Oma terveys

Kerroin loppuvuodesta poteneeni ihan kauheaa uupumusta ja väsymystä. Kävin omatoimisesti mittaamassa ferritiiniarvoni ja se näytti silloin 14. Työterveyslääkäri ei piitannut siitä ollenkaan, mutta määräsi kuitenkin läjän lisää testejä. Tutkittiin siis ihan perus verenkuva, crp ja kilpirauhashormonit yms. Missään ei näkynyt mitään poikkeavaa. Itseasiassa kaikki oli ihan priimaa. Paitsi tuo ferritiini.

Olen nyt viime aikoina opiskellut ahkerasti tuosta ferritiinistä mm. raudanpuute.fi sivuilta ja todennut kärsiväni itsekkin raudanpuutteesta. Oireita on ollut vaikka millä mitalla. Kuten ainakin tuo uupumus ja jaksamattomuus, käsien ihon kuivuus ja halkeilu kaikesta rasvailusta huolimatta, hengästyminen jo ihan pienestä juoksun pyrähdyksestä tai rappuja ylös kävelemisestä, hajamielisyyttä ja aivosumua, huimausta ja päänsärkyä ja vaikka mitä.

Syön mielestäni ihan hyvin rautapitoista ruokaa. Syödään tosi usein esim. papuja ja kikherneitä, pähkinöitä, linssejä ja mitä näitä nyt on. Lihan syöntiä tosin ollaan vähennetty huomattavasti, mutta korvattu se nimenomaan niillä herneillä ja muilla. Jostain syystä se rauta ei vain imeydy tarpeeksi. En uskaltanut tarttua rautalisään, koska en saanut työterveyslääkäriltäni siihen mitään suositusta, mutta lopulta luovutin ja nappasin ensimmäisen pillerin.

Olen nyt syönyt rautalisää (100mg/pv) vasta vähän reilun viikon ja ero on jo huomattava. Olen ihan järjettömän paljon virkeämpi ja jaksan todella paljon paremmin. Käsieni halkeileva ihokin on pikkuhiljaa alkanut parantumaan. Rohkaistuin aloittamaan saliharrastuksenkin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen :D haha. En ole koskaan ollut mikään salihirmu, mutta nyt jotenkin olo on niin virkeä, että tekee mieli liikkua ja saada aikaan asioita. Tuntuu ihan mielettömältä, kun pää ei ole jatkuvasti sellaisessa sumussa, ettei meinaa muistaa, että mitä oli tekemässä ja millon.

Voi olla, että tämä on pelkkää placeboa, mutta olen lukenut, että ferritiini nousee alussa tosi nopeasti, kunnes sitten tasoittuu ja sen vuoksi tavoitteena onkin nyt syödä tuota rautalisää vähintään sen kolme kuukautta ja käydä taas labrassa testaamassa tulokset.

Tavoitteeni tälle vuodelle on omaan terveyteen keskittyminen ja olen ainakin päässyt hyvin vauhtiin. Olen maksanut salijäsenyyttä etukäteen toukokuulle asti, että toivotaan nyt, ettei innostus lopu vielä ihan hetkeen :D Perus... Treenitavoitteissa on kuitenkin vielä ainakin Naistenkymppi, että ihan hetkeen ei voi jättää liikkumista minimiin. Muita tavoitteita tälle vuodelle olis varata aika hammaslääkärille tarkastukseen ja uusien rillien ostaminen ja mahdollisesti myös päästä luomitarkastukseen/poistoon. Siinä alkaakin olemaan sopivasti tavoitetta loppuvuodeksi :D

Ainiin ja tietty se raskaus... Olen ollut niin innostunut uudesta vireystasostani, että unohdin kokonaan ovulaation tässä kierrossa. No okei en kokonaan. Tikutin sen, mutta unohdettiin hyödyntää sitä. Haha. Mutta ajatellaan nyt näin päin, että nyt on hyvää aikaa popsia rautalisää ja siihen päälle foolihappoa, niin joko sitten alkaisi tulemaan niitä ykköslaadun munasoluja. Oli ihan tyystin päässyt unohtumaan tuo foolihappokin, kun kuulemma sitäkin piti nauttia 3kk ennen raskautta. Että semmosta.

Ihanaa kevättä kaikille! ♥

Lapsiemme tulevaisuus

Nyt puhutaan tärkeästä aiheesta.

Jotenkin tuo Amazonin sademetsien metsäpalo ahdistaa ihan huolella. Mitä nyt olen somessa vilisevistä kauhukuvista saanut irti, niin ilmeisesti kyseessä on taas täysin ihmisten aiheuttama tuho tälle maapallolle, jolla elämme. Mä en voi käsittää, kuinka tyhmä voi tämä nisäkäslaji nimeltä ihminen olla. Polttaa nyt tärkeät sademetsät kasveineen ja eläimineen vain lisätäkseen karjan laidunmaita.

En tiedä onko äitiydellä vaikutusta vai vaan yleinen hypetys, mutta me ollaan alettu pyrkimään kohti ekologisempaa elämää. Ollaan muun muassa lisätty kierrätystä, nimittäin nykyään lajitellaan sekajätteen, bion, kartongin, lasin ja metallin lisäksi myös muovia. On ollut jännä huomata miten sekajätteen määrä on huomattavasti vähentynyt, kun muovi kierrätetään erikseen. Tämä on mielestäni ihan äärimmäisen hyvä juttu. Lisäksi ruokahävikkiä ollaan onnistuttu vähentämään, kun ollaan ostettu ruoat aina reseptien mukaan (taas jälleen suuri kiitos Samasta Padasta -kirjoille). Nykyään biojäteastiaa täyttävät vain pääasiassa hedelmien kuoret, koska tuo meidän pikkumies syö ihan hirveästi hedelmiä ja kasviksia :D

Mistä tullaankin aiheeseen kasvisruoka, jota olemme myös opetelleet syömään huomattavasti aiempaa enemmän. Mun mielestä jokaisen kotitalouden pitäisi pyrkiä vähintään yhteen kasvisruokapäivään viikossa. En ole tavoittelemassa vegaaniruokavaliota, mutta jotenkin tuntuu, että hirveen moni ei vaan osaa tehdä monipuolista ruokaa, vaan sitä aina ostetaan se tuttu ja turvallinen jauhelihapaketti kaupasta ja sitten puputetaan ne pakolliset kurkut ja tomaatit siitä lautasen reunalta. Pitäis vaan rohkeasti kokeilla uusia reseptejä ja makuja. Meillä onkin nykyään aina kaapissa valmiina pari pakettia kikherneitä ja mustapapuja ja kuin varkain, niitä kasviruokapäiviä on ehtinyt kertyä viikkoon jo useampikin kappale. Tälläkin viikolla meiän alle 1,5-vuotias poitsu (joo ihan itse) teki meille maailman helpointa kauramakaronilaatikkoa, jota sitten syötiin monta päivää. No okei, ennen kuin soitatte sossutädit paikalle, niin ehkä äiti vähän auttoi, mutta poitsu sai sekoittaa ainekset keskenään puulastan avulla. Ja voi, että miten hän tykkäs, kun sai osallistua ♥

Mä myönnän, että oon ollut aiemmin tosi typerä ja tilannut vaatteita netistä, koska halvalla sai, mutta voin iloksenne todeta, että mä olen oppinut parantamaan tapani. Nykyään ei oikeastaan tule ostettua enää edes H&M:stä mitään ns. kertakäyttövaatteita, koska hyvin nopeasti huomasin pettyväni niiden laatuun. Meidän lapsella on pääasiassa kaikki vaatteet joko kierrätettyjä tai saatu lahjaksi uutta. Just parisen viikkoa sitten, ostin työkaverilta ison kassillisen vaatteita meidän pojalle, koska kesä on taas ihmeellisesti venyttänyt pikkumiehen raajoja parilla sentillä. Ja tietty "halvalla sain". Sain mm. ostettua tarhaan sopivat sadevarusteet ja talvelle hienon reiman talvihaalarin. Peruskäyttövaatteita sain ison säkillisen ja sukkia ja sukkiksiakin kaupan päälle. Ja kaikki vaatteet ovat olleet vain yhdellä lapsella, joten laatu vastasi lähes uutta. Kenkiäkin sain ostettua jopa kolmet parit, joten koen tehneeni hyvät kaupat. Kierrättäkää ihmiset, kierrättäkää!

Ollaan myös vähennetty turhaa autoilua ja käyty lähikaupassa yhä useammin kävellen. Ollaan pyritty kulkemaan myös enemmän pyörällä, koska ostettiin "pojalle" synttärilahjaksi pyöräperäkärry ja hän on myös viihtynyt kyydissä. Usein hän myös nukahtaa kyytiin, joten ihan mukavaa taitaa olla :D Viime viikonloppuna käytiin ajelemassa sellainen 22 kilometrin lenkki ja saatiinpa siinä mukavasti myös liikuntaakin. Ihanaa yhdessä tekemistä!

Mutta palatakseni vielä tuohon Amazonin sademetsien metsäpaloon, niin vaikka kuinka yrittäisin parantaa tapojani ja elää ekologisemmin, niin se ei yksinään riitä. Ihmisten täytyy muuttua! On pelottavaa ajatella minkälaisen elinympäristön me jälkipolvillemme jätämme, jos asiat eivät muutu. On huolestuttavaa nähdä yhä useampi välinpitämätön presidentti, joka ajattelee ilmastonmuutosta vain salaliittoteoriana tai ajattelee vaan rahaa. Rahalla ei pitkälle pötkitä, jos ei ole maata missä elää. Luin Meidän Perhe-lehdestä, miten nykynuoret ovat yhä enemmän masentuneita ja stressantuneita, koska ovat niin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja Trumpista ja Kim Jong Unista. Eihän lasten pitäisi joutua murehtimaan moisesta. On hyvä olla tietoinen siitä, että mitkä teot vaikuttavat mihinkin asiaan, mutta antaa aikuisten huolehtia politiikasta. Tuli vaan niin surullinen olo sitä artikkelia lukiessa. En ikinä haluaisi aiheuttaa pojalleni sellaista huolta ja turvattomuuden tunnetta.

Mitä mieltä te olette asiasta? Miten teillä hypetetään ekologisuutta vai hypetetäänkö ollenkaan? 

Takaisin töihin!

Huh viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai edes mistä aloittaisin.

Vauvakuume on alkanut nostamaan taas ihan huolella päätään. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tavallaan haluaisin jo niin kovasti aloittaa vauvantekoprojekti vol 2:sen, mutta toisaalta muistot menneistä yritysvuosista saa vauvakuumeeni laantumaan lähes mitättömiksi. Kerroin viimein ystävilleni meidän menneestä yritystaipaleesta ja sain paljon pahoitteluja osakseni. Aavistuksia lapsettomuusongelmista olikin jo hieman herännyt ystävieni mieliin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaista keskenmenohelvettiä me olemme saaneet kokea heidän huomaamattaan. Oli kuitenkin ihana kuulla miten onnellisia he olivat aikoinaan kuullessaan meidän vauvauutiset. Kuulemma meidän vauvauutiset toivat melkein suuremmat tunteet esiin kuin heidän oma raskautensa, haha. Melkein.

Ollaan jo kovasti puhuttu pikkuveljestä(päätettiin jo, että sekin on poika :D) mieheni kanssa ja sovittiin luopuvamme ehkäisystä heti, kun kortsupakkauksen viimeinen kumi on käytetty, haha. Siinä voipi mennä hetki. Lapsiperhearki ei ole sitä kaikkein kiihkeintä aikaa makuuhuoneen puolella. Asiaa ei auta yhtään se, että olen juuri palannut takaisin töihin ja aloittanut pientä juoksuharrastustakin. Elämä on nykyään pelkkää aikataulujen kanssa taistelemista, eikä asiaa ainakaan helpota edelleen kotimme valloittanut kylppäriremontti. Jep, se on edelleen kesken. Jo kohta neljättä kuukautta.

Tänä kesänä olen alkanut löytämään taas pitkästä aikaa enemmän oman itseni. Imetyskin loppui mukavasti lapsentahtisesti kokonaan ja ehkä sen ansiosta kiertonikin on alkanut löytää rytminsä. Tuntuu, että kroppani on ehkä tasaisemmassa kierrossa, kuin ennen raskautta. Menkkakivut ovat kadonneet kokonaan ja kierto on aika tarkka 34 päivää, mitä se on joskus aikoinaankin ollut. Saa nähdä alkaako työstressi heittämään kiertoa taas miten sattuu, mutta toistaiseksi se on jo tosi hyvä.

Kesällä on tullut mökkeiltyä paljon ja käytyä niin keikoilla, kuin festareillakin. Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä, jopa kaksi yötä putkeen. Toki isovanhemmat tulivat meille hoitamaan pikkuista, mutta kuitenkin. Heillä oli mennyt kuulemma ihan tosi hyvin ja lapsikin oli tykännyt kovasti viettää aikaa mummin ja papan kanssa. Onni on hyvät tukiverkostot ♥

Pikkujäbä on kehittynyt taas ihan hirmuisesti. Uusia sanoja opetellaan jo kovasti. Eilen illalla hän tapaili sanaa auto ja ei sitten meinannutkaan saada enää unta, kun niin kauheasti olis tehnyt mieli vielä jatkaa höpöttelyä. Tähän mennessä sanoja on kertynyt jo mm. ei, joo, aijaa, kakka, pappa, äiti, auta, vettä ja tutti. Eli ne tärkeimmät :D haha. Ja voi luoja, miten paljon noin pieni ihminen jo ymmärtää. Hän tykkää auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja vie roskia roskikseen. Tykkää lajitella pyykkejä oikean värisiin kasoihin ja pyytää päästä potalle. Ja jäbällä on ikää vasta 1 vuosi ja 4 kuukautta. Hän on vaan niin super reipas ♥

Voih, ja taas tuli kauhea ikävä pikkuistani. Menee varmasti vielä hetki ennen kuin totun tähän työelämään.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Milloin on aika sisarusten?

Ens alkuun pakko sanoa, että tämä on ehkä maailman ärsyttävin aihe kuulla tai lukea, kun on vielä ensimmäisen lapsen yritys kesken, mutta koska meillä alkaa olemaan tämä raskaus jo loppumetreillä, niin on väistämättä alkanut tulemaan puheeksi tuleva ehkäisy.

Tuntuu tosi oudolta edes ajatella ehkäisyä, kun on jo viimeiset 3,5 vuotta ollut ilman mitään :D Sen verran valoitan taas taustaamme, että minä en ole koskaan mitään hormoneihin vaikuttavaa ehkäisyvalmistetta käyttänyt, joten tuskin nytkään kumia kummemmalla mennään. Senkin kanssa oltiin joskus vähän turhankin höveliäitä, että olis varmaan pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei lasten "tekeminen" tule olemaan meille mikään helpoin nakki, mutta eihän sitä osaa ajatella, ennen kuin tosiasiassa omalle kohdalle sattuu.

Siksipä tämä ehkäisyasia liittyy niin vahvasti otsikon aiheeseen; milloin on aika sisaruksille? Juteltiin asiasta mieheni kanssa, koska hänellä on ikäeroa siskoonsa vain parisen vuotta, kun taas minulla ja veljelläni on ikäeroa jo huomattavasti enemmän. Mä en ole itse koskaan kokenut minun ja veljeni ikäeron olleen mikään harmillinen asia. Päin vastoin. Veljeni on aina ollut minun idolini ja tärkein mieshahmo elämässäni sen jälkeen, kun meidän vanhemmat erosivat ja meidän isä muutti toiselle puolelle maapalloa. Minun lapsuudestani ei ole koskaan puuttunut leikkikavereita, joten minusta pieni ikäero sisarusten välillä ei ole mikään must have juttu. Mutta kuitenkin, koska tämä meidän vauvantekoprojekti ei ole ollut mikään kaikista helpoin taival, on ehkä kuitenkin otettava sekin seikka huomioon, ettei pikkusisarenkaan tulo tule olemaan helppo.

Sen verran ollaan kuitenkin mieheni kanssa samoilla linjoilla, että vähintään kaks vuotta sais se ikäero olla. Yhtään sen alle ei välttämättä toivota vielä uutta tulokasta, mikä toisaalta tuskin meidän kohdalla on mahdollistakaan. Pelkään, etten ole vielä valmis kohtaamaan mahdollisia tulevia keskenmenoja, jotka ovat varmastikkin ihan todennäköisiäkin. Tai voihan käydä niinkin, ettei uutta raskautta alakkaan ollenkaan ennen kuin ollaan taas saatu jotain apuja lääkkeistä. Mun luotto omaan kroppaani ei ole mikään kovin suuri, kuten ehkä huomata saattaa :D

Mutta aika näyttää, mitä elämä meille suo. Sitähän ei voi koskaan tietää, että mikä meidän tilanne on esimerkiksi taloudellisesti sitten parin vuoden päästä tai ollaanko silloin ylipäätään edes tarpeeksi terveitä. Pääasiassa olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että meille on suotu edes tämä yksi lapsi (joka nytkin potkii mua "mukavasti" kylkeen ja joka toivottavasti vielä syliinkin asti saadaan möyryämään), joten nyt en osaa todeta mahdollisista pikkusisaruksista muuta kuin, että "tulee jos on tullakseen". Sen näkee sitten taas myöhemmin miten sosiaalinen painostus mahdollisesti vaikuttaa tähän päätökseen tulevaisuudessa :D Pahuksen uteliaat kanssaeläjät, haha.

Nyt ei muuta kuin ihanaa  ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ai että mä niin nautin tuosta raikkaan virkistävästä pakkassäästä ♥

Pikaterkut ja Uuden Vuoden toivotukset!

Ajattelin tulla kirjoittelemaan vielä pikaiset terveiset ennen vuoden vaihdetta, koska ihan kauheasti kaikkea on taas tapahtunut. Tai noh, siltä se on ainakin tuntunut. Varoitan jo etukäteen, että ei välttämättä sovi ihan herkimmille :D

Joulu meni tosi vauhdikkaasti vieraillessa ainakin kuudessa eri osoitteessa kolmen päivän aikana. Pakko sanoo tähän väliin, että ei enää ikinä :D haha. Jaettiin lahjoja ja saatiinkin vähän jotain pientä. Pääasiassa saatiin kuitenkin rahaa, koska toivottiin sponsorointia vaunuostoksiin ja niin myös saatiin. Mitään muuta vauvantarviketta tms. ei sitten saatukkaan. Toisaalta ihan hyvä vaan, ettei tule mitään turhaa ylimääräistä, vaan saadaan itse ostaa kaikki tarpeellinen.

No mutta, Tapaninpäivän jälkeen kaikki suunnitelmat menivätkin yllättäen uusiksi, kun sairastuin yllättäen vatsatautiin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä herätin mieheni kertoakseni hänelle, että minulla on hieman paha olo, että jos hän voisi varmuuden vuoksi tuoda minulle sängyn viereen ämpärin. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun heräsin siihen, että nyt on pakko oksentaa ja niin myös tein. Se yö menikin sitten oksentaessa vatsa tyhjäksi aivan kaikesta ja kun vatsassa ei ollut enää mitään, niin alkoikin jo suolistu tyhjentyä, ihan suoraan sanottuna, kuin hanasta. 

Jouduin siis saikuttamaan joulun välipäivät, vaikka olin suunnitellut töissäkin vaikka mitä rästihommia niille päiville ja noh yllättäen myös se sokerirasituskin piti sitten peruuttaa, kun enhän mä päässyt edes sohvalta ylös. En ole sairastanut elämäni aikana oksennustautia juuri koskaan, mutta nyt jostain syystä tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä. Onneksi sitä vatsatautia ei kestänyt sentään kuin sen yhden päivän, mutta sen jälkeen mulle nousikin jo kuume, joka veti viimeisetkin voimat ihan matalaksi. Aloin jo pelkäämään meiän pikkuisen puolesta, mutta pikkujäbä onneksi jaksoi potkiskella masussa tosi vilkkaasti, että uskon hänellä olevan kaikki kunnossa. Voimat on itellä edelleen aika matalalla, johtuen lievästä neste- ja ravinnehukasta, mutta onneksi olo on jo päivä päivältä parempi. Pitäisi vain saada tankattua nyt vähän enemmän ravintoa, että pikkujäbästä kasvaisi vahva pieni poika ♥

Vaunuostoksille oli tarkoitus mennä eilen, mutta yllättäen tämä taho, jonka kautta olisimme ne halvalla saaneet, on myös nyt kipeänä, että sekin sitten lykkääntyy jonkun verran. Onneksi ei nyt sentään kiirettä ole sen asian suhteen. Innostuin kuitenkin shoppailemaan jollyroomin aleista vähän jotain pientä ja tilasin pinnasänkyyn hienon reunapehmusteen ja yhdet supersöpöt pussilakanat. Okei, Ikeasta sais myös puolet halvemmalla vuodevaatteita, mut kerrankos sitä yhdet megasöpöt lakanat ostaa :D Ja niille on sentään käyttöä vielä moneksi vuodeksi. Hih.

Ainiin, sain muuten viimein myös niitä vauvanvaatteita veljeltäni, joita hän oli lupaillut. Täytyy sanoa, että onneks en ole ostanut vaatteita juuri ollenkaan, koska voi pojat, nyt niitä kyllä riittää. Joukossa oli toki myös pari tyttömäisempää bodya ja pari mekkoakin, mutta lupasin lahjoittaa ne Tiinalle. Alkaa olla jo sen verran vaatteita kasassa, että saa jo ainakin pari koneellista pyykkiä pestyä, haha. Kunhan saisin tuon askarteluhuoneeni vielä raivattua, niin pääsisin vaatekaappia järkkäilemään. Sitä päivää odotellessa.

Aika menee kyllä edelleen kuin siivillä ja nyt viimeisen kolmanneksen vaihtuessa, olen alkanut pelätä sen jo loppuvan kesken.

Tänään puhutaan jo 30. raskausviikosta ja se tuntuu jo ajatuksenakin ihan uskomattomalta. Lähipiiristä ja tutuilta on alettu taas enemmän ja enemmän kyselemään, että koskas se laskettu aika olikaan ja milloin minä jään äitiyslomalle. Nyt työviikkoja on enää kuusi jäljellä ja musta jo vähän tuntuu siltä, että en taida ihan loppuun asti kyetä töissä käymään. Välillä jo ihan pelkkä käveleminenkin, tai edes istuminen, tuntuu jo tosi raskaalta. Kotona ollessa olen onneksi saanut makoilla yllin kyllin, mutta heti kun pitäisi nousta ylös, niin alkaa uhkuminen ja puhkuminen. Tila keuhkoista on selkeästi käynyt vain ahtaammalle ja ahtaammalle. Syöminenkin vähän ns. ahdistaa, koska närästys on voimistunut huomattavasti. Koko ajan joutuu päästämään pieniä röyhtyjä ja välillä nousee vaahdotkin kurkkuun, mikä ällöttää. Ahdistaa jo, että mihin tämä vielä johtaa, kun vauvan pitäisi kasvaa vielä ainakin parisen kiloa lisää painoa ja senttejäkin on vielä jäljellä. Anteeksi, että valitan, mutta en halua kaunistella turhaan raskauden tuomia haasteita, vaan haluan olla kaikinpuolin rehellinen.

Lopun lähestyessä ovat keskustelut ystävien ja läheisten kanssa alkaneet kallistumaan enemmän synnytyksen puoleen. Olen kuullut paljon jännittäviä tarinoita, joista ei normaalisti tulisi keskusteltua, jos ei ole omaa kokemusta. Olen itseasiassa erittäin kiinnostunut juurikin siitä hetkestä, kun se lähtö sairaalaan sitten koittaa. Juttelin myös äitini kanssa aiheesta ja opin, että meiän suvussa syntyy iiiiisoja lapsia ja synnytykset ovat pitkiä ja vaikeita. "Jipii" Yksilöllistä tietty kaikki, mutta jos hekin ovat siitä selvinneet, niin kyllä sitten minäkin!

Pari uutta vauvauutistakin on taas kuulunut joulun alla, niin tutuilta, kuin ihan lähipiiristäkin. Itseasiassa ihan meidän kaveripiiristämme ja jos kaikki menee putkeen, niin saan ensi kesänä lisää mammakavereita :D Tänään ollaan viettämässä yhdessä taas iltaa ja en malta odottaa, että myös muut kaveripiiristämme kuulevat nämä vauvauutiset. Haluan nähdä muiden ilmeet, haha. Vaikka olen ihan tuhottoman onnellinen kaikista uusista vauvauutisista, niin olen alkanut jostain syystä pelkäämään, että tämä meidän onni yhtäkkiä viedäänkin meiltä pois. Pelko poikamme menettämisestä on alkanut kalvaamaan minua ja ehkä senkään vuoksi en ole uskaltanut kiirehtiä lapsenhuoneprojektin kanssa. Yritän kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää ihanan poikamme kanssa, ja toivottavasti se onni jatkuisi vielä masun ulkopuolellakin.

Huhhuh, tulipas nyt ähkäistyä kaikkia ajatukset kerralla yhteen postaukseen. Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun asti :D

Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille oikein ihanaa ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2018!!!
Toivottavasti mahdollisimman monen unelmat toteutuisivat juurikin tänä tulevana vuonna. Paljon onnea ja rakkautta kaikille! ♥♥♥

(Harhautunut) mielikuva vauva-arjesta

Tänään Preglife sovellukseni kertoo, että on enää 90 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Vastahan se oli tasan sata. Kymmenen päivää meni niin, että humahti.

Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.

Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.

Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.

Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.

Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.

Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D

Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.

Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.

Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥

Jaettu ilo on paras ilo

Miten mulla on koko ajan sellanen olo, että tää aika vaan lentää, enkä mä ehdi tekemään yhtään mitään. Eiks yleensä raskaudessa aika matele? Vai onkse vast sit lopussa.

No joka tapauksessa. Kaikkea jännää on taas parina päivänä tapahtunut. Ensinnäkin sain eilen yllättävän kukkalähetyksen kesken työpäivän. Mukana oli kortti, jossa oli viesti "Sylin täydeltä onnea äitiyden kynnyksellä, rakas Alina ♥ Olemme niin onnellisia teidän molempien puolesta :)" ja allekirjoituksena mystiset kolme nimikirjainta. Nimikirjaimet eivät sanoneet mulle aluksi mitään. Olin ihan ihmeissäni, että kuka ihme tällaisen ihanan yllätyksen on järjestänyt. Soitin heti äidilleni, että onko hän mennyt jo kertomaan kylille meiän vauvauutisista, mutta ei kuulemma ollut kertonut vielä kenellekkään....paitsi yhdelle kaverilleen :D Mietin kuumeisesti, että kuka ihme se voisi olla, mutta en vain saanut päähäni. Ihmettelin sitten asiaa hyvälle ystävälleni ja pohdin kaikenmaailman teorioita, kunnes lopulta äkkäsin, että sehän olikin juurikin tämä kyseinen ystäväni, jolle olin tästä mysteeristäni avautunut, haha. Voi ketku, minkä teki ♥ Niin ihana yllätys, että ihan häkellyin :')

Noh hän ei ollut ainoa vauvaboogiin hurahtanut, nimittäin toinenkin rakas ystäväni ilmoitti jo muuttavansa meille "asumaan", kun vauva saapuu, koska ei kuulemma enää itse jaksa tehä lisää lapsia :D haha. Höpsö ♥

Eilen saimme myös kuulla, että appivanhempani ovat myös pahemman kerran hurahtaneet, nimittäin he ovat jo kovasti suunnitelleet rakentavansa meille mökille uuden oman aittarakennuksen. Ihan hullua! Tai siis ihanaa, mutta voi ettäh :') Kerroinkin jo kuinka anoppini alkoi heti uutiset kuultuaan miettimään, notta pitäisikö päämökille rakentaa jokin ramppi lastenrattaita varten :D Appivanhemmat ovat tosiaan ehtineet ajatella jo vähän pidemmälle, kuin me alkuunkaan. Me oltais tietty mukana rakentamassa sitä aittaa ja voidaan sitten sille lapsellekkin joskus kertoa, että "isi ja äiti on ihan itse rakentanut tämän talon". Nonih, nyt nous taas tippa linssiin pelkästä ajatuksesta :')

Mä oon niin onnellinen kaikista mun ihanista ystävistäni ja perheestäni ♥  Anteeks tää kauhee pumpulimainen hehkutus ja ruusunpunaiset ajatukset, mut musta on alkanut tuntumaan siltä, että näin sen pitikin mennä. Tää on just se oikee hetki meille ♥

Ihanaa ja AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

P.S. Miten pahasti teiän läheiset on hurahtaneet vauvaboogiin?

P.P.S. Olo keskiraskaudessa on ollut semihyvä. Tänään meinas tulla oksu junassa, haha, mutta onneks se olikin vain ilmaa. Välillä tuntuu repäisykipuja masussa, mutta aika harvoin kuitenkin. Masu on pullahtanut jo sen verran esiin, ettei sitä enää piiloon saa :D Rinnoissa, etenkin oikeassa, tuntuu ajoittain tosi kipeitä vihlaisuja, mutta ne menee onneksi nopeesti ohi. Kai se on vaan sitä maidontuotantoon valmistautumista?

Näin sen pitikin mennä

Eilen oli niin uskomaton päivä, etten vieläkään malta uskoa sitä todeksi.

Ensinnäkin meiän piti pitää vain pieni Game of Thrones 7. kauden päätösjakson kisakatsomo, mutta jotenkin sinne sitten yhtäkkiä tulikin melkein kaikki meiän kaveriporukan äijät :D Tiinakin kävi sitten piipahtamassa siinä tyttärensä kanssa ja me hetken pohdinnan jälkeen päätettiin mieheni kanssa kertoa heille meiän vauvauutisista. Se keskustelu meni kutakuinkin näin:

-"Meil ois yks asia..."
-"Teille tulee vauva?"
-"JOO!" *ojentaa varhaisultran kuvan*
-"Millon?"
-"Maaliskuussa"
-"Niin meillekkin!"
-"OIKEESTI!?!?! IHANAA!!!"

Ja sit me halattiin ja pitkään :D Siis mä en voi uskoa tätä! Oon kertonut Tiinasta ja meiän yhteisestä vauvakuumeesta tännekkin monta kertaa ja nyt, kuin kohtalon sanelemana, me ollaan molemmat raskaana! Ihan niinkun me joskus vuosia sitten suunniteltiin, haha. Mun sydän hakkaa nytkin varmaan kahta sataa, kun mä edes ajattelen koko asiaa. Voitte varmaan uskoa, että viime yönä ei tullut kauheesti nukuttua, kun ajatukset vaan pyöri päässä vuoristorataa. Voih mä niin toivon, että nyt kaikki menee hyvin ja tää todellakin on nyt se The vauva, joka me saadaan syliin asti. Huhhuh. Ihan uskomatonta.

Noh näistä vauvauutisista rohkaistuneena, kun kaikki äijätkin jo sai tietää, niin laitoin sitten sen minun askartelemani Game of Thrones aiheisen "baby is coming" kuvan meiän yhteiseen whatsapp ryhmään ja siellä oli kaikki naiset ihan itkuhymiöinä ja sydämiä tuli satapäin ♥♥♥

Vitsi mä olin kyl ton kertomisen jälkeen ihan hiestä märkänä, kun jännitin niin kovasti, että sydän hakkas kahtasataa. Mitenhän sitä uskaltaa viikonloppuna rapujuhlissa kertoa miehen perheelle. Sitä odotellessa. Huiii. Mä jo niin odotan sitä, et mun käly saa tietää, koska se ehti jo vähän udella meiän tilannetta ja, koska hän on mulle vaan niin rakas. Ja millonhan sitä kertois omille likkakavereille...

1 down, 3 to go.

P.S. Kui tämä pahaolo voi olla nyt entistäkin pahempi x_x eikös sen pitäisi jo hellittää pikku hiljaa?

P.P.S. Tänään poksahti 11+0 ♥

Kutsu

Eilen kolahti postista kutsu tutkimuksiin hormonipoliklinikalle. Kaksi isoa kirjekuorta, miehelleni ja minulle, täynnä kaiken maailman lappusia. Vain yhdessä lapussa luki selkeästi aika ja paikka, mutta muut tuntui olevan vaan jotain antiikkisia esitietolomakkeita ja tietoa biopankista yms., jotka vain jaetaan hirmuisena nivaskana kaikille.

Aika on vasta elokuussa, mutta lueskelinkin jostain, että ihan heti keskenmenon jälkeen ei noita verikokeita voikkaan ilmeisesti ottaa. Johtuu varmaan hormoneista ja muista sellaisista vaikuttaja-aineista, jotka vaatii sen kolmisen kuukautta palautuakseen ns. normaaliksi.

En yhtään tiedä mitä siellä sitten tapahtuu. Lapuissa ei juurikaan selvennetty asiaa sen kummemmin. Siinä oli vain muistaakseni, että kannattaa varautua erilaisiin tutkimuksiin. Oletan, että verinäytteitä otetaan, mutta tehdäänköhän siellä kenties jotain muita tutkimuksia? Ultraa kenties rakenteellisten ongelmien poissulkemiseksi ehkä? En tiedä, mutta siinä lapussa kehoitettiin varaamaan hyvin aikaa.

Tavallaan olen nyt iloinen, koska pyörät tavallaan pyörivät taas eteenpäin, mutta eihän tämä vielä meitä mihinkään vie. Ainakin päästään nyt sitten julkiselle puolelle tutkimuksiin. Tulee ihan sellainen olo, että nyt meidän tilanne otetaan vakavasti (tiedättehän sen "vasta kolmannen keskenmenon jälkeen..."liirum laarumin), vaikkei tässä vielä tosiasiassa mitään ratkaisua olla varsinaisesti tekemässä. Olen innoissani, mutta koitan silti olla innostumatta liikaa :D

Saas nähdä mihin tämä tie meidät vie.

Viikonloppuna on taas luvassa lastenkutsuja, sillä olemme menossa Tiinan tyttären 2v. synttäreille. Niin se aika vaan kuluu. Miettikää, että me aloitettiin yrittäminen sillä hetkellä, kun Tiina kertoi olevansa raskaana ja nyt se lapsi täyttää jo kaksi vuotta! Täällä me vaan edelleen talsitaan paikoillaan. Plaah. Mutta ei sillä. Se pikkulikka on ihan mainio tapaus ja muutenkin mukava nähdä taas vähän kavereitakin. Kunhan vaan ei tulisi niitä vauvauteluita meille....

Mutta, ihanaa aurinkoista perjantaita kaikille ja oikein mukavaa viikonloppua!

P.S. Saatiin eilen myös tarjous keittiöremontista. Ei toivoakaan, että se tapahtuis tänä vuonna. Paskat, me niin lähetään sinne matkalle ja tuhlataan meiän säästöt johonkin oikeasti kivaan asiaan :D Kerrankos sitä vaan eletään!

Odotellen

Eilen facebookkin läsähti taas uusi vauvauutinen. Tällä kertaa kyseessä oli vanha luokkalaiseni ja heillä siis tiedossa jo toinen lapsi. Laskettu aika on ilmeisesti marraskuussa, joten aika samoilla oltais menty, jos tämä minun viimeisin raskaus olisi edennyt loppuun asti. Mä en edes voi käsittää miten joku voi uskaltaa kailottaa raskaudestaan somessa noin varhaisilla viikoilla. Tai noh, ehkä heillä tuli juuri ensimmäinen kolmannes täyteen. En enää edes tiedä millä viikoilla eletään. Tänään taitaa olla jo tasan kaksi viikkoa keskenmenovuodon alusta. Se oli se kohtalokas keskiviikko... Musta tuntuu, että kaikki muut saa meiän vauvat, paitsi me itse. Aina kun me saadaan keskenmeno, niin joku muu ilmoittaa olevansa raskaana. Viimeksi se oli oma veljeni ja nyt nämä.

No, mutta ei tässä nyt auta vajota synkkyyteen. Laskeskelin jo innoissani, että meillä on enää noin kuusi viikkoa kesälomaan :D Haha, näitä viikkoja lasken mielelläni itsekkin. Tänä kesänä meillä ei ole mitään suunnitelmia. Varmaan vaan mahdollisimman paljon mökkeilyä. Kolme viikkoa pelkkää lööbailua. Yksi viikko säästetään loppukesään tai syksyyn. Kunhan saadaan tuo lattiaremontti maksettua(viimeistään kesäkuussa), niin päästään kattelemaan vähän jotain lomamatkaa. Toivottavasti sillon on vielä muutama Malediivien matkakin jäljellä, mutta hätätapauksessa kaikki käy :D

Mun puolesta nyt saa viikot vieriä ihan täysillä ja sitten kesällä päivät sais kulua maaahdollisimman hitaasti, kiitos!

Eiks vaan :)

Toipuminen

Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.

Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.

Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.

Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.

Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.

Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)

Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.

Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)

Jännän äärellä

Olipas kerrassaan ihana ja rentouttava miniloma. Nukuin valehtelematta ainakin kymmenet päikkärit neljän päivän aikana :D Vaikka ei siis pahemmin edes tehty mitään erikoista. Perus kotihommia vain. No käytiin me yks ilta vähän auttelemassa kaveria maalaushommissa, kun hän muutti melkein meiän naapuriin, mutta kuitenkin. Loma meni pääasiassa vain löhöillessä.

Väsymyksen lisäksi ei oikein muita oireita ole ollutkaan. Välillä tuntuu nopeiden liikkeiden jälkeen pieniä "repäisy"kipuja, mutta muita tuntemuksia ei sitten olekkaan ollut. Toisaalta hyvä, ettei ole ollut kipuja, mutta toisaalta alkaa vähän vaivaamaan, että kasvaako siellä enää ketään. Onko kasvu taas pysähtynyt, kun ollaan kerran tuolla kuuluisalla 7. raskausviikolla? Lauantainahan se selviää, jos ei vuoto ole alkanut ennen sitä.

Mutta tosiaan, ylihuomenna meillä on jo tuo ensimmäinen neuvolakäynti. Viimeksi neuvola-aika oli varattu vasta viikoille 8+5, mutta keskenmenovuoto ehti juuri alkaa 8+2. Nyt se on jo 7+1, mutta toisaalta neuvolan laskurin mukaan taitaakin olla jo 8+1. Ollaan menossa miehen kanssa yhdessä, vaikka tiedän kyllä, ettei siellä vielä tapahdu mitään erikoista. Jutellaan vaan mukavia ja vissiin hemoglobiini saatetaan mitata jos jotain. Onko muut yleensä mennyt tuonne ensikäynnille yksin vai yhdessä puolisonsa kanssa?

Olen yrittänyt olla hieman positiiviisemmillakin mielillä tästä raskaudesta ja ollaan jopa miehenkin kanssa jo juteltu vähän tulevaisuudesta. Lähinnä tietty spekuloitu meiän rahatilannetta, mutta kuitenkin. Mies on alkanut jo miettimään miten elättää meidät sitten, kun minä jään äitiyslomalle ja tuloni putoavat kertaheitolla puoleen nykyisestä. Tulee niin ihanan turvallinen olo, kun mies osoittaa ottavansa sellaisen ikäänkuin perheen pää-roolin :D

Mutta juu, hiljaa hyvä tulee :)

Piinaviikko

Viikon päästä tähän aikaan ollaan just käyty meiän ihka ensimmäisellä käynnillä äitiysneuvolassa. Aika hurja ajatus. Minäkö ihan oikeasti pääsisin käymään tuolla kuuluisalla ensikäynnillä?

Fiilikset menee taas ihan laidasta laitaan. Välillä haaveilen tulevasta kesästä ihanan pikku vauvamasuni kanssa ja mietin tulevaa talvea, että onkohan se runsas luminen, että tarvitsenko hyvät rattaat koiralenkeille :D haha. Sitten taas toisaalta haaveeni romuttuvat ja mietin, että en taaskaan pääse sinne asti. Enhän mä koskaan. Mietin, että mikähän päivä sopis parhaiten keskenmenosta kärsimiselle. Nythän olis just sopivasti neljä päivää vapaata vaan itkeä ja kärsiä kotona. Ai kauhea mitä mä mietinkään.

Mun on niin vaikea luottaa näihin alkuraskauden viikkoihin. Mitä vaan voi vielä tapahtua tai mitä vaan voi olla tapahtumattakin. En uskalla kauheasti iloita, mutta en liiemmin murehdikkaan. What happens, happens. Yritän nyt vain unohtaa koko raskauden mahdollisimman hyvin ja keskittyä muihin asioihin. Esim. vaikka koirani "huoltoon" :D Meidän karvaturrimme kaipaisi oikein kunnon trimmauksen ja kynsienleikkauksen ja muut huoltotoimenpiteet. Taidanpa keskittyä nyt tosiaan vielä tuohon meiän karvaiseen lapseemme. Olen muuten huomannut kuinka hän on alkanut seurailemaan minua kovinkin tiiviisti. Ikäänkuin hän tietäisi, että siellä on joku kyytiläinen mukana massussa ♥

Mutta nyt ei muuta kuin äärimmäisen ihanaa ja mukavaa pääsiäislomaa kaikille!!! Toivottavasti saatte paljon suklaamunia syödäksenne ;D

Poks

Tänään poksautettiin ensimmäiset kokonaiset viikot plussasta eli tänään on 5+0. Tänään myös väsymys on iskenyt tänne ja kovaa :D Olen kyllä ollut lievästi uupunut koko edellisen viikon, mutta olen luonnollisesti pistänyt sen täysin remppauupumuksen piikkiin. Nyt huomaan, että alkaa olla jo vaikeaa pysyä töissä koko työpäivän ajan hereillä. Loppupäivästä meinaan jo ihan pilkkiä, haha.

Varasin tänään sitten ajan sinne varhaisultraan, mutta tällä kertaa se onkin vasta neuvolan ensikäynnin jälkeen. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en malttanut olla varaamatta, kun löysin sopivan ajan lauantaiaamulta omalle gynelleni. Voin sitten samalla kysellä häneltä, mitä mieltä hän on, kannattaako minun ottaa vielä luget tähän tueksi vai pärjäänkö täysin luomuna. Sillon pitäis olla jo reippaasti yli 7+0 viikot, joten jos sillon vielä löytyy syke, niin ollaan taas pikkasen pidemmällä kuin viimeksi. Voih toivotaan parasta ♥

Lattiaremppa on edennyt jo niinkin pitkälle, että tänään on jäljellä enää minun työhuoneeni(ja ehkä jopa tuleva lastenhuone), sekä vaatehuone ja vielä viimeiset jalka- ja kynnyslistat yms. Meillä onkin nyt mennyt kaikki illat siirrellessä tavaroita aina huoneesta toiseen. Eilen saatiin viimein sohva takaisin olohuoneeseen ja siellä alkaakin olla jo pikkuhiljaa valmista. Ollaan miehen kanssa ihan suunnattoman onnellisia, että lopputulos näyttää jo nyt ihan törkeen hyvältä verrattuna edelliseen.

Rahapuoli nyt vähän painaa, kun autokin pitäisi ensi viikolla viedä vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta kyllä me tästä vielä selvitään. Kunhan saadaan nuo pesänrakennushommat valmiiksi, niin päästään säästämään vauvantarvikkeisiin :)

Tämmöstä taas täällä. Palaillaan!

Jännäilyä

Tänä aamuna(dpo 7) lämpö näytti jopa 36.74 astetta. Pikkasen oon kyllä yllättynyt, että tuo mun keltsi nyt kuitenkin noinkin hyvin pärisee siellä. Toki alavatsassa tuntuu edelleen epämääräistä pistelyä ja juilintaa vähän väliä, että vähän jo tuntuu siltä, että menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä. Niimpä nyt sitten jännäillään, että kuinka pitkä luteaalivaihe mulla voi tällaisessa luomukierrossa oikeen ollakkaan.

Seuraava kiertoni tulee myös olemaan kokonaan luomu, jos ei nyt ovis pääse yllättämään ajoissa, niin silloin luget ovat enemmän kuin tervetulleita. Toukokuussa varmaan alkaa olla jo vähän enemmän taas aikaa keskittyä tähän vauvantekoprojektiin ja voisin varailla soittoaikaa luottogynelleni lähetettä varten. Juteltiin itseasiassa viestitse eilen Tiinan kanssa asiasta ja aloin melkeinpä jo innostumaan ajatuksesta, että päästään ottamaan taas uusi askel tällä taipaleella :D Miten muuten nuo tuommoset julkisen puolen klinikat on lomalla näissä hedelmöityshoitoasioissa?

Mä toivotan nyt kaikille hyvät viikonloput jo ennakkoon, koska miniloma jo kutsuu meikäläistä :D

Iceland, here we come!

2015, 2016, 2017....

Tänään julkaistiin taas uusi äitiyspakkaus. Oli pakko käydä vähän kurkkimassa sitä Kelan sivuilta, vaikka tiedän etten tule sitä taaskaan saamaan itse. Kauhea mikä kateus taas iski. Tuo äitiyspakkaus olis taas just niin meiän näkönen! Viime vuoden äitiyspakkauksesta en niin välittänyt, mutta se ihana 2015 vuoden äitiyspakkaus oli kyllä myös niin meiän näköinen. Se oli se vuosi kun niin moni ystävistäni sen äitiyspakkauksen sai.

Voih, olen jo niin kyllästynyt tähän lapsettomuuteen. Yritän koko ajan keksiä jotain "todella tärkeää" elämälleni, etten vain vaipuisi murehtimaan asioita joita en voi saada. Jos nyt ensin tämä lattiaremppa ja sitten se keittiöremontti. Tai jos vaikka vaihtais työpaikkaa. Tai jos vaikka matkustelisi maailmalle vielä, kun se on mahdollista kahdestaan. 

Kaikki tuntuu vain typeriltä tekosyiltä.

Yritän vakuutella itselleni, että vielä ei ole meidän aika.

Vielä ei ole meidän aika...

Nousujohteista

Tänään on kp 5 ja vuoto on jo ihan loppumetreillä. Vuoto on ollut seminiukkaa eikä perusmenkkakramppeja ole ollut oikeastaan juuri yhtään. Osasinkin jo odottaa niukkoja menkkoja, koska oviksen aikaan limatkin oli melko niukat normaaliin nähden.

Perjantain jälkeen vatsakin on alkanut toimia taas paremmin. Ruoka ei enää tule samantien ulos ja olokin alkoi lauantaina illalla virkistymään jo huomattavasti. En nyt sitten tiedä oliko se joku vatsatauti vai ihanko vaan ne macatabletit olis tällaisia vatsanväänteitä aiheuttaneet. Noh lopetin ne nyt kuitenkin kokonaan.

Tässä kierrossa mennään täysin ilman mitään ylimääräisiä hormonilääkkeitä, mikä on jo kerrassaan mukavaa vaihtelua ainaiseen päivien laskemiseen ja pillereiden oikeinajoitukseen. Aamulämpö näytti tänään romahtaneen taas oikein kunnolla 35 asteen puolelle. Pitkästä aikaa aamulämpö näytti siis 35.54 astetta. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.

Voi olla, että me pidetään taukoa yrittämisestä nyt ainakin parisen kuukautta, koska hommaa riittää nyt ainakin tuon remontoinnin kanssa ihan riittävästi. Toukokuussa meidän perheeseen syntyykin sitten jo perheenlisäystä, kun veljeni saa toisen lapsensa. Saa nähdä miten tuostakin selviän, kun meidän toisen enkelivauvan laskettuaika on samoihin aikoihin.

Mutta onneksi kevät on noin muutenkin ihanaa aikaa pääsiäisineen ja vappuineen :D Odotan jo innolla, että päästään taas tekemään simaa ja munkkeja ja ulkona tarkenee jo pikkutakissa. Oi että!

Mukavaa maanantaita taas kaikille!

Ennuste

Tänään aamulämpö oli taas lähtenyt nousuun, ollen 36.51 astetta. Saa nähdä nouseeko se tuosta vielä lisää vai alkaako se jo enteilemään vuodon alkua. Mutta tosiaan aikamoinen estrogeenipiikki oli kyllä eilen. Parin päivän aikana naamaankin(ylläri ylläri leukaan) on iskenyt pari sellaista super kipeää jättinäppyä, joihin ei tosiaan kannatta hipaistakkaan. Tänään aamulla nuo näppyset oli jo hieman hellittänyt, eikä olleet enää niin kipeitä. Selkeesti hormooninäppyjä kyseessä. Estrogeeni ei todellakaan ainakaan kaunista minua :D

Mutta niin tuohon otsikkoon viitaten. Sain ystävältäni synttärilahjaksi sellaisen vuoden 2017 horoskooppi kirjasen, mitä myydään aina siinä kauppojen kassan vieressä :D Se oli siis täysin läpällä tehty ostos, mutta olen sitä nyt vähän matkaa lukenut ja törmäsin tämmöiseen kohtaan:

"Saat hyviä uutisia perhenlisäystä koskien, uutisia, joita oletkin jo odottanut." Voi Luoja, anna tuon ennustuksen käydä toteen! Siinä mielessä tuo maaliskuun ennuste osuu kyllä kivasti kohilleen, että meillähän on siis maaliskuussa hääpäivä ja kuun lopussa odottaa meiän kauan haaveilema Islannin seikkailumatka. Aa että! Nuo uudet haasteet vois liittyä myös meiän tulevaan lattiaremppaan, joka alkaa maaliskuun lopussa. Iiiih en malta odottaa!

Pidetään nyt siis peukkuja, että tuo meidän tuleva taukokierto olisikin sitten se THE kierto ja me saatais sitä perheenlisäystä ihan kotiinkin saakka :)

Toivotaan!

The plan is ....there's no plan

Lääkärini soitti eilen verikokeiden tuloksista ja kuten arvelinkin, mitään erikoista ei löytynyt. Hemoglobiinikin oli tosi hyvällä tasolla ja keliakiaakaan ei tarvitse pelätä. Kaikki on siis hyvin.

Valitettavasti hän ei voinut määrätä minulle letrozolia, koska ei ole sitä koskaan ennen kenellekkään hoitomuotona määrännyt. Hän konsultoi kyllä ensin hormoniasioiden asiantuntijaa ja koska clomifenistakaan ei tullut yhtään vastetta, ei tuostakaan välttämättä olisi apua minulle. Toki olen lukenut, että monelle letrot ovat auttaneet vaikkei clomeista olekkaan tullut vastetta, mutta hän ei nyt pysty auttamaan tässä asiassa enempää.

Hän kuitenkin painotti, että koska mulla tulee ovulaatio ihan normaalisti, vaikkakin vähän myöhemmin, niin spontaani raskaus on ihan täysin mahdollista. Ja todennäköistäkin. Toimintasuunnitelma on nyt sitten sellainen, että katsotaan tämä kevät, että miten lähtee rullaamaan vai lähteekö ollenkaan ja sitten kesällä katsotaan uusi suunnitelma. Jos kolmas keskenmeno tulee, niin sitten pääsen tutkimuksiin naistenklinikalle, mutta todennäköisesti nuo kaksi edeltävää keskenmenoa ovat menneet vain huonon tuurin piikkiin. Jos kolmatta raskautta ei kuulu, niin sitten varmaankin laitetaan lähete lapsettomuusklinikalle hedelmöityshoitoihin.

Mutta nyt mennään siis näillä eväin. Kuten jo edellisessä postauksessani kerroinkin, niin olen oikeastaan nyt ihan tyytyväinen vain normaalielämään ilman kauheata raskautumispakkomiellettä. Koitan saada vähän muutakin sisältöä elämääni :D

Toivottavasti ymmärrätte tilanteeni. Pieni breikki tekee nyt hyvää. Moni varmaan miettii, että olen jo tuhlannut liikaa aikaa jahkailuun ja että minun pitäisi jo varata aika lapsettomuusklinikalle, mutta etten menettäisi omaa mielenrauhaani tämän asian kanssa, niin käymme tämän tien omaan tahtiimme. Jutut täällä blogissa varmasti toistaa jo itseään, mutta toivottavasti joku vielä jaksaa pitää meille peukkuja kaikesta huolimatta ♥

Jos luoja suo, me saamme vielä oman pienen lapsen syliimme asti.

Mielenrauha

Kuulin viikonloppuna mielenkiintoisen vauvauutisen eräästä tutun tutusta. He ovat siis jo keski-ikäinen pariskunta, jotka ovat yrittäneet saada esikoistaan jo viimeiset 20 vuotta ja nyt heitä on onnistanut. Vau, ihmeitä tosiaan tapahtuu, mutta jännittävintä tässä oli se, että he olivat tulleet raskaaksi sen jälkeen, kun olivat käyneet ensin Intiassa meditoimassa :D Aloinkin siis miettimään, että voiko oikeasti oma mielenrauha vaikuttaa koko kroppaan niin voimakkaasti, että se voi estää raskautumasta? Sitähän monesti sanotaan, että "älä stressaa, ni kyllä se sieltä sitten tulee", niin onkohan siinä oikeasti jotain perääkin? Niin paljon kuulee tarinoita siitä, että kun on ollut jotain muuta ajateltavaa niin heti on tärpännyt.

Jos asiat olisivat todella noin yksinkertaisia, niin ennustaisin meidän olevan raskaana jo seuraavasta kierrosta :D Nyt on pakko myöntää, että en ole jaksanut stressata lisääntymisasioista hölkäsen pöläystäkään, sillä odotan jo niin kovasti meidän tulevaa Islannin reissua. Saatiin viime viikolla meille varattua majoitus ja parit retketkin jo valmiiksi, joten enää ei tarvitse kuin odottaa 6 viikkoa, niin päästään reissuun!! Sitten heti reissun jälkeen meillä alkaa kotona lattianpurkaushommat ja heti huhtikuun alkuun meillä alkaakin jo itse asennusremontti. Jos ihan totta puhutaan, niin ei haittaa yhtään, jos tärppiä ei näy ennen huhtikuuta, koska tekemistä riittäis ilman raskausoireitakin. Melkein vois sanoa, että toivottavasti EI olla raskaana vielä ens kuussa. (Älkää nyt suuttuko. En mä oikeasti sitä toivo. Mut jos käänteinen psykologia auttais :D) Lisäksi ilmottauduin ensimmäistä kertaa elämässäni Naisten kymppiin, joka on siis toukokuussa ja sillon olis ihan kiva olla juoksukunnossa. Voi sen kävelläkkin, mut se käänteinen psykologia you know.

Mulla on nyt oikeesti aika hyvä fiilis. En tiedä onko se tämä alkava kevät vai mikä, mutta nyt ei lannistuta!

Mukavaa maanantaita taas kaikille!