Vuosipäivä

Siitä on nyt jo vuosi tai tarkalleen ottaen vuosi ja viisi päivää, kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni tähän blogiin. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon; raskauksia on alkanut ja monta vauvaakin on ehtinyt syntyä, mutta en ehkä olisi silloin uskonut, että meille sitä vauvaa ei vielä ole siunaantunut. Toki ehdin kokea jännittävät kaksi viikkoa raskausoireita, mutta siihen ne sitten jäivätkin.

Kaikesta huolimatta olen nyt äärimmäisen onnellinen. Olen juuri mennyt naimisiin ja viettänyt ihanat kotihäät perheen ja läheisteni kanssa. Saimme viettää erittäin miellyttävän hääyön kylpylän sviitissä ja vielä saan nauttia pari päivää lomasta ennen töihin paluuta. Ah ihanaa!

Vauvantekoprojektia en ole jaksanut stressata. Kyllähän häissä saimme kuulla parit kommentit tulevista lapsistamme, mutta ne olivat hillittyjä ja ehkä hauskojakin. Häissämme vierailikin jopa neljä pientä vauvaa/taaperoa ja kaksi raskaana olevaa ystäväämmekin, eikä harmittanut yhtään. Päin vastoin olin iloinen ja leikin pikkuisten kanssa ja sain olla maailman paras täti :)

Kierron päivistä mulla ei ole mitään hajua. Jos lasketaan keskenmenovuodon alusta, niin nyt on varmaan joku kp 22. Ovulaatiota olen tikutellut, mutta nollaa näyttää edelleen, eikä lämmötkään ole vielä noussut yhtään. Veikkaan, että tästä tulee toooosi pitkä kierto, mutta ymmärtäähän sen. Antaa kropan nyt rauhoittua.

Olo on onnellinen ja kevätkin voi pikku hiljaa alkaa. Ihanan aurinkoista kevättä kaikille! ♥

P.S. Tänään on tasan kuukausi yhden ystäväni laskettuun aikaan! Jännää!

Pikamoikat

Tulin kirjoittelemaan pikakuulumiset, kun tekemistä olis ihan liikaakiin tällä hetkellä, vaikka olenkin tämän viikon lomalla. Elikkäs aloitetaan nyt vaikka siitä, että tein eilen, viimein kun muistin, sen raskaustestin ja se näytti selkeästi negatiivista tulosta. Vuotokin alkoi jo perjantai-iltana hiipumaan ja lauantain jälkeen sitä ei ole tullut enää yhtään. Nyt on ihan sellanen fiilis, että kohta vois vaikka alkaa bongailemaan tulevaa ovulaatiota, mutta katsotaan nyt ehdinkö ja muistanko testailla joka päivä.

Hommaa tosiaan riittäis. Meidät vihitään ylihuomenna ja perjantaina sitten juhlitaan täällä meillä kakkukahvien merkeissä. Vielä olis paljon askarreltavaa ja ennen kaikkea leivottavaa.

Perjantaina mun ihanat ystäväni pääsivät yllättämään ja olivat järjestäneet minulle polttarit! Minua tultiin hakemaan kesken työpäivän ja olin ihan sekaisin, että mitä ihmettä tapahtuu. Onneksi olin jo ehtinyt pikkusen valmistautua alkavaan lomaani, joten työtehtävät eivät jääneet ihan totaalisesti kesken. Työkaverit vaan naureskelivat, kun minulle annettiin 15 minuuttia aikaa valmistautua lähtöön.

Pakko sanoa, että parhaat polttarit ikinä! :D Ystäväni tuntevat minut ihan liian hyvin ja minulla oli ihan törkeän hauskaa koko päivän. Ihania tyyppejä kaikki! Lauantai menikin sitten koomaillessa, mutta jaksoin mä sentään lähteä sovittamaan tulevaa vihkisormustani ja se on I-H-A-N-A! Vaikka se siis olikin vielä ihan vaiheessa, mutta siitä tulee just sellainen kuin halusin. Ihanaa!

Me tosiaan odotetaan miehen kanssa jo innolla, että pääsemme sanomaan toisillemme "tahdon". Miestä ei kuulemma jännitä meidän vihkiminen yhtään. Koitin udella, että eikö edes ihan pikkuisen jännitä, mutta mies vastasi siihen, että "ei jännitä yhtään, koska me ollaan niin hyviä yhdessä" :D Ihana rakas mieheni ♥ Eniten miestä kuulemma jännitää meidän tuleva hääyömme kylpylässä. Totta puhuen muakin jännittää se pikkusen enemmän, koska me ei olla kumpikaan koskaan oltu kylpylässä! Iih jännää!

Mutta joo, tällaista täällä siis tällä hetkellä. Tämä viikko menee varmasti häähumussa ja en ehkä ehdi kauheasti blogien puolelle kääntyä, mutta älkää huoliko, kaikki on nyt ihan hyvin :)

Tilannekatsaus

Viikko sitten ehdin jo huokasta helpotuksesta, että keskenmeno olisi ollut jo ohi. Vuotoa ei enää ollut ja olo oli täysin normaali. Tiistaina iltapäivällä vuoto kuitenkin taas palasi kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sen jälkeen sitä verta onkin sitten tullut kuin saavista kaatamalla.

Keskiviikko ja torstai oli ihan hirveetä vuotoa koko päivän. Sidettä sai olla koko ajan vaihtamassa. Veri oli kirkkaan punaista eikä näyttänyt merkkejäkään hyytymisestä. Jotain ihmeellistä limaakin vaikutti olevan seassa. Kai tämä nyt sitten on seurausta siitä, kun sitä kunnon vuotoa ei viime viikolla tullut kuin silloin ensimmäisenä keskenmenopäivänä ja sen jälkeiset päivät oli pelkkää tiputtelua.

Kipuja ei ole, eikä kuumettakaan. Oikeastaan ruumiinlämpö on laskenut taas himpun verran alemmas ja toivottavasti on myös merkki siitä, että raskaushormoni alkaa olla pikku hiljaa kokonaan poistunut kehostani. Tilasin ison kasan raskaustestejä Raskauskeijusta ja ne tuli päivässä perille. Huomenna ajattelin tehdä yhden testin aamulla. Onko muuten väliä mihin aikaan vuorokaudesta tekee raskaustestin keskenmenon jälkeen? Toivottavasti testi näyttäisi puhdasta negaa. Sehän onkin jo tuttu näky minulle.

Tässä vaiheessa tunteet on taas kääntynyt pettymyksen puolelle. Eveliina on alkanut innostumaan vauvantarvikkeista ja esittelee ostoksiaan minulle intopiukeena. Samalla mieleeni alkaa hiipua ajatus, ettemme varmaan koskaan saa omia lapsia. Tiedän, että toivoa on, mutta silti nyt on sellainen tunne, että epäonni seuraa minua läpi koko elämäni. Pitäisi siis sitäkin enemmän nauttia niistä elämän pienistäsuurista iloista, mutta en voi sille mitään, että haaveilen siitä lottovoitosta, joka tässä tapauksessa olisi meidän oma pikkuinen. Se olisi todellinen lottovoitto! Voittoprosentti on minimaalinen, mutta siitä seuraava onnellisuus on rahaakin arvokkaampaa.

Noh menipäs masentavaksi.

Tänään puserretaan vielä yksi työpäivä ja sitten pääsen vihdoin ja viimein nauttimaan ihanasta lomasta! Odotan jo innolla sitä kun sanomme toisillemme tahdon ja sitä kun kaikki läheisimmät ovat kokoontuneet meille meidän tärkeän päivän kunniaksi ♥ Silloin lupaan olla onnellinen!

Aurinkoista viikoloppua kaikille!

A minor setback

Kuvittelin keskenmenon olleen jo ohi, mutta ei. Eilen tuli taas teelusikallinen kirkasta verta. Vuodottomia päiviä oli ehtinyt olla jo kolme päivää välissä ja nyt taas vuotoa tulee jonkun verran päivässä.

Mittasin tänä aamuna taas lämpöjä ja se näyttäis vihdoin laskeneen melkein 0.5 astetta. Ei kai tämä uusi vuoto nyt sentään vielä menkat ole? Tuskinpa. Veikkaan kuitenkin, että joku hormonimuutos tässä kehossa on tapahtunut ja sen takia tämä pieni vuoto. Eihän tässä muuten mitään, kun ei ole edes mitään kipujakaan, mutta olis kiva jos ens viikolla ei enää olis vuotoa ja vois rauhassa nauttia meiän häistä ja meiän ihanasta hääyöstä kylpylässä.

No ei kai tässä auta kuin odotella, että miten käy.

Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta keskenmenon jälkeisestä vuodosta?

Kaasoilua

Nyt on ystäväni Eveliinan häistä selvitty ja kaikki meni onneksi hyvin. Myös mieheni saapui onnistuneesti paikalle, vaikka hänet olikin ryöstetty kesken perjantaisen työpäivän omiin polttareihinsa :D

Kroppakin on vihdoin palautunut keskenmenosta. Vuoto loppui sopivasti lauantaiksi, eikä mitään muitakaan oireita oikeastaan enää ole ollut. Epäilen, että viime viikkoiset vatsakivut johtui mahdollisesta vatsataudista, nimittäin ystäväni, joka oli myös toinen kaaso, sairastui ikävästi vatsatautiin juuri pari päivää ennen häitä ja kertoi oireiden olleen melko samanlaiset kuin mitä itse koin viime viikolla. Mutta nyt kroppa tuntuu onneksi normaalilta.

Ainoa poikkeus, mikä hieman ihmetyttää, on jokseenkin koholla oleva ruumiinlämpö. Olen sitä nyt joka aamu vähän mittaillut ja se tuntuu edelleenkin olevan suht korkealla. En tiedä johtuuko se mahdollisesti jäljellä olevasta raskaushormonista vai onko tämä taas sellainen kierto, jossa alkulämmöt on vähän korkeammalla kuin edellisessä kierrossa. Jotenkin vaikuttais siltä, että vasemman munasarjan kierrossa on korkeet lämmöt ja oikean munasarjan kierrossa on matalammat lämmöt :D On tämä naisen keho ihmeellinen.

Nojoo, mutta tosiaan en ole vielä r-testiä tehnyt nähdäkseni onko hcg-hormoni jo kokonaan laskenut. Ei jotenkin tunnu luontevalta tehdä raskaustestiä vain varmistaakseen, ettei ole raskaana. Että nyt se negatiivinen tulos oliskin pelkästään positiivinen asia. Saa nähdä jaksanko vaivautua hakemaan sen yhden r-testin vai aloitanko vaan suoraan tikuttelemaan ovista. Ajattelin aloittaa tuossa noin viikon päästä oviksen bongailun. Epäilen sen kuitenkin ilmaantuvan vasta tosi myöhään jos tämä on sen hitaamman munasarjan kierto.

No jaa, mutta tällaista tällä kertaa.

Jälkitarkastus

Kävin tänään tosiaan sitten siellä gynekologilla jälkitarkastuksessa ja ultrassa kaikki näytti olevan hyvin. Kohtu oli tyhjä ja limakalvotkin näytti jo ohentuneen kokonaan. Munasarjoissa ei näkynyt oikeastaan mitään tapahtumaa, koska ne on tällä hetkellä niin sanotusti nollatilassa. Gynekologi antoi luvan yrittää uutta raskautta vaikka heti.

Ah ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin. Kerroin myös oireistani ja epäilyistäni tulehduksesta, mutta gynekologi kerto, että spontaanista keskenmenosta hyvin harvoin tulee tulehduksia ja jos minulla olisi ollut joku tulehdus, niin todennäköisesti jo pelkkä ultraus olisi tuntunut ikävältä. Oireet todennäköisesti johtuvat vielä kehossani jylläävistä raskaushormoneista. Hcg-hormoni kuulemma puolittuu hitaasti ja voi näkyä raskaustestissä vielä tästä pari viikkoakin eteenpäin.

Teroluteistakin puhuttiin sen verran, että gyne kehotti odottamaan ensin yhdet menkat ennen kuin aloitan uuden terolut-kierron. Ihan vaan siks, että olisi helpompi laskea oikeat kierron päivät. Clomifeniäkään ei tarvitse ottaa vielä kokeiluun, kun ovulaatioita on onnistuttu bongailemaan viime kierroista ihan hyvin. Toki on myös mahdollista raskautua ennen kuin yksiäkään kuukautisia tulee, mutta rohkenen epäillä, että meillä kävisi niin hyvä tuuri.

Fiilis on nyt kuitenkin hyvä ja toiveikas. Mieskin jo kyselee, että koskas se ovulaatio nyt sitten mahdollisesti olis :D Ihan hassua, kuinka innoissaan mieskin on jo meiän projektista. Ainiin, ja gyne sanoikin, että spermanäytettä ei nyt tarvitse antaa, kun on tavallaan jo todistettu, että raskaus on mahdollista. Mies tykkää!

Nyt on varmaan vähän hiljaiset viikot luvassa blogin puolella, koska häät ja koska kroppakin on nyt vähän niinkuin lepotilassa, niin mitään mullistavaa tuskin tapahtuu :) Jään jännityksellä seurailemaan muiden piinapäiviä. Täällä pidetään kaikille peukkuja tasapuolisesti pystyssä!

Se tästä nyt vielä puuttuis!

Maha on ollut nyt pari päivää tosi turvonnut ja tänään se on ollut kauttaaltaan myös tosi kipeä ja välillä vähän oksettaa. Päätä särkee ajoittain ja viluttaa ja väsyttää. Vuoto on edelleen niukkaa; välillä punertavaa, mutta enimmäkseen rusehtavaa. Huomasin aamulla lämpöjen lähteneen taas nousuun. Ei mitenkään hälyttävästi, mutta vähän kuitenkin. Mietin jo, että eihän tässä nyt vielä mitään ovulaatiota ole tapahtumassa, kunnes aloin googletella oireita; epäilen että mulla on kohtutulehdus!

Se tästä oikeestaan vielä puuttuiskin. Onneksi tänään illalla minulla on varattuna aika gynekologille ja aion kertoa hänelle oireistani. Hieman jo jännittää mitä sieltä kohdusta löytyy. Toivottavasti kaikki raskausmateriaali olisi kuitenkin jo tullut ulos ja jos siellä on vielä tulehduskin, niin saisin pikaisesti siihen antibiootit, että päästään siitäkin vaivasta pikimiten eroon.

Kylläpä mua nyt taas koetellaan -_-

Kiireiset ajatukset

Tänään aamulla vuoto oli jo lähes olematonta. Siteeseen ei ollut tullut enää mitään ja pyyhkiessäkin vain vähän rusehtavaa tiputtelua. Jotenkin ihan uskomaton tunne, että oliks tää nyt tässä? Sain varattua jo ajan gynekologillekkin. Olen käynyt tulevaa dialogia päässäni sata kertaa läpi. "Moikka, tulin sit raskaaksi siitä ekasta terolut kierrosta, mutta se menikin maanantaina kesken. Millos me voidaan yrittää uudestaan?" Mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, etten vain siinä pillahtaisi heti itkuun. Noni, heti alko silmät kostumaan jo ajatuksestakin. Haluaisin tämän vain olevan jo ohi. Anteeksi jos vaikutan tunteettomalta, mutta en halua jäädä vellomaan menneseen. Se ei siitä enää muuksi muutu, joten parempi ottaa katse huomiseen. Pitäisi vielä soittaa sinne neuvolaankin, niin ei enää sekään homma kummittelis mielessä.

Lähipäivät tulee olemaan kiireisiä. Viimeisiä häävalmisteluja (siis ystäväni häiden) viedään ja sainpas juuri tietää, että mieheni polttaritkin ovat ilmeisesti nyt tulevana perjantaina, joten jännäksi menee. Mies on yhä autuaan tietämätön koko asiasta, mikä on tietysti vaan hyvä asia. Itse saan panikoida kaason tehtävissäni.

Tänään on muuten tasan kaksi viikkoa siihen kun sanomme toisillemme "tahdon". Maistraattiin on varattu aika keskiviikolle ja perjantaina juhlimme häitämme kotonamme. Vieraita tulee lähemmäs 30, joten tiivis tunnelma on luvassa. En malta odottaa, että minusta tulee vihdoin mieheni vaimo ♥

Positiivisilla ajatuksilla eteenpäin :)

Keskenmenosta selviytyminen

Varoitus! Tämä teksti ei välttämättä sovi herkimmille.

Eilen oli kyllä maailman hirvein päivä. Runsas vuoto alkoi jo heti aamusta ja menkkamaiset krampit myllersivät mahassa. Olin tosi kipeä ja surullinen, mutta raahauduin silti normaaliin tapaan töihin. Laitoin heti viestiä parille ystävilleni, jotka tiesivät raskaudestani ja sain heiltä paljon lohduttavia vastauksia. Siitähän nuo kyynelkanavat aukesivat ja itkin silmäni punaisiksi duunipaikan vessassa. Kaikista parasta on se, kun sain puhuttua asiasta ystävilleni ja he lohduttivat ja kertoivat olevansa tukena. Olen siitä heille ikuisesti kiitollinen.

Pian kun särkylääke alkoi vaikuttaa, alkoi olo tuntumaan jo normaalimmalta. Toki silmät olivat rutikuivat itkemisestä ja olisi vain tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan, mutta sinnittelin työpäivän loppuun. Kotiin päästyäni huomasin tamponin mukana tulleen jättimäisiä hyytymäriekaleita ja jonkun vaaleamman solumöykyn. Sen täytyi olla meidän pikkuinen. Sen jälkeen vuoto alkoi vähentyä huomattavasti ja kivut olivat jo lähes kokonaan kadonneet.

Mieheni on maailman paras tuki ja turva ja olemmekin onneksi pystyneet puhumaan tästä keskenmenosta täysin avoimesti. Uskon, että mieheni on helpompi hyväksyä koko asia siksi, että eräät ystävämme kokivat saman noin puolisen vuotta sitten ja nyt ovat taas onnellisesti raskaana. Toivottavasti meidänkin onni vielä kääntyy parhain päin.

Tänään vointi on jo paljon parempi. Raskausoireetkin on jo hiipunut olemattomiksi. Tosin rinnat ovat edelleen vähän kipeät, mutta nekin palautunee pikimiten. Vuoto oli aamulla jo hiipunut tiputteluksi ja uskon sen pian jo loppuvan kokonaan. Olen ajatellut varata ajan gynekologilleni jälkitarkastusta varten ja että voin samalla kysellä häneltä lisää esimerkiksi Teroluteista jne.

Kyllä tämä tästä vielä. Kunhan vain pääsen taas takaisin rytmiin ja ollaan selvitty näistä häähössötyksistä, niin voidaan taas ottaa vähän rennommin. Askel kerrallaan, ilman turhaa stressiä.
Kyllä tästä selvitään :)

P.S. Kiitos vielä ihan hirmuisesti kaikille lukijoillekkin lohduttavista kommenteista. Niistä on ollut iso apu ja tuki. Pidetään toivoa yllä ♥

Keskenmeno

Myöhään eilen illalla se tapahtui. Pahin painajaiseni. Huomasin vessassa käydessäni hailakkaa verta pyyhkiessäni. Sanoin heti miehelleni, että nyt tais mennä kesken. Kävin suihkussa ja sen jälkeen ei tullut enää vuotoa. Googlettelin taas hätäpäissäni vuodosta raskausviikolla 6+0. Löysin paljon kommentteja, joissa oli ollut kyse vain harmittomasta vuodosta. Lohduttautuin hetken sillä, että jospa se vuoto jäikin vain siihen yhteen pieneen pyyhkäisyyn.

Tänäaamuna kuitenkin vuoto alkoi kunnolla. Menkkamaista kramppailua vatsassa ja vuoto oli jo selkeästi tuoretta punaista verta. Lämmötkin oli laskenut ainakin 0,5 astetta. En enää herättele toiveita. Kyllä tämä nyt vain meni kesken. Meidän pikku Halloween baby muuttui juuri kummitukseksi :(

Ärsyttää ja surettaa, mutta toisaalta osasin myös odottaa tätä. Eihän meillä nyt niin hyvä tuuri olisi, että tästä olis vielä lapsikin syntynyt. Noh nyt olen taas kokemusta rikkaampana. Sain kokea positiivisen raskaustestin, soittaa neuvolaan (ja nyt saan soittaa sinne uudestaan ja perua ajan), sekä nyt on myös kokemusta keskenmenosta.

Että semmosta.

Nyt mieltä askarruttaakin sitten se, että miten kauan tällainen keskenmeno yleensä kestää? Mistä tiedän millon alkaa uusi kierto? Kuinka nopeasti saa alkaa yrittämään uudelleen? ja tarviiko tässä nyt käydä vielä jossain jälkitutkimuksissa?

Pahoinvoinnin paluu

Tänään alkoi laskelmieni mukaan 7. raskausviikko eli tänään on 6+0. Tällä viikolla alkio alkaa muistuttaa jo pientä katkarapua :D Olen ihan hipoissani tuosta vau.fin raskauslaskurista ja seurailenkin sitä lähes päivittäin. Joka kerta kun laskuriin pitää syöttää edellisten kuukautisten alkamispäivä, alkaa se olla päivä päivältä vaan kauempana ja kauempana. Jiih jännää!

Tänään aamulla huomasin taas pahan olon palanneen. Aamulla koiraa ulkoiluttaessa piti jo hengitellä syvään, kun tuntui että ihan kohta lentää laatta. No ei onneksi vielä lentänyt, mutta nyt on taas vahvasti sellainen olo, että kyllä tässä vielä ollaan raskaana ja kohtu kasvaa oikeaan tahtiin. Nyt parina viime yönä olen myös huomannut uuden oireen, nimittäin unettomuuden. Ei siis millään meinaa tulla enää uni ja pyörin sängyssä helposti reippaasti yli puolen yön. Normaalisti siis menen jo kympin jälkeen nukkumaan. Valvomisesta huolimatta olen kuitenkin herännyt aikaisin aamulla ennen puol kasia, minkä takia on melkeimpä pakko nukkua pienet päikkärit päivällä. Alkaako se jatkuvaan valvomiseen totuttelu jo näin varhain?? Ehkä mulla on nyt vaan niin monta asiaa mielessä, että se aiheuttaa unettomuutta.

Yksi selkein oire mikä mulla on nyt ollut koko ajan päällä ja mikä on lohduttanut mua silloinkin kun muut selkeät oireet ovat olleet poissa, niin on turvonneet rinnat ja nyt vieläpä erityisen kipeät nännit. Ei voi edes hipaista, kun sattuu niin maan perkuleesti.

Toivottavasti kukaan ei nyt pidä mua ihan hirveänä valittajana ja etten olis kiitollinen raskaudestani, mutta haluan kirjoitella rehellisesti ja avoimesti odotusajastani, että voin jälkeenpäin lukea mistä kaikesta olen selvinnyt. Jälkeenpäin voi jo nauraa näille kaikenmaailman pikku oireilleni :D Ja toivottavasti tästä on myös jollekkin toiselle esikoistaan odottavalle jotain vertaistukea.

Huomenna jännittää hieman mennä töihin, jos se pahoinvointi iskeekin pahempana kuin koskaan. Täytyy varmaan pakata jättimäinen eväslaukku mukaan, että on sitten aina jotain naposteltavaa käden ulottuvilla. Eiköhän sillä selviä :)

Edetään rauhallisesti

Miehellä oli eilen ollut töissä kehityskeskustelu esimiehensä kanssa ja hän alkoi sen seurauksena miettimään hieman tulevaisuutta. Mies otti ensimmäistä kertaa itse puheeksi raskauden ja miettikin jo tulevaa äitiyslomaani. Itse en uskalla vielä ajatella noin pitkälle, mutta ihana miten hän on jo alkanut huolehtimaan asioista ♥

Jos totta puhutaan niin keskenmenon pelko on alkanut kasvamaan entisestään. Tänään aamulla oli taas sellainen olo, että ollaanko tässä enää raskaana ollenkaan. Ei ollut pahoinvointia, ei turvotusta ja vatsakin toimi oikein hyvin. Kunnes pääsin töihin ja iski ihan kaamottava nälkä ja huono-olo. Söin jogurtin ja leivän ja sen jälkeen iski ihan kauheita vatsanväänteitä. Oujee, löysä vatsa is back! Kun vatsa taas tyhjeni, tuli entistäkin huonompi olo ja oli pakko hakea lisää syötävää. Söin omenan ja sen jälkeen onneksi olo parani huomattavasti. Okei, ehkä mä vielä olen raskaana. Edetään nyt ihan rauhallisesti viikko kerrallaan.

Lueskelin taas netistä 5+ viikon oireita ja jotkut ei ole oireillut vielä ollenkaan tässä vaiheessa. Ehkä mun siis pitäis vaan luottaa siihen, että oon vielä niin alussa, että oireet ilmestyy todennäköisesti voimakkaampana vasta viikolla 7. Että nautitaan tästä suht hyvästä olosta nyt vielä kun voi. Anteeksi, että toistelen itseäni, mutta tämä asia on väistämättä koko ajan mielessäni.

Kaksi ihanaa ystävääni, jotka siis jo tietävät raskaudestani, ovat udelleet vointiani. Ihanaa kun toiset huolehtivat, mutta toisaalta saanen epäillä heidän järkkäilevän pääni menoksi jotain polttarijuttuja ja ovat vain sen takia huolissaan :D Voi apua, mua jännittää jo! Tulevat viikonloput ovat täynnä tekemistä. Viikon päästä juhlitaan Eveliinan häitä, viikko siitä on mahdollisesti luvassa ainakin mieheni polttarit jos ei minunkin ja viikko siitä eteenpäin on jo meidän omat häät. Jossain välissä pitäisi vielä tehdä suursiivous, askarrella kaikkea ja leipoa kaikkea mahdollista.

Toivottavasti raskausoireet antavat edes hieman periksi näinä kiireisinä aikoina :) Ja pikkuinen pysyisi mukana matkassa ♥

Oireiden aaltoilua

Vatsa toimi eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan normaalisti. Mulla oli siis siitä asti kun menkkojen olis pitänyt alkaa, niin vatsa ihan totaalisen kuralla. Heti kun söi, niin piti mennä vessaan tyhjentämään suolistoa. Eilen vatsantoiminta oli vihdoin normalisoitunut ja muutenkin oli jotenkin parempi olo. Ei yhtään pahoinvointia ja muutenkin tuntu tosi oireettomalta.

Tietysti aloin heti googlettelemaan oireiden katoamisesta alkuraskaudessa. Aloin jo luomaan kauhukuvia päässäni keskenmenosta. Mistä tietää että on mennyt kesken ja milloin alkaa vuoto? Lopulta totesin vain itselleni, että olen vielä niin varhaisilla viikoilla, että oireettomuus on tässä vaiheessa vielä ihan normaalia. Jotkut tekee ensimmäisen raskaustestinkin vasta näihin aikoihin. Kuitenkin jotain nipistelyä aina välillä tuntuu, rinnat on edelleen turvonneet, lämmöt on korkealla ja superaistit jyllää eli hajut tuntuu voimakkaammilta kuin ennen. Ja kyllähän mä sitten taas nukahdin eilen illalla seiskalta sohvalle, eli väsymyskin tässä taitaa "vaivata".

Ainiin ja pirun hormonit on tehneet mun naamalle kauheuksia! Finnejä puskee kuin teini-ikäisellä. Olen varmaan ihan susiruma meiän hääpäivänä. Onneks varattiin meille jo ihana puhdistava kasvohoito meiän kylpylälomallemme. Voivottelin asiaa miehelleni ja hän vain tokaisi: "panisin" :D haha.

Oireet tuntuu siis vielä vähän aaltoilevan. Viime viikolla valtasi pahoinvointi ja tällä viikolla olo on ollut enemmän normaalimpi, mutta ehkä vähän väsyneempi. Jännityksellä siis odotamme mitä seuraava viikko tuo tullessaan, kun on ne Eveliinan häätkin. Tuleeko sillon jo kaikkien oireiden combo vai pääsisinkö helpolla. Se selviää sitten.

Ihan vähän tekis mieli tehdä vielä se yksi digi ja katsoa, että näyttääkö se jo 3+ viikkoja, mutta ehkä maltan itseni.

Vauvauutisten kertominen

Tiedän, tiedän. Olen vielä todella varhaisessa vaiheessa, mutta olen väkisinkin miettinyt, että miten ja milloin aion kertoa meidän uutiset kenellekkin. Toisin kuin ystäväni Eveliina, joka ei ole kertonut vielä kuin parille kaverilleen, vaikka on jo noin rv 20:lla, minä haluaisin kertoa jo kaikille. Ehkä se vaikuttaa suuresti, että tätä on odotettu ja toivottu jo niin kauan. Noh olen kuitenkin yrittänyt hillitä itseäni parhaani mukaan.

Okei ensimmäiseksi kerroin tietenkin Tiinalle, koska hän on tietänyt meidän vauvantekoprojektista jo ihan alusta saakka. Kutsuin hänet meille kylään, koska emme olleet nähneet laittoman pitkään aikaan ja muutenkin juteltavaa oli paaaaljon. Olin aiemmin laittanut hänelle lyhyen ja ytimekkään "+"-viestin whatsupissa, mutta hän ei ollut edes huomannut sitä :D Kyselin sitten häneltä, että noh eikö menny viesti perille vai oliko se vaan liian kryptinen. Kun hän viimein tajusi etsiä tuon viestin puhelimestaan, tokaisi hän hieman epäröiden "onneksi olkoon...?". Haha tais Tiina mennä ihan shokkiin. Hetken rupateltuamme siinä, hän alkoi jo innostumaan ajatuksesta ja laittoi myöhemmin illalla vielä viestiä, että tänä yönä ei sitten muuten tule uni, koska mielessä pyörii vaan meiän tuleva vauva. Hihi, voi ihana ystäväni ♥

Toisen paljastuksen tein pari päivää myöhemmin toiselle ystävälleni, joka sattuu olemaan myös Eveliinan toinen kaaso. Ajattelin että pääsen helpommalla, jos kerron suoraan jos vointini ei ole ihan parhaimmasta päästä sitten Even hääpäivänä. Kaiken lisäksi hän halusi jo kovaa vauhtia järjestää minulle polttarit, niin varoittelin jo etukäteen, että mitään ryyppyreissua ei valitettavasti pysty toteuttamaan :D Hän oli myös innoissaan uutisesta, mutta saattoihan hän olla hieman pettynytkin, sillä olin meidän kaveriporukasta hänen lisäkseen viimeinen lapseton. Toisaalta hänen ystävistään ei ole vielä monikaan saanut lapsia, saati mennyt naimisiin. Ehkä hän olikin aidosti onnellinen puolestani :)

Muille en olekkaan vielä uskaltanut kertoa. Töissä kerroin kollegalleni meidän tulevasta hääpäivästä ja hän alkoi jo heti spekuloimaan, että seuraavaksi tulee sitten lapsia! Hyvä etten siihen jo heti tokassu, että ehkä pikemmin kuin luuletkaan :D Tokaisin vain, että sitäpähän saatte sitten seuraavaksi jännätä. Toivottavasti selviän kertomatta vielä ainakin ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Eihän tässä ole paljoa enää kesälomakauteenkaan. Sehän onkin kiva, kun tulen yhtäkkiä lomalta maha pystyssä. Toki veikkaan, että minun tapauksessani se maha tulee esiin heti kun vain pystyy.

Kyselin jo Tiinaltakin, että mitä hän olisi mieltä jos kertoisimme jo hääpäivänämme. Silloin olen vasta rv 9:llä jos en ihan väärin muista laskeneeni. Se on melko varhaista kyllä, mutta siellähän on kuitenkin vain meidän lähimmät ystävät ja sukulaiset, joten ei kai se nyt niin suuri paha olisi kertoa??

Mitä te olette mieltä? Onko siellä yhtä innokkaita tapauksia kuin minä, että heti tekis mieli kertoa kaikille? :D Toki ymmärrän että pitkään yrittäneille koko raskaus voi tässä vaiheessa tuntua vielä ihan uskomattomalle asialle. Hyvä jos itsekkään uskon tätä todeksi. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman hyvillä ja luottavaisin mielin, etten aiheuta turhaa stressiä. Tapahtui mitä tahansa.