Takaisin töihin!

Huh viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai edes mistä aloittaisin.

Vauvakuume on alkanut nostamaan taas ihan huolella päätään. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tavallaan haluaisin jo niin kovasti aloittaa vauvantekoprojekti vol 2:sen, mutta toisaalta muistot menneistä yritysvuosista saa vauvakuumeeni laantumaan lähes mitättömiksi. Kerroin viimein ystävilleni meidän menneestä yritystaipaleesta ja sain paljon pahoitteluja osakseni. Aavistuksia lapsettomuusongelmista olikin jo hieman herännyt ystävieni mieliin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaista keskenmenohelvettiä me olemme saaneet kokea heidän huomaamattaan. Oli kuitenkin ihana kuulla miten onnellisia he olivat aikoinaan kuullessaan meidän vauvauutiset. Kuulemma meidän vauvauutiset toivat melkein suuremmat tunteet esiin kuin heidän oma raskautensa, haha. Melkein.

Ollaan jo kovasti puhuttu pikkuveljestä(päätettiin jo, että sekin on poika :D) mieheni kanssa ja sovittiin luopuvamme ehkäisystä heti, kun kortsupakkauksen viimeinen kumi on käytetty, haha. Siinä voipi mennä hetki. Lapsiperhearki ei ole sitä kaikkein kiihkeintä aikaa makuuhuoneen puolella. Asiaa ei auta yhtään se, että olen juuri palannut takaisin töihin ja aloittanut pientä juoksuharrastustakin. Elämä on nykyään pelkkää aikataulujen kanssa taistelemista, eikä asiaa ainakaan helpota edelleen kotimme valloittanut kylppäriremontti. Jep, se on edelleen kesken. Jo kohta neljättä kuukautta.

Tänä kesänä olen alkanut löytämään taas pitkästä aikaa enemmän oman itseni. Imetyskin loppui mukavasti lapsentahtisesti kokonaan ja ehkä sen ansiosta kiertonikin on alkanut löytää rytminsä. Tuntuu, että kroppani on ehkä tasaisemmassa kierrossa, kuin ennen raskautta. Menkkakivut ovat kadonneet kokonaan ja kierto on aika tarkka 34 päivää, mitä se on joskus aikoinaankin ollut. Saa nähdä alkaako työstressi heittämään kiertoa taas miten sattuu, mutta toistaiseksi se on jo tosi hyvä.

Kesällä on tullut mökkeiltyä paljon ja käytyä niin keikoilla, kuin festareillakin. Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä, jopa kaksi yötä putkeen. Toki isovanhemmat tulivat meille hoitamaan pikkuista, mutta kuitenkin. Heillä oli mennyt kuulemma ihan tosi hyvin ja lapsikin oli tykännyt kovasti viettää aikaa mummin ja papan kanssa. Onni on hyvät tukiverkostot ♥

Pikkujäbä on kehittynyt taas ihan hirmuisesti. Uusia sanoja opetellaan jo kovasti. Eilen illalla hän tapaili sanaa auto ja ei sitten meinannutkaan saada enää unta, kun niin kauheasti olis tehnyt mieli vielä jatkaa höpöttelyä. Tähän mennessä sanoja on kertynyt jo mm. ei, joo, aijaa, kakka, pappa, äiti, auta, vettä ja tutti. Eli ne tärkeimmät :D haha. Ja voi luoja, miten paljon noin pieni ihminen jo ymmärtää. Hän tykkää auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja vie roskia roskikseen. Tykkää lajitella pyykkejä oikean värisiin kasoihin ja pyytää päästä potalle. Ja jäbällä on ikää vasta 1 vuosi ja 4 kuukautta. Hän on vaan niin super reipas ♥

Voih, ja taas tuli kauhea ikävä pikkuistani. Menee varmasti vielä hetki ennen kuin totun tähän työelämään.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Uuden vuoden kuulumiset

Hiio hoi, pitkästä aikaa. Tännehän on eksynyt pari uutta lukijaakin. Olen ihan otettu. Pahoittelen taas näin alkuun, kun en ole ehtinyt edes konettani avaamaan ties miten pitkään aikaan, sillä äidin oma aika tuntuu olevan kortilla ihan koko ajan. No mutta yritetään nyt ottaa vähän kiinni pienten kuulumisten merkeissä.

Meillä menee tällä hetkellä ihan tosi hyvin. Pientä ysikuisen kiukuttelua meinas vähän olla, mutta se meni viikossa-parissa ohi. Se meinasi siis huonosti nukuttuja öitä ja muutenkin vähän sellaista yleiskiukuttelua. Ei mitään kovin erikoista kuitenkaan.

Kahdeksankuukautisneuvolassa huomattiin pientä kasvun hidastumista, minkä takia meillä oli sitten tänään aika painokontrolliin lääkärikäynnin ohella. Kasvu on onneksi lähtenyt taas tasaantumaan, mutta sitä seuraillaan vielä. Tässä vielä jätkän strategiset mitat tällä hetkellä:

Ikä: 9 kk 16 pv

Paino: 8550g

Pituus: 71,5 cm

Kasvukäyrä menee hieman alle keskikäyrän, mutta suunta on onneksi taas ylöspäin. Lääkärikäynnillä oli myös kaikki tuttuun tapaan hyvässä kunnossa.

Jätkä on kehittynyt ihan hirmuista vauhtia ja tuntuu kuin meillä asuisi jo pieni taapero. Seisomaan noustiin jo kahdeksan kuukauden ikäisenä ja nyt mennään jo kovaa vauhtia tukea pitkin kävellen. Joululahjaksi saatu taaperokärry onkin ollut jo kovassa käytössä, kun jätkä huristelee sen kanssa pitkin kotimme pitkiä käytäviä. 

Joulu ja uusi vuosi meni myös tosi mukavasti pienestä köhästä huolimatta. Aattoa vietettiin mummin ja papan luona, joulupäivä vietettiin mummolassa ja ukkilassa ja Tapaninpäivä vietettiin isomummolassa. Paljon nähtiin taas sukulaisia ja lahjojakin saatiin isot kasat. Vielä ei lahjat kauheasti kiinnostanut, mutta lahjanauhat oli ihan jäbän lempparijuttu :D Uutta vuotta vietettiin tällä kertaa ihan vain kotona, koska olin itse sillon niin kauheassa räkätaudissa, etten jaksanut lähteä mihinkään muita tartuttamaan. Vaikkakin tuntu, että tuohon aikaan oli vähintään kaikki vähän jossain pienessä flunssassa. Poitsu ihasteli raketteja keittiön ikkunasta, mutta ei kuitenkaan jaksanut valvoa puoleen yöhön asti vain sammui normaaliin aikaan yöunille. Tuo meiän jätkä nukkuu kyllä niin super sikeesti, ettei edes keskiyön pahin pauke häntä herättänyt.

Hampaita tehdään taas kovaa vauhtia. Kolmas alahammas ilmestyi siinä noin seitsemän kuukauden iässä ja ylähampaita tehdään edelleen. Yhdessä vaiheessa yläikenet oli jo niin turvonneet ja kipeät, että olin jo satavarma niiden puhkeavan jo ennen vuoden vaihdetta, mutta ei vielä sittenkään. Toinen ylähammas jo kovasti kuultaa ikenen läpi, mutta millon lie puhkeaa, sitä ei moni tiedä. Kuolaa ainakin puskee taas niin hirveästi, että kaulaliinat on jatkuvasti ihan läpimärkinä ja tuttia tykätään repiä ikenillä ja kaikki muukin on pakko tunkea heti suuhun.

Uusia tavujakin tavaillaan kovasti. "Mämmä mämmä" ja "tutta tutta" on nyt viimeisimpiä hokemia. "Tutti" taitaakin olla meidän lapsen ensimmäinen sana, sillä heti kun tutin ottaa suusta pois, niin kädet hapuilevat heti tuttia takaisin ja suusta kuuluu sanat "tutta tutta".

Jätkälle on kehittynyt myös ihan mieletön huumorintaju :D Joka päivä saadaan mieheni kanssa naureskella lapsemme kujeiluille. Yksikin päivä mieheni leikki poitsun kanssa "piilosta" eli hän juoksi kulman taakse piiloon, jätkä konttasi perässä ja kun isi löytyi, niin jätkä lähti hirmuista vauhtia karkuun samaan aikaan naureskellen. Lelujakin tykätään nyt ojennella kaikille ja samalla harjoitellaan sanomaan "kiitos" ja "ole hyvä". Niistä se ei toki vielä mitään ymmärrä, mutta antaminen ja vastaan ottaminen on jo pojan mielestä hirmu hauskaa.

Edelleen tuntuu toimivan tokaisu "joka viikko opitaan jotain uutta", kun jäbä kehittyy niin hurjaa vauhtia. Kauankohan menee, että jäbä lähtee yhtäkkiä kävelemään. Iiik apua, jännittää ajatuskin.

Ou nou, nyt kuuluu pientä örinää hälyttimestä. On siis aika hakea lapsi parvekkeelta nukkumasta (btw, nukkuu muuten ihan törkeen hyvin ulkona, suosittelen kaikille). Palataan taas pikimiten ainakin reissupostauksen kera ja haluan ainakin kertoa vähän omia kokemuksiani meiän vaunuista.

Palaillaan!

P.S. Kauhee, kun tuntuu, etten osaa enää kirjottaa :D:D:D

(Harhautunut) mielikuva vauva-arjesta

Tänään Preglife sovellukseni kertoo, että on enää 90 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Vastahan se oli tasan sata. Kymmenen päivää meni niin, että humahti.

Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.

Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.

Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.

Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.

Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.

Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D

Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.

Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.

Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥