31. joulukuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas, niin myötä kuin vastamäessäkin. Helmikuussa 2016 sain vihdoin ja viimein kokea tuon toiveen pilkahduksen, kun tulin ensimmäistä kertaa elämässäni raskaaksi. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui, kun koin pian myös elämäni ensimmäisen keskenmenon. Alkuvuosi oli kuitenkin kaikkine muine tapahtumineen niin vilkas, etten ehtinyt sen koommin murehtia menetystä, vaan jäljelle jäi ennen kaikkea toivo. Toivo siitä, että raskaus on kuitenkin mahdollista tapahtua.

Maaliskuussa 2016 menimme viimein meidän 10 v. vuosipäivänämme naimisiin ja vietimme ihanan hääyön kylpylähotellin sviitissä. Olin elämäni onnellisin ja rakkaus kuohusi vain entistä voimakkaammin meidän kahden välillä ♥

Kesällä oli meidän ensimmäinen yhteinen kesälomamme miehen valmistumisen jälkeen ja vietimmekin erittäin onnistuneen häämatkan Kroatian lämmössä. Kuukausi häämatkastamme saimme kokea jo toisen yllätyksen, kun olin taas raskaana! Olin niiiin onnellinen, kun sain nähdä pikkuisemme sykkeen ensimmäistä kertaa raskausviikoilla 6+1. Onnemme kuitenkin päättyi jälleen kerran lyhyeen, kun saimme kokea jo toisen keskenmenomme.

Tuon toisen keskenmenon jälkeen tuntui, että elämä alkoi olla vain yhtä alamäkeä ja vastoinkäymisiä tuli vastoinkäymisten perään. Keskenmenosta toipuminen vei kauemmin, kuin edellisellä kerralla ja palautuminen tuntui raskaalta. Ajattelin huoltaa itseni ja kroppani entistä parempaan kuntoon, että uusi raskaus voisi alkaa entistä paremmalta pohjalta. Kävin hammaslääkärillä useampaankin kertaan ja aloitin clomifenin ensimmäistä kertaa, tosin huonolla menestyksellä. Sain suuhun tulehduksen ja kärsin antibioottien aiheuttamista vatsavaivoista ja pahoinvoinnista viikkoja.

Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa, että vuosi 2016 on taakse jäänyttä elämää ja on aika ottaa askel kohti uutta vuotta 2017. Uuden vuoden aatto menee tällä kertaa selvin päin kotona, koska en halua ottaa sitä riskiä, että antibioottien takia saan vielä mun tuurillani antabusreaktion vielä 4 päivää kuurin jälkeenkin ja koen vuosisadan pahimman vuoden vaihteen.

Vuodesta 2017 tulee varmasti myös tapahtumarikas uusine seikkailuineen. Toivottavasti tuleva vuosi olisi menestyksekäs ja saisimme rakentaa pesäämme ilman vastoinkäymisiä parhaimmaksi kodiksi tuleville jälkeläisillemme. Toivon myös, että vuosi olisi hedelmällinen ja saisimme kokea taas tuon uuden elämän ihmeen mahdollisimma pian. Toivon myös, että saisimme elää terveinä ja hyvin voivina koko vuoden ja, että perheemme pysyisivät terveinä.

Nyt on aika toivottaa teille rakkaat lukijat ja kanssasisaret erittäin hyvää ja menestyksekästä vuotta 2017!!! ♥


27. joulukuuta 2016

Ilo, lapsi, terve

Tänään bongasin facebookin seinältä taas tuon hassun hauskan Uusi Vuosi "pelin", jossa pitää kirjaimien seasta etsiä kolme sanaa, jotka kuvastavat tulevaa vuotta 2017. Ensimmäiset kolme sanaa jotka löysin olivat ILO, LAPSI ja TERVE. Tuntuu ihan hassulta, että silmäni bongasivat juurikin nuo sanat. En toivokkaan juuri nyt mitään muuta kuin, että saisimme viimein syliin sen terveen lapsen iloa tuomaan.

Viime vuonna bongasin sanat RAKKAUS, PERHE ja ONNELLISUUS, mikä kertoi varmasti paljon siitä, että menimme naimisiin ja minusta tuli täti veljeni tyttärelle ja elin elämäni onnellisimpia hetkiä juurikin tänä vuonna 2016. Vastoinkäymisiäkin koettiin, mutta ne aina kuuluu osaksi tasapainoista elämää.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika valmistautua pistämään vuosi 2016 pakettiin. Joulu meni mukavasti perheidemme kesken. Ei saatu vauvauteluita, eikä kuultu miehenikään serkulta vauvauutisia(huh). Antibioottikuurikin loppuu viimein tänään(toinen loppui jo sunnuntaina) eikä tarvitse enää aikatauluttaa päivän syömisiä niiden mukaan ja kärsiä kauheista vatsavaivoista. Hampaankoloakaan ei enää jomota yhtään, joten voinen todeta sen viimein parantuneen kunnolla. Olo alkaa pikku hiljaa olemaan taas normaali.

Huomenna lähdemme mieheni kanssa Tallinnaan kylpylähotelliin pariksi päiväksi. Saadaan vähän irtautua arjesta ja nauttia vain toistemme läheisyydestä. Pakko myöntää, että antibiootit on kunnon himon tappaja vatsan väänteineen. Toivottavasti saadaan siellä vähän kerättyä voimia päättääksemme vuoden 2016 ja toivottaaksemme vuoden 2017 tervetulleeksi.

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joulu ja ootte saaneet paljon toivottuja lahjoja ja läheisyyttä ♥

Iiih en malta odottaa huomista!

23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus
herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan.
Silloin joulu luonamme on. 


Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni! ♥

21. joulukuuta 2016

Loppuvuosi

Aamulla heräsin taas hiestä märkänä ja aamulämpö vaan jatkaa laskuaan. Tänään se oli enää 36.38 astetta. Tietääpähän, että estrogeeni on taas palannut jäähdyttelemään kroppaa.

Tänään on kp 2 ja pahimmat menkkakrampit on jo takana päin. Vuoto on ollut tässä kierrossa huomattavasti vähäisempää kuin edellisessä kierrossa, mikä on siis vaan hyvä, koska se edellinen tulva oli ihan selkeästi vielä keskenmenon jäämistöjä. Nyt alkaa vaikuttaa enemmän siltä, että kroppa on palautunut keskenmenosta pikkuhiljaa ennalleen ja voi taas alkaa enemmän luottavaisin mielin haaveilemaan uudesta plussasta :)

Tämä kierto menee nyt ihan "luomuna" lomaillessa. En aio ottaa tähän kiertoon vielä clomeja, koska sen vasteultran kohdistaminen oikealle kierron päivälle tulisi liian hankalaksi. Lisäksi en uskalla ottaa mitään ylimääräisiä lääkkeitä vielä näiden kahden antibiootin lisäksi. Tuntuu jo tarpeeks ärsyttävälle nappailla kolme kertaa päivässä kahta eri lääkettä, joita siis ei voi ottaa edes samaan aikaan. Kauheeta aikatauluttamistahan tämä nyt on, mutta onneksi viikon päästä se on jo ohi. On sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä.

Se, että kuinka "luomusti" tämä kierto mennää, niin en ole vielä päättänyt. Riippuen menoista ja tuntemuksista, että jaksanko kaivaa ovistestit esiin joka päivä, on vielä vähän auki. Jos tikutan oviksen, niin todennäköisesti otan loppukiertoon käyttöön myös luget, mutta jos en tikuta ovista, niin luomuna mennään loppukiertokin. Sen tietää sitten myöhemmin, että mikä fiilis tässä kierrossa :D

Postaustahti tulee siis varmasti loppuvuodeksi vähän hiljenemään, mutta vuoden vaihteen jälkeen tulen varmasti taas raportoimaan kaiken tänne :D Varsinkin tulevasta tuplaclomikierrosta, jota jo jännityksellä kovasti odotan. Toivottavasti se viimeistään toisin meille se kauan toivotun vauvan syliin asti.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa joulun odotusta! Palaillaan taas!

20. joulukuuta 2016

Vai että sellainen maanantai

Eilen oli kyl taas sellanen päivä, et olis voinu vaan jättää kokonaan välistä.

Noh ensinnäkin mä pääsin sitten käymään siellä hammaslääkärin päivystyksessä ja eiköhän ne siellä sitten todennut, että tulehdushan siellä on. Totesihan se lääkärikin sitten, että onneksi tulin siellä päivystyksessä käymään. Sain jopa kaksi antibioottikuuria, joten voin jo näin heti sanoa, että uutena vuotena ei sitten kilistellä kuohuvalla. Että näin. On muuten sitten taas sen verran jytyä tavaraa, että apteekkarikin jo varoitteli, että pakki tullee menemään sekaisin. Ovat vielä sen verran ärsyttävät biootit, että toinen pitää vetää ruuan kanssa ja toinen tyhjään vatsaan, että tässähän se meneekin sitten loppuvuosi aikataulutellessa ruokailuja ja lääkkeiden ottamisia. Prkl.

No ei siinä vielä kaikki. Kun sitten viimein pääsin työpäivän jälkeen kotiin, niin eikös sieltä sitten menkat tietysti alkaneet heti. Ilta meni vasta tiputellessa, mutta yöllä ne hanat sitten aukesivatkin oikein kunnolla ja sain puol kolmen aikaan nousta ottamaan särkylääkettä ja vaihtamaan sidettä.

Siis ei *ittu mikä päivä! Onneks sain kaupasta ostettua lohtusuklaata ja loppupäivä menikin sitten soffalla itkuleffaa kattellessa :D Tänään onkin sitten mukavan turvonneet ja kuivat silmät ja väsyttää aivan vietävästi. Ainiin, heräsin muuten ihan hiestä märkänä tänään, mistä voinemme päätellä lämpöjen tulleen rytinällä alas. Aamulämpö näytti 36.54 astetta, joten tänään on siis virallisesti kp 1. Siis antakaa mun kaikki kestää.

Onneksi enää 4 päivää töitä jäljellä tämän vuoden puolella. Olen niiiiiiin loman tarpeessa.

19. joulukuuta 2016

Dpo 14

Testasin eilen aamulla taas negan, joten en enää eilen ottanut lugesteronia. Tänään aamulämpö oli vielä 36.77 astetta, mutta eiköhän se nyt ala sieltä pikku hiljaa laskemaan. Toivottavasti vuoto alkais nyt viimeistään parin päivän sisällä, että ne pahimmat vuotopäivät ehtis olla jo takana päin ennen jouluaattoa.

Meillä oli lauantaina kyllä ihan hirmuisen hauska ilta parin tyttökaverini kanssa. Käytiin vähän pelailemassa hohtominigolfia ja sitten käytiin syömässä ja lopuksi mentiin vielä vähän baariin istuskelemaan ja rupattelemaan niitä näitä. Ihan positiivinen päätös piinapäiville siis tuokin :D Toki vaihtaisin kostean illan koska vaan, jos r-testiin ilmaantuisi taas nuo ihanat kaksi viivaa.

En ole kyllä loppujen lopuksi yhtään yllättynyt tästä negakierrosta. Olihan se nyt aika selvää, kun lähtökohdatkin olivat jo niin huonot. Ensin epäonnistunut clomivaste, sitten viisurin poisto kaikkinen särkylääkkeineen ja kipuineen ja stresseineen. Lisäksi joulun aika on aina, etenkin lapsettomalle, sellaista pikkaisen stressaavaa aikaa, kun molempien porukat jo kaipailis niitä pikkutonttuja meillekkin ja me ei vaan kyetä niitä heille lupaamaan.

Nyt sitten odotellaan vain, että vuoto alkaisi. Joillakin on saattanut mennä jopa viikko lugejen lopettamisen jälkeen ja useimmilla sitten sen pari-kolme päivää. Eiköhän se täti tännekkin pian saavu puolukoineen. Loppuvuoden kierron ajattelin pitää niin sanotusti taukoa, eli en aio alottaa vielä uutta clomikiertoa tulpa-annoksella, kunnes vasta sitten tammikuun puolella. Tai millon se seuraava kierto nyt sitten alkaakaan. Nyt siis vuoden vaihde pikkusen lomaa vauvantekoprojektista, että voidaan ihan rauhassa olla stressaamatta esim. Uuden Vuoden aaton kuplivan nauttimista ;)

Nyt koitan taas soittaa uudestaan hammaslääkärin päivystykseen, kun tuo hampaan kolo vaivaa edelleen >.< mrrrrhhhh!

P.S. Mun tissit on alkanut "kovettumaan" vasta nyt. Ne on vähän jäljessä, kun uus kierto pitäis alkaa ihan just :D

P.P.S Enää 5 päivää jouluaattoon!! Iiih!

17. joulukuuta 2016

Dpo 12

Nega testattu! Huh vihdoinkin pääsin siitä piinasta. En ole kyllä yhtään yllättynyt tuloksesta. Eilisestä lähtien on ollut vaan enemmän ja enemmän menkkafiilis, joten eiköhän vuoto ala pikimiten kun lopetan lugesteronin ottamisen.

Aamulämpö näytti tänään taas 36.87 astetta, mutta eilen se oli jo laskenut 36.38 asteeseen, mistä voidaan päätellä, että luget siellä enää vaan pitää lämpöä yllä. Lisäks naamaan on ilmestynyt muutama ärsyttävä näppynen, mikä viittaa estrogeenin yrittävän taas palata kehiin ja ottaa pian vallan kuukautisten muodossa.

Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, etten joudu tänään valehdella kavereilleni, että miksen muka voisi juoda alkoholia, sillä olen ehkä maailman huonoin valehtelija :D Toivotaan kuitenkin, ettei vuoto vielä ihan tänään alkaisi, ettei tarvi baanalla miettiä siteitä ja tampooneita. Viimeistään maanantaina saisi vuoto alkaa, että vois sitten lauantaina olla mahdollisimman vähillä vuodoilla kylillä käydessä.

Mutta nyt siis ei muuta kuin oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Meilläkin on varmasti ihan huippuilta luvassa :)

15. joulukuuta 2016

Dpo 10

Nyt aletaan olla jo sillä rajalla, että jos en vetäis lugesteronia, niin vuoto vois alkaa hetkenä minä hyvänsä. Vähän on itseasiassa sellaista menkkajuilimista jo ollut tänään, että eiköhän se tästä muutaman päivän päästä vuotokin jo ala.

Aamulämpö sen sijaan näytti tänään taas 36.87 astetta, eli tuskin se vuoto nyt ihan vielä yllättää. Eilen illalla oli niin "kuumeinen" olo, että menin jo ennen kymmentä nukkumaan. Ei vaan jaksanut tehdä mitään, vaan hytisin vilusta peiton alla. Aamulla oli taas vähän etovaa oloa. Mietin, että oliko mulla siinä ekassa raskaudessa vielä näin aikasin etovaa oloa vai alkoiko se vasta plussan saatuani. Toisaalta onhan mulla ollut joskus ihan normi menkkakierrossakin etovaa oloa ovulaation jälkeen. Ehkä se on vaan tuo progesteroni. Rinnat ei ole kuitenkaan antaneet mitään merkkejä raskaudesta. Ihan pehmeät ovat vielä, vaikka yleensä ne on heti ensimmäisenä ilmoittaneet merkkejä lähestyvistä menkoista. Aika outoa sinänsä.

Mulla on kyllä vähän sellanen fiilis, että mitä mä sillä plussallakaan tekisin. Sehän menis kuitenkin muutaman viikon päästä kesken. Kauheaa miten keskenmenon jälkeen ei enää jaksa uskoa, että kaikki vois vielä joskus mennä hyvin. Ajattelen jo tulevaisuuttakin silleen, että "jos nyt tulis plussa, niin keskenmenovuoto vois alkaa siinä vuoden vaihteen jälkeen, ettei sitten vaan silloin kylpyläreissulla vielä vuotais". Kuulostaa varmaan ihan hirveältä ajattelutavalta.

Kalenterisovellus kertoo, että tänään on kolme päivää jäljellä menkkoihin. Kattotahan miten käy.

14. joulukuuta 2016

Pesänrakennusta

Eilinen oli varsin mielenkiintoinen päivä, nimittäin me päätettiin vihdoin, että ens vuonna me remontoidaan meidän kotia oikein urakalla!

Me ostettiin tuo asunto parisen vuotta sitten, kun ns. halvalla saatiin tutun kautta. Asunto oli kuitenkin siinä kunnossa, että remontoitavaa on jos jonninmoista. Muutto tuli aikoinaan vähän ehkä liian pikaisesti ja sen takia ei oikeastaan ollut ollenkaan varaa remontointiin. Maalattiin toki koko asunnon seinät ihan jokaisesta huoneesta, mutta sen enempään meillä ei ollut varaa.
Nyt ollaan saatu hieman rahaa säästöön ja me päätettiin remontoida ensin koko asuntoon uudet hienot lattiat. Jeiii! Ette uskokkaan kuinka odotan sitä hetkeä, kun meidän vanhat kupruuntuneet laminaatit vaihtuu uusiin. Lattiaremontin lisäksi me päätettiin, että ens vuoden syksynä me remontoidaan myös meidän keittiö ihan kokonaan uusiksi. Se on siis nyt alkuperäisessä kunnossa ja voi että miten odotankaan, kun pääsen suunnittelemaan just sellaisen keittiön kuin itse haluan. Iih, olen niin innoissani! Meillä kävi eilen eräs remonttimyyjä ja arvioi meidän keittiön ja me alettiin mieheni kanssa heti budjetoimaan tulevaa vuotta 2017 :D Voi että! Ens vuodesta tulee niiiiin siistii!!

Olen elänyt tähän asti vähän sellaista "mitä jos"-elämää, eli "mitä jos raskaudun silloin ja silloin". Nyt en enää jaksa jossitella! Nyt aloitan uuden vuoden asenteella "sitten kun". Ja tietysti onhan sen hyvä olla kotipesä kunnossa, jos vauva tulee....korjaan sitten KUN vauva tulee :D

Eilen(dpo 8) alkoi hieman oireita ilmaantumaan. Tuli vilunväreitä, lievää etovaa oloa ja kävin kahdeksan tunnin työpäivän aikana varmaan 10 kertaa vessassa pissalla. Haha. Aamulämpö näytti tänään 36.80 astetta, mutta vielähän se ehtii laskea. Alaselkää jomottaa välillä, mikä on kyllä ihan selvä menkkaoire. Oireet voinee myös johtua ihan pelkästään lugesteronista, mutta pelkään myös, että tuo mun hammaskolo on tulehtunut. Olen nyt tämän viikon ollut ilman mitään kipulääkettä ja sitä särkee edelleen kovasti. Leikkauksesta on nyt tasan kaksi viikkoa, joten kivut vielä tässä vaiheessa on kai ihan normaalia(?) Itsestään sulavan tikin solmun päät irtosi sunnuntaina, joten on hyvin mahdollista, että haava ei ole päässyt umpeutumaan ja sen takia aiheuttaa kipua. Jospa se pian parantuisi. Toivottavasti.

Mutta sellaista tänne tällä kertaa. Olen niin innoissani tuosta keittiörempasta, että ei meinaa jaksaa keskittyä töihin, kun tekisi mieli vaan selata inspiraatiokuvia netistä :D Haha.

12. joulukuuta 2016

Dpo 7

Tänään on jo dpo 7 eikä mitään oireita havaittavissa. Lueskelin edellisen lugekierron tekstejä elokuulta ja tähän mennessä olin saanut jo ties mitä oireita kokea. Oli hormoninäppyjä, vilunväreitä ja jatkuvaa pissalla käymistä, mutta nyt...ei mitään. Noh tulipahan todistettua sekin, että mulle ei tule lugesteronista mitään oireita ja ne edelliskierron oireet oli puhtaasti raskausoireita. Huoh.

Aamulämpökään ei ole noussut tässä kierrossa yli 36.7 asteen, joten turha kai tässä on enää toivoa mitään. Nyt on oikeasti vaan sellainen tunne, että kumpa menkat alkais pikimiten, niin pääsis niistäkin pikimiten eroon ja uuteen kiertoon.

Viime yönä itkin itseni uneen. Sitä ennen kuitenkin rukoilin. Kiitin läheisistäni ja maailman ihanimmasta miehestäni ja lopuksi esitin toiveen. Toivoin, että jos minä en nyt kykene raskaaksi tulemaan, niin antakoon Hän sen onnen kaikille kanssasisarilleni täällä blogimaailmassa. Haluan nähdä vielä viimeiset plussat tälle vuodelle. Haluan uskoa Joulun ihmeeseen ♥

Lauantaina lähden taas kavereitteni kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Negatestin tehtyäni aion nauttia raflan parhaimman pihvin kera lasillisen punaviiniä. Ja vielä parit sidukat illan viettäjäisiksi. Himputti, minuahan ei noin vain lannisteta! Prkl.

Haha, mukavaa maanantaita vaan kaikille! :D

11. joulukuuta 2016

Suoraan sydämeen

Tänään kuulin jotain,  joka tuntui siltä kuin puukko olisi isketty suoraan sydämeen; mun veljen vaimo on raskaana... taas. Kuulin asian äidiltäni, joka kertoi olevansa lapsenvahtina, kun veljeni on menossa vaimonsa kanssa "kuvauksiin".  Hetken mietin,  että mistä kuvauksista oikein mahtaa olla kyse, kunnes äitini paljasti mistä oli kyse. He ovat menossa rakenneultraan! Ja arvatkaa milloin on laskettu aika! Äitienpäivänä. Tuona aikana jolloin minusta piti tulla äiti, niin minusta tuleekin taas täti! Siis mitä vit....

Anteeksi karkea kielenkäyttöni. En tiedä miten tähän uutiseen suhtautua. Olemme olleet veljeni vaimon kanssa samaan aikaan raskaana, mutta minun onneni päättyi lyhyeen. En voi käsittää kuinka huono tuuri minulla voi olla. Tällä hetkellä tuntuu,  että haluaisin vain kuolla pois.

Tiedän,  ettei heidän onni ole tietenkään minulta pois. Ovathan he meitä jo paljon vanhempiakin. On jo aikakin veljeni tehdä liuta lapsia heidän ylisuureen rivitaloasuntoonsa, jossa huoneita riittää. Okei anteeksi taas ylireagointini. Ärsyttää, itkettää, harmittaa...

Kuinka kauan joudumme vielä onneamme odottaa?

Dpo 6

Tiettekö, multa meni nyt vähän luotto tuohon meiän kuumemittariin, koska aamun eka mittaus näyttää edelleen 36.61 astetta! Ei oo todellista. Noh mä oon kyllä mitannut hetken päästä uudestaankin nyt tänään ja eilen, ja eilen se näytti tokalla mittauksella 36.35 astetta ja tänään 36.80 astetta. Mitä näistä tuloksista mä nyt uskon?? Onko tuohon mittariin tallentunu joku vakio keskilämpö ja se siks piippaa jo ennen aikojaan vai mitä ihmettä nyt? Ei kai siinä sellaista ominaisuutta pitäis olla, vai onko patterit lopussa :D Jos noita tokan mittauksen tuloksia kattoo, niin ne olis ehkä uskottavampia. Eli tuo pieni lämmön lasku vois viitata dpo 5 estrogeeni spurttiin ja sen jälkeenhän lämmöt luonnollisesti nousee entistä korkeammalle. No en tiedä mitä uskoa, mut vähän höhlältä näyttää merkata tuo sama tulos joka päivä mun kalenterisovellukseen kun viivadiagrammi näyttää tylsästi vaan suoraa viivaa. Mitä mieltä te ootte?

Eilen käytiin vähän ostoksilla ja leivottiin pipareita. Kotona tuoksuu nyt ihanasti pipareille ja jouluomenille ja mandariineille. Ah niin ihana joulun tunnelma. Tänään jos jaksais nopsasti siivota, niin voitais hakea kuusi kellarista. Joo, meillä ei ole aitoa kuusta, koska koira luonnollisestikkin kuljettais kaikki havut ympäri kämppää, joten ollaan todettu muovikuusi käytännöllisemmäksi. Hyvin on kestänyt jo viitisen vuotta sama kuusi :D Yritettiin metsästää kaupasta jotain sellaista kuusituoksua, mutta ei olla löydetty mistään. Onko sellaisia edes missään? Duunikaveri kertoi, että ne olis joskus sellaisen bongannut, mutta mä en vaan löydä mistään. No jaa, samapa tuo.

Kelatkaa, parin viikon päästä joulu on jo ohi! Miten aika voi mennä näin nopeasti! Onneks me päästään vielä joulun jälkeen hieman fiilistelemään Tallinnan joulutoria ja "lepäilemään" hieman hotellin lakanoihin ;) Sitä odotellessa!

Ihanaa kolmatta adventtia kaikille! ♥

9. joulukuuta 2016

Sitä samaa

Tänään on dpo 4 ja aamulämpö näyttää edelleen sitä samaa lukemaa; 36.61 astetta.
Viime lugekierrossa, jossa jopa raskauduin, nousi lämmöt dpo 4 jo yli 36.7 asteen. Vihjaakohan tuo nyt sitten sitä, ettei hedelmöittymistä ole tapahtunut. Pakko myöntää, olen joutunut nyt parina päivänä ottamaan taas buranaa tuohon hirveeseen hammassärkyyn, mutta vain yhden tabletin päivässä. Sekin voi toki vaikuttaa lämpöihin, mutta ennen kaikkea hedelmöittymiseen.

Tuntuu taas jo ihan siltä, että toivo on jo menetetty, vaikka vastahan tässä ollaan alussa. Ei näitä päiviä suotta kutsuta piinapäiviksi :D Mutta toisaalta jos ajatellaan, niin jouluun on enää pari viikkoa ja sehän menee ihan liian nopeasti. Vielä en ole yhtäkään lahjaa ostanut ja joulukorttejakin oli tarkoitus vielä jossain välissä askarrella.

Eiköhän 10 päivää mene ihan hujauksessa.

Niin tai näin, mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

8. joulukuuta 2016

Aika

Tänään edellinen esimieheni tuli käymään toimistolla kertoakseen, että hän on palaamassa ens kuussa takaisin töihin äitiyslomaltaan. Siis onko siitä tosiaan jo niin kauan? Vastahan mä täällä bloginkin puolella voivottelin yllärivauvauutisista esimieheni taholta. Ja täällä mä oon edelleen voivottelemassa kohtaloani. Noh toki menneeseen vuoteen on mahtunut jopa kaksi hetkeä, jolloin sain itsekkin kokea raskauden, mutta jotka kestivät aivan liian vähän aikaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä.

Tänään on vasta dpo 3. Aloitin lugesteronin nakkelun alakertaan 100 mg annoksella. En muistanutkaan kuinka inhalta tuo lugemönjä tuntuikaan :D Aamulämpö oli sama kuin eilen eli 36.61 astetta. Saa nähdä tuleeko dpo 5-6 taas estrogeenidippi.

Ei mulla nyt oikein muuta tähän väliin.

Piinapäivät kuluvat ihan laittoman hitaasti....

7. joulukuuta 2016

Lapsettomuus elokuvissa

Katsottiin eilen mieheni kanssa telkusta tullut elokuva The Big Year - Posketonta bongausta. Elokuva kertoo siis lintujen bongaajista, mutta "jostain kumman syystä" ehkä mieleenpainuvin kohtaus oli se, jossa erään lintubongarin vaimo kävi läpi hedelmöityshoitoja. Pistettiin piikkejä ja oltiin toimenpidehuoneessa valmiina inssiin etc etc. Lapsettomuus ei edes ollut elokuvan teemana, mutta silti se oli jotenkin mieleenpainuvin asia koko leffassa. Kauhea miten lapsettomuus voi vaikuttaa mieleen, kun ei enää mitään muuta näekkään, kuin lapsettomuutta/lapsia joka paikassa. Ennen se olis ollut varmaan vaan hauska juttu. Vähän niinkuin Sinkkuelämäässä aikoinaan Charlotten hedelmöityshoidot oli hauska juttu, mutta ei enää.

Satuin tuossa sairaslomapäivänäni katsomaan erään elokuva nimeltä By the sea. Siinä siis Brad Pitt ja Angelina Jolie-Pitt näyttelivät jo pitkään naimisissa ollutta pariskuntaa ja jotka matkustelevat kirjailijamiehen inspiraation perässä. Tämän parin suhde näytti siltä, että romantiikka on jo ehtinyt kuihtua pois, mutta silti he vain jaksoivat pysyä yhdessä. Pian he huomaavat hotellin vierushuoneessa asustavan vastanaineen parin ja alkavat yhdessä tirkistelemään heitä ja intohimo alkaa taas pikku hiljaa palata heidänkin välilleen. Yhtäkkiä tämä kirjailijan vaimo alkaakin kehitellä pientä kolmiodraamaa miehensä ja näiden vastanaideiden välille ja syy hänen käytökselleen onkin se, että hän on maho(=hedelmätön).

Lapsettomuus on henkisesti ja psyykkisesti ihan todella raskasta ja eri ihmiset käsittelevät sitä eri tavoin. Tämä elokuva oli mielestäni hyvin kaunis ja surullinen tapa kertoa, miltä lapsettomuus tuntuu. Itse yritän vielä pysyä toiveikkaana ja haluan uskoa, että me selvitään vaikka lapsettomiksi jäisimmekin, mutta entäs sitten vaikka kymmenen vuoden päästä? Kun edelleen jokainen raskausmaha ja lapsiperhe aiheuttaa piston sydämessä. Voi miten suuri vaikutus perheellä voikaan ihmiseen olla.

Kyyneleet kohoaa silmäkulmiin, kun kuuntelen Paula Vesalan biisiä Sinuun minä jään. Saanko koskaan ajatella noin.... sinuun minä jään?

Ovis ja lämmöt

Ihana kun niin monessa seuraamassani blogissa lasketaan jo raskausviikkoja. Ei oo enää montaa blogia, joissa on yritystaival vielä kesken. Toivotaan positiivisia jouluylläreitä heille kaikille ;)

Olen nyt seuraillut aamulämpöjä ja voinen todeta ovulaation todella tapahtuneen. Kaikista tulehduskipulääkkeistä huolimatta. Itseasiassa jouduin vielä ovispäivänä ottamaan yhden 600mg buranan, kun alkoi tuota hampaan paikkaa särkemään niin sikana. Ilmeisesti se ei kuitenkaan estänyt ovulaatiota tapahtumasta. Tai siis toivotaan niin, enhän mä ole verikokeilla sitä todennut, mutta kaikki muut merkit viittaavat siihen. Nimittäin ovispäivänä aamulämpö oli vielä 35.96 astetta ja tänä aamuna se oli jo 36.61 astetta. Voinemme siis todeta progesteronin ottaneen vallan kehossani ja tuo keltsi toiminee ihan hyvin.

Mutta siitäkin huolimatta, että lämmöt näyttävät lupaavilta, niin ajattelin aloittaa huomenna (dpo 3) taas lugesteronin annoksella 100+200 mg/pv. Ei siitä kai ainakaan haittaakaan ole. Nyt saadaan taas jännätä, että mitä oireita luget mulle tuo, kun viimeksi osa oireista saattoi mennä jopa ihan raskauden piikkiin. Lisäksi jännään sitä, että kauanko menee, että vuoto alkaa lugejen lopettamisen jälkeen. Koska jos luget pidentää ihan hirmuisesti mun kiertoani, niin en tiedä miten taas saan sen seuraavan vasteultran sopimaan kalenteriini. Vuoden vaihteeseen on meinaan aika hankalaa saada aikaa ultraavalle gynelle, jopa yksityiseltä. Ehkä olis kuitenkin helpompaa vaan jättää seuraava clomikierto vuoden alkuun, ettei tarvis liikaa stressailla sen ultran kanssa. Joo niin mä teen.

Semmosta taas tänne :)

P.S. Nyt tais muuten ovis tulla ihan oikeesti jo 24h testiplussasta eikä vasta 48h myöhemmin. Siistii!

4. joulukuuta 2016

Aikataulussa

Tänään ilmestyi ovisplussa testitikkuun.
Ei kai tuosta voi enää erehtyä. Ihan aikataulussa ollaan, sillä veikkailin ovista viikonlopulle. Tai siis ovisplussaa. Seurailen taas mielenkiinnolla lämpöjä,  jos vaikka bongaisin taas munasolun puhkeamisen tai jos lämmöt nyt ylipäätään lähtee nousuun. Jos lämmöt näyttää lupaavilta, niin aloitan dpo 3 lugesteronin loppukierron tueksi.

Muuten vointi on ihan hyvä vaikka poski onkin vielä vähän turvonnut. On kuitenkin jo parempi kuin eilen, sillä tänään en ole tarvinnut enää buranaa, vaan olen pärjännyt pelkällä panadolilla. Eiköhän tuo suu parissa viikossa ole taas ihan normaali. Tai jos edes jouluaattona sais syötyä jo ihan normaalisti :)

Semmoista taas tänne. Onneksi ens viikko on taas lyhyt viikko, kun saa yhden ylimääräisen vapaan Itsenäisyyspäivän johdosta.

Mukavaa ja rauhallista 2. adventtisunnuntaita kaikille! ❤️

1. joulukuuta 2016

Limatulppa

Kirjoittelin aamulla, että nyt on jo ns. tosi märkää. Noh nyt huomasin taas tuon liman, jota aiemmin luulin ovislimaksi, mutta jokin aika sitten totesinkin sen olleen limatulppa. Se on siis sellaista ihan superliukasta ja runsasta geelimäistä limaa, jota helposti erehtyy luulemaan eggwhiteksi. Eggwhiteä eli semmoista kananmunanvalkuaista muistuttavaa limaa sanotaan ovislimaksi, mutta tämä ei ole vielä sitä. Nyt voidaankin siis olettaa, että ovis ilmaantuu viimeistään 3-5 päivän sisällä. Ihan aikataulussa mennään, koska nyt on kp 18 ja mulla tulee normaalisti ovis viimeistään kp 23. Aika hyvin!

Toki en ole yllättynyt, jos ovisplussaa ei tulekkaan tässä kierrossa ollenkaan, koska niinkuin kerroin, niin olen tuon hampaan poiston takia joutunut syömään paljon tulehduskipulääkettä ja särkylääkettä ja vielä päälle antibioottia. En tiedä onko tässä kierrossa edes kovin kannattavaa yrittää tärppejä, mutta eiköhän kroppa osaa pitää tärpit toisaalla, jos olosuhteet eivät ole suotuisat.

Ah onneksi huomenna on perjantai.

Viikonloppua odotellessa.

Selvisin!

Viisurin leikkauksesta selvitty tai ainakin vielä toistaiseksi :D Kivut iski eilen mukavasti heti puudutuksen lakattua, mutta onneksi olin jo ehtinyt hakea kunnon dropit sitä varten apteekista. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

Oli kyllä aikamoinen toimenpide. Ei se siis kestänyt kuin sen 20 min, mutta siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, kun suukirurgi peitteli minut sinisellä leikkausliinalla, jossa esiin jäi vain nenä ja suu. Ennen tätä, hoitaja oli jo tyrkännyt käteeni 5 tablettia antibiootteja ja särkylääkettä. Kivat ennakkotoimenpiteet. Onneksi suukirurgi oli mukava ja selitti koko ajan mitä tekee. Hammas pistettiin osiin ja vedettiin sitten palasina irti. Välillä kyllä tuntui ihan siltä, että nyt lähtee koko leuka sijoiltaan, mutta kyllä se sitten oli ihan nopsasti ohi. Kipuja ei ollut, mutta äänet vähän ahdisti, mutta onneksi se on nyt ohi.

Nyt olelen kotona tämän päivän saikulla. Poski on hieman turvonnut ja arka, mutta mitään sen suurempaa mustelmaa ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Pidin eilen koko loppu illan kylmäkallea poskella, mikä varmasti helpotti kovasti turvotukseen.

Tänään aamulämmöt näytti 36.48 astetta, mutta en lisää sitä nyt kalenteriini, koska heräilin yöllä useampaan kertaan, joten tuskin tuli kokonaista kolmen tunnin jaksoa nukuttua kertaakaan. Tulokset eivät siis ole lainkaan luotettavia. Eilinen ovistesti näytti negaa, mutta tänään huomasin valkkarin lisääntyneen niin, että oli ihan "pikkarit märkänä" :D Jännittää pääseekö ovisplussa yllättämään lähipäivinä.

Nojoo, mutta hengissä siis ollaan vielä ainakin toistaiseksi. Nyt menen sohvalle makoilemaan mehukeiton ja jäätelön kera :)

Palaillaan taas!