Rattaat / Matkarattaat

Nyt, kun ollaan päästy kokemaan jo jokainen vuodenaika meidän vaunuillamme, niin halusin kertoa hieman kokemuksiani.

Me ostettiin siis Britaxen Smile II-yhdistelmävaunut. Päätökseemme vaikutti pääasiassa budjetti, esteettisyys ja läheisten suositukset. Me saatiin nämä yhdistelmävaunut erittäin edullisesti suhteiden avulla ja isovanhempien sponsseilla. Taidettiin maksaa näistä loppujen lopuksi vaan joku 150€ omasta pussista, ja siis ihan uutena ostettiin. Pakkaus sisälsi vaunukopan, ratasosan, rungon ja sadesuojan vaunukopalle.

Yksi parhaimmista ominaisuuksista näissä on ollut ehdottomasti se, että näihin saa turvakaukalon suoraan kiinni. Meillä on käytössä Britax Römer Baby-Safe Plus SHR II-turvakaukalo, joten ei tarvita edes mitään adapteria tuohon vaunurunkoon.

Mä myönnän, että jonkun verran ostovalintaan vaikutti juurikin vaunujen ulkonäkö. Halusin ehdottomasti jonkun muun väriset kuin mustat tai harmaat vaunut ja Britaxella on yllättävän kiva valikoima erilaisia värejä. Ihastuin tähän oliivin vihreään sävyyn heti ja mies oli myös heti juurikin tämän värin kannalla. Mies kutsuukin niitä leikkisästi "taisteluvaunuiksi" :D

Yksi asia, mitä moni läheinen näistä totesi ensimmäisenä, oli se, että nämä on ihan älyttömän ketterät ja kevyet työntää. Mulle on tosi tärkeetä, että saan työnnettyä vaunuja yhdellä kädellä, koska joudun käyttämään koiraa ulkona päivittäin, useammin kuin kerran, ja joudun ahtautumaan koiran ja vaunujen kanssa pikkiriikkiseen hissiin.

Yksi tärkeä seikka oli myös se, että vaunurunko mahtuu meidän pikkufarkkuun takatilaan isohkon koiranhäkin viereen. Eikä tarvi ottaa edes renkaita irti tms. Valitettavasti muuta meiän takakonttiin ei sitten mahdukkaan :D Vaunurunko menee myös tosi helposti kasaan, mikä on ollut tosi tärkeä ominaisuus kauppareissuilla.

Kaveri muuten kerran totesi, että onpa kätevä tuo pikku etutasku tuossa vaunukopassa, kun sinne saa just avaimet ja kännykän jemmaan. Hänellä on siis Emmaljungat ja ilmeisesti niissä ei tämmöistä taskua ole. Voin olla väärässäkin, mutta se tasku oli kyllä ihan paras kesällä, kun ei tarvinnut koiraa ulos viedessä muuta kuin avaimet, niin ei tarvinnut mitään erillistä laukkua ottaa mukaan.

Ja jos en vielä tarpeeksi kehunut näitä vaunuja, niin pakko vielä hehkuttaa, että nämä vaunut todella kulkee syvemmässäkin lumihangessa. Toki vähän enemmän habaa se lumihangessa kulkeminen vaatii, mutta renkaat ainakin pyörii. Juttelin just kaverin kanssa aiheesta ja hän kertoi joutuvansa ostamaan Emmaljungan vaunuihinsa talvirenkaat, koska tavalliset renkaat menivät liiasta lumesta jumiin.

Yhden huonon puolen mä kuitenkin sanon, niin tuossa vaunukopassa oleva "kansi" on pelkällä tarralla kiinni kuomun sivuissa ja kun vauva innostuu enemmänkin potkimaan, niin se kansi nousee ja tarrat löystyy ja alkaa repsottamaan. Eli jos jotain kehitettävää pitäis sanoa, niin seuraavassa mallissa nuo sivut olis kiinni vaikka jollain neppareilla, niin ne ei alkais repsottamaan ajan kuluessa.

Suosittelen ehdottomasti näitä vaunuja kaikille. Edulliset, kätevät, monipuoliset, kivan näköset ja iso tavaratila on plussaa.

Mutta sitten oli tarkoitus kirjoittaa vielä vähän meiän matkarattaista.

Matkarattaita me mietittiin ihan tosi tosi pitkään ja vasta pari viikkoa ennen meiän Kanarian reissua ostettiin nämä Baby Joggerin City Tour-matkarattaat värissä sininen.

Kattelin varmaan sata erilaista esittelyvideota erilaisista matkarattaista ja käytiin testailemassa liikkeissä eri rattaita, mutta en vaan millään meinannu päästä päätökseen. Meinattiin ensin ostaa Verkkokauppa.comista Milla & Månsin matkarattaat, koska ne oli edulliset ja ihan kivan näköset ja meni pieneen läjään, mutta ne oli just sillä hetkellä loppu, niin piti keksiä jotkut muut. Noh muistin tämän blogin kautta erään lukijan(tiedät kyllä kuka ♥) vinkanneen meille näistä City Toureista ja ihastuin lopulta niihin ihan täysin.

Meiän vaatimuksina oli pieni koko ja helppo kasattavuus, mutta ei kuitenkaan sellaisia ns. sateenvarjorattaita, koska haluttiin kuitenkin suht pitkä käyttöikä. Näihin City Toureihin mahtuu ilmeisesti vähän isompikin lapsi, ainakin jalkatilan ja selkänojan pituuden perusteella.

Haluttiin myös, ettei renkaat olis kuitenkaan ihan maailman pienimmästä päästä, vaan pääsis vähän vaativammassakin maastossa, että voidaan jatkossa käyttää näitä myös mökillä. Matkalla testattiin näitä mm. rantahiekalla ja kyllä ne siinä märässä rantahiekassa kulki ihan hyvin. Toki vähän vaati taas habaa se työntäminen, mutta renkaat kuitenkin pyöri ihan hyvin. Ainoa huono puoli näissä renkaissa on se, että pehmeä kumipinnoite imee aika hyvin pikkukiviä itseensä ja ne jää välillä inhottavasti kiinni.

Näiden vaunujen paras puoli on ehdottomasti tuo portaattomasti alas laskeutuva selkänoja, missä meiänkin jäbä veti monen monet päikkärit. Myös uv-suojan omaava kuomu suojasi tosi hyvin auringolta, niin ei pikku jäbän silmiä häikäissyt kyydissä.

Yks mikä vähän harmitti, oli se, että näissä ei ole sellaista turvakaarta mukana. Sellaisen kyllä voi ostaa lisäosana, mutta jotenkin toivoisin sellaisen olevan ihan vakiovarusteena. Tosin ihan hyvin pärjättiin ilmankin, pelkillä turvavöillä, joten ehkä sitä ei sitten tarvitse ollenkaan.

Nämäkin vaunut ovat ihan äärettömän ketterät ja kevyet. Kokeilin vähän työnnellä kaverini Britax B-Motion-matkarattaita ja ne tuntui jotenkin ihan todella raskailta ja tönköltä kääntää. Niissä oli siis vain yksi eturenkas, mikä sai ne tuntumaan jotenkin tosi kankealta. Toki isot renkaat kulkivat kyllä rannalla paljon paremmin, kuin meidän pikkurenkaat, mutta onneksi harvemmin tulee ihan rantahiekassa käveltyä vaunujen kanssa :D

Plussaa näissä City Toureissa on ehdottomasti tuo mukana tuleva kuljetusreppu, mihin vaunut saa kätevästi pakattua ja pysyy siinä suojassa myös varastossa ollessaan.

Nämäkin vaunut on kyllä ihan hintansa veroiset ja uskon näiden kestävän vielä monen monet matkat.



Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut näistä tai jostain muista vaunumerkeistä ja malleista?

Vauvan kanssa matkassa

Mä oon yrittänyt jo varmaan sata kertaa aloittaa(tai kirjoittaa loppuun) tätä reissupostausta, mutta aina kun kaivan koneen esiin, niin hälyttimestä kuuluu heräämisen merkkejä.

Meillä on taas tapahtunut jänniä. Ensinnäkin pakko hehkuttaa, että vihdoin ja viimein se ensimmäinen ylähammas puhkesi läpi ikenestä! Woohoo! Johan sitä oltiinkin jo odoteltukkin. On muuten aika massiivinen lego tuo ylähammas, huhhuh.

No mutta isompi asia meiän arjessa on nyt se, että äitini muutti meille evakkoon asumaan pariksi kuukaudeksi putkiremonttia pakoon. Sen seurauksena äitini on muuttanut poikamme huoneeseen asumaan ja poitsu muutti ikään kuin takaisin meidän huoneeseen nukkumaan. Jäbä on siis nukkunut jo vähän alle kuusikuisesta asti omassa huoneessa ja ollaankin nukuttu ihan tosi hyvin, mitä nyt välillä ovat joko hampaat tai jokin muu kehitysvaihe vaivannut yöunia. Pääasiassa kuitenkin yöt ovat sujuneet tähän asti hyvin, mutta nyt, kun jäbä muutti takaisin meidän makkariin, niin yöt ovat olleet enemmän tai vähemmän katkonaisia. Olen alkanut jo hieman stressaamaan nukkumaan menemistä, sillä pelkään herättäväni vauvan ihan vaan kääntymällä sängyssä. Oikeasti jäbä on kyllä niin sikeäuninen, että ei pelkkään peiton kahinaan niin vain herää, mutta jos kuu ja tähdet sattuu juuri sillä hetkellä olemaan oikeassa asennossa, niin voi se herätä pelkkään huokaisuunkin. (Tai ehkä hän olisi herännyt siinä kohtaa joka tapauksessa ilman huokaustakin). Niinpä nyt sitten opetellaan taas nukkumaan koko perhe yhdessä. Onneksi koira sentään tykkää nukkua äitini jaloissa, niin ei sentään koiran liikuskeluun tarvi herätä.

Mutta niin, halusin siis kertoa hieman kokemuksistamme vauvan ensimmäisestä ulkomaan matkasta. Tai no jos tarkkoja ollaan niin toisesta, koska käytiin jo kesällä Tallinnassa, mutta nyt matkustettiin ensimmäistä kertaa lentäen. Matkamme kohteena oli tällä kertaa Kanarian saaret ja tarkemmin Fuerteventura.

Meidän lento lähti tosi aikaisin aamulla ja jouduttiinkin heräämään jo viiden aikaan aamuyöstä.  Onneksi jäbä herää normaalistikkin noihin aikoihin syömään tissiä, niin ei tarvinnut kesken unien herättää. Lentokentällä kiedoin poitsun kantoliinaan, mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, sillä jäbä nukahti siihen lähes heti turvatarkastuksen jälkeen ja ehti ottaa pienet nokoset, ennen koneeseen nousua. Koneessa nousuun lähdössä vauvan kuitenkin pitää istua sylissä turvavöissä, niin ei voinut liinassa olla, mutta onneksi nousu meni hyvin. Lento kesti reilu kuusi tuntia ja tuona aikana ehdittiin mm. syödä, nukkua ja vaihtaa yksi kakkavaippakin. Jäbä onneksi sattui nukahtamaan juuri ruokailun aikaan, niin sain itsekkin hyvin syötyä. Laskeutuminen aiheutti pikkuisen levottomuutta, mutta onneksi pian oltiin jo perillä.

Perillä kohteessa oli vielä noin tunnin bussimatka hotellille, jonka aikana vauva taas onneksi nukahti. Meiän majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Hotel Princess Jandia. Hotellialue oli ihana. Siellä oli vaikka ja mitä kaikenlaisille matkalaisille. Pääasiassa siellä kyllä asusteli kaiketi saksalaisia eläkeläisiä, mutta kyllä siellä oli lapsiperheitäkin ja jokunen nuorisoporukkakin. Meillä oli käytössä all-inclusive eli ei tarvinnut miettiä ruokailuja sen enempää, kuin vaan marssia oikeeseen paikkaan silloin, kun nälkä iskee :D Siellä myös kohdeltiin tosi hyvin lapsiperheitä. Ruokapaikoissa oli tarvittava määrä syöttötuoleja ja tarjoilijat tykkäsivät aina viihdyttää perheen pienimpiä.

Me oltiin pakattu mukaan kaikki vaipat ja soseet viikon ajaksi, mutta kyllä sieltä olisi saanut niitä myös kaupastakin. Vikoina päivän maisteltiinkin itseasiassa paikallista vauvansosetta ja ihan hyvin tuntui kelpaavan. Ainoa vaan, että paikalliset soseet +8kk ikäiselle, olivat melkoisen sileitä koostumukseltaan. Meiän jäbähän syö siis jo ihan hienosti karkeitakin ruokia, niin ei olisi ihan niin sileätä tarvinnut olla, mutta toki jotkut saattaa vielä syödä ihan sileitäkin soseita.

Hotellialue oli tosiaan niin valtava, ettei edes kovin montaa kertaa tarvinnut poistua sieltä ollenkaan. Tarkoitus oli käydä eläintarhassa, mutta jotenkin se sitten vain unohtui, kun oltiin päästy "alkushokista" jonkinlaiseen päivärytmiin. No mitä me sitten tehtiin siellä? Noh syötiin, uitiin, syötiin, käytiin rannalla, syötiin, ja vielä vähän syötiin :D No ei vaan, käytiin me yhtenä päivänä läheisessä "keskustassa", jonne oli noin reilu pari kilsaa matkaa ja yhtenä päivänä käytiin kipuamassa mieheni kanssa semmoisen pienen "vuoren" päälle. Tai ainakin puolimatkaa. Päälle asti ei uskallettu kivuta, koska meillä oli poitsu mukana selkärepussa.

Varustuksena vauvalle meillä oli siis mukana Manduca kantoliina, Stokken 3 in 1 kantoreppu, sekä Baby Jogger City tour matkarattaat. Kantoliinaa tuli käytettyä oikeastaan vaan lentokentillä, mutta kantoreppu ja matkarattaat oli käytössä päivittäin. Hotellin alueella liikuttiin pääasiassa matkarattailla, mikä oli ihan tosi kätevää, sillä jätkä yleensä nukahti niihin, jos sattui olemaan päikkäriaika. Kantoreppu oli käytössä aina, kun lähdettiin rannalle seikkailemaan. Meidän hotelli onneksi sattui sijaitsemaan ihan rannan läheisyydessä. Meressä ei uskallettu uida, mutta rannalla oli muuten hirmu kiva köllötellä ja ihailla aaltoja. Poitsukin tykkäsi upottaa varpaitaan rantahiekkaan.

Lämpötila Fuerteventuralla joulukuussa oli sen vähän päälle +20 astetta. Aurinkoisina päivinä oli vähän lämpimämpää. Semmonen juuri sopiva lämpötila tuommoselle pienelle vauvalle, niin ei tarvi ihan hirveästi aurinkorasvalla läträtä, mutta tarkenee kuitenkin shortseilla ja t-paidalla. Ja uima-altaassakin tarkeni uida, mikä olikin yksi jäbän lempparipuuhista.

Matka meni siis kaikin puolin tosi hyvin, vaikka ennakkoon jännitinkin kovasti. Mitään erikoisempaa ongelmatilannetta ei tapahtunut ja ei oltu edes yli- tai alipakattu matkatavaroita mukaan. Rahaakaan ei kulunut oikeastaan mihinkään, kun ei tarvinnut ostaa ruokaa. Tuliaisiakin ostin vain pojalle. En nykyään raaski ostaa itelleni mitään, vaan haluan ostella meiän vauvalle kaikkea kivaa, haha.

Paluumatka sujui myös hyvin, Jäbä nukkui taas päikkärit lentokoneessa juuri ruokailun aikaan, mikä sopi meikäläiselle paremmin, kuin hyvin. Kaikki sujui niin hienosti, että matkakuume heräsi ja alettiin jo haaveilemaan uudesta ulkomaanreissusta :D Noh se saa tosin odottaa, kun ei näillä hoitovapaan tuloilla kovin kauas lähdetä. Toivottavasti päästään vielä johonkin ennen kuin jäbä täyttää sen kaksi vuotta.

Mutta tämmönen reissu tällä kertaa.

Kirjotin tätä tekstiä varmaan seitsemässä eri osassa, koska kirjoittaminen keskeytyi aina jäbän heräiltyä päikkäreiltä, joten pahoittelut, jos teksti on kauhean sekavaa. Vastailen siis mielelläni kaikkiin kysymyksiinne, mitä heräsi vauvan kanssa matkustamisesta. Ja tietty muutenkin.

Palaillaan taas!

P.S. Ainiin, jäbälle ehti tulla jo neljäs alahammaskin tässä pari päivää sitten :D

P.P.S Täytin sitten viimein 30 :(

P.P.P.S Poitsulle iski viimeyönä kauhea flunssa, joten huonot yöt jatkuu jälleen.

Suunnitelmia

Jo riittää seiniin tuijottelu! Olen ottanut nyt itseäni niskasta kiinni ja alkanut suunnittelemaan meille vähän vapaa-ajan vietettä.

Kesä käynnistetään tänään, kun mennään duunikavereiden kanssa erääseen edustustapahtumaan, jossa pääsemme viettämään iltaa upealla purjelaivalla. Sattuipa oikein mukavan aurinkoinen päiväkin tänään. Jipii! Perjantaina lähdetään mahdollisesti käymään vähän mökillä katselemassa vähän ralleja. Viikon päästä perjantaina korkataan kesäloma duunipaikan kesäjuhlissa ja lauantaina, jos sattuu hyvä sää, niin lähdetään kummitytön kanssa lintsille, hihii! Sunnuntaina vietetään veljeni kuopuksen nimiäisiä ja maanantaina lähdetään äitini kanssa Tallinnaan päiväristeilylle. Keskiviikkona kurvataan taas mökille hyvissä ajoin ennen juhannusruuhkaa ja loppuviikosta juhlitaankin jo juhannusta mieheni perheen kesken.

Juhannuksen jälkeen onkin loput kaks lomaviikkoa vielä vähän auki. Vielä ei ole täysin varmistunut ystävämme kolmekymppisten juhlapaikka, mutta todennäköisesti jotain juhlahumua on taas ilmassa. Jossain välissä meillä olis suunnitelmissa myös lähteä pyörällä kohti kaunista kesäkaupunkia, Porvoota. Huom. asumme pk-seudulla, joten aikamoinen seikkailu on taas luvassa. Saa nähdä kestääkö koivet :D

Tiina laittoi just aamulla viestiä, että meiän Thaimaan reissu ei onnistukkaan, joten alankin tästä tutkiskelemaan mahdollisia Malediivien matkoja tulevalle syksylle. Oih, toivottavasti päästään vielä johonkin lämpimään ♥

Mutta tällaista nyt tähän väliin. Jos ei kauheasti kuulu meikäläisestä, niin oon varmaan jossain seikkailulla :D Palaan paremmin kuulolle sitten taas elokuun puolella, kun ollaan taas vähän enemmän vauvantekoprojektin aiheen parissa.

Palaillaan taas! Mukavia kesäpäiviä kaikille!♥

Toipuminen

Toipuminen tapahtuu taas hyvää vauhtia päivä kerrallaan. Vuoto alkaa olla jo aika niukkaa ja enemmän rusehtavaa kuin punaista. Loppuisikohan tämä vuoto vappuun mennessä kokonaan. Toivottavasti. Kipuja ei ole onneksi ollut ollenkaan sitten sen lauantain.

Olen lukenut nyt paljon nettikirjoituksia toistuvista keskenmenoista. Niin blogeja kuin foorumeitakin. Kolmen tai jopa useammankin keskenmenon kokeneita on pelottavan paljon. Siis ihan käsittämätöntä miten yleisiä keskenmenot ovatkaan ja kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai pelkoa keskenmenosta ennen kuin se osui omalle kohdalle. En ollut yhtään valmistautunut siihen. Toki eräs kaverini oli saanut keskenmenon vähän ennen meidän ensimmäistä keskenmenoa, mutta kuvittelin sen olevan vain surkeaa sattumaa ja erittäin harvinaista. Pah, kuinka sinisilmäinen sitä onkaan joskus ollut.

Toistuvista keskenmenoista lukiessani olen myös oppinut paljon lisää ja olenkin nyt kehittänyt pienen taistelusuunnitelman seuraavaa raskautta ajatellen. Esimerkiksi aspiriinista ei vissiinkään olisi haittaa vaikkei veren arvoissa olisikaan mitään hälyyttävää. Voisin kokeilla sitä, jos joskus vielä sen plussatestin näen. Jos se vaikka parantaisi veren virtausta kohtuun.

Toinen, minkä huomasin ihan sattumalta, niin on vihreän teen juonnin vähentäminen. Toiset juovat päivittäin kahvia, mutta minä juon päivittäin ison kupillisen teetä ja yleisimmin nimenomaan vihreätä teetä, koska sillä on ihan hirmu paljon kaikenlaisia hyviä terveysvaikutteita(mm. alentaa kolesterolitasoja ja verenpainetta yms.). Mutta huomasin yhden aika merkittävänkin huonon puolen vihreästä teestä, nimittäin sen sisältämät katekiinit voivat estää foolihappojen täydellisen hyödyntämisen! Apua, siis olenko koko ajan tietämättäni voinut itse aiheuttaa nämä keskenmenot vain pelkästään nauttimalla vihreätä teetä! No ehkä en sentään, mutta kyllähän tämäkin asia kannattaa nyt ottaa huomioon jatkoa varten. Tiesin kyllä, että yrttitee on ns. kiellettyjen listalla raskaana ollessa, mutta vihreästä teestä en ole tainnut koskaan lukea mitään. Noh onneksi tämä on kuitenkin helppo korjata ja teeaddiktina voin juoda sitten vaikka ihan sitä mustaa teetä täst edes.

Mutta joo, näistä on ainakin hyvä aloittaa. En tosin usko, että uusi raskaus nyt ihan lähiaikoina alkaa. Olisi jo vähän liian hyvä sattuma, jos seuraavakin raskaus alkaisi jo viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen. Epäilen seuraavaan raskauden alkavan vasta lähemmäs vuoden kohdalla, ihan vaan koska mulla on niin käsittämättömän huono tuuri mun elämässä :D Pessimisti ei pety, no ei vaan, toivotaan parasta.

Ollaan miehen kanssa mietitty, että nyt jos koskaan vois vähän rentoutua ja lähteä johonkin kauas lomamatkalle. Niinpä me ollaan nyt mietitty ihan tosissaan, että jos lähdettäis loppuvuodesta Malediiveille! Se on meidän yksi unelmista ja se olisi helpompaa toteuttaa vielä kun ei sitä jälkikasvua ole. Toki Malediivit on ihan törkeän kallis matkakohde ja tässä kohtaa kaikki varmaan miettii, että miksei me käytetä niitä rahoja lapsettomuushoitoihin, mutta just nyt me kaivataan fyysisten hoitojen sijaan vähän enemmän sitä henkisen puolen hoitoa ja mikäs sen parempaa, kuin ihanaakin ihanampi rantalomamatka kaukana arjesta :D Olis niiin ihana kun pääsis toteuttaa taas yhden unelman ja olis taas jokin ihana asia mitä odottaa. Ei tarttis murehtia siitä, että tärppääkö vaiko ei, vaan vois vaan olla ja nauttia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin meikäläisen paras tärppikikkahan on ollut nyt nimenomaan loma ja ajatukset jossain aivan muualla kuin yrittämisessä ;)

Mutta katotaan nyt mihin tämä elämä vie. Tällaista taas tänne.

Oikein mukavaa Vapun odotusta! Nyt onkin taas ihana "pitkä" viikonloppu edessä :)

Taikauskoinen

Tuli mieleen yksi "fun fact".

Kroatiassa, Dubrovnikin vanhassa kaupungissa on näytelmäkirjailija Marin Drzicin patsas, jonka nenän hierominen tuo hyvää onnea :D

Käytiin heinäkuussa häämatkallamme kiskasemassa tuon hepun nenästä ja elokuun 30. päivä tein positiivisen raskaustestin.

Sattumaako?

P.S. Kroatialaiset on olleet aikoinaan erittäin taikauskoista porukkaa. Jos sinne suunnille joskus eksytte, niin muistakaa olla astumatta viemäriojituksiin. Se tuo kuulemma huonoa onnea ja naiset eivät pääse naimisiin, jos sen virheen tekevät :D

Kp 1, Yk 19 alkakoon!

Tänään aamulla mittasin perinteiseen tapaan lämmön ja se oli tyylikkäästi romahtanut 36.02 asteeseen. Vatsassakin kramppasi jo sen verran, että ei jäänyt enää arvailujen varaan; menkat on täällä taas!

Olen hieman yllättynyt, että kierto jäi kuitenkin vielä ihan maltillisen mittaiseksi. "Vain" 34 päivää. Luteaalivaihe jäi vain 11 päivän mittaiseksi, mutta ei haittaa tässä tapauksessa yhtään. Olen vain tyytyväinen, että pääsin sentään jo uuteen kiertoon ja samalla viimeiseen terolut kiertoon.

Mitä lähemmäs häämatkaamme päivät käy, sitä enemmän jännittää, että miten nämä kierrot nyt menee. Jos hyvä tuuri käy, niin menkat ehtii just olla ennen meiän reissua ja tietty olis aika mässyä, jos ovulaatiokin osuis just täydellisesti meiän häämatkalle, koska sillon otetaan varmasti molemmat rennosti ja nautitaan toisistamme ja lomastamme ♥  Tosin se kierto onkin sitten taas pitkästä aikaa ihan luomukierto, että saa nyt nähä, miten kroppa enää siinä vaiheessa toimii vai toimiiko ollenkaan.

Nojaa, mut se on sit sen ajan murhe. Nyt olen vaan tyytyväinen, että ns. piinapäivät on ohi ja päästään taas latailemaan uutta toivoa uuteen kiertoon!

Viime kierrossa kokeilin muuten siemailla hieman geippimehua ja nautiskeltiin myös hieman punaviiniä kiinnittymispäivien aikaan, mutta ei tärppiä tällä kertaa. Tähän uuteen kiertoon olen taas täydentänyt vitamiinivarastojani uudella purkilla Royal Geleetä ja foolihappoa. Lisäksi voisin kokeilla vähän uudenlaista ruokavaliota ja lisätä siihen paljon terveellisiä hedelmiä ja marjoja.

Eiköhän tämä tästä taas :)

Kp 2

Jep, menkat alkoi eilen illalla. Aivan niinkuin laskeskelinkin. Kierto oli 36 päivää eli minulle ihan normiluvuissa vielä mennään. Olen laittanut tuonne Taivalta takana-välilehdelle vähän mun kiertojen pituuksia itselleni muistiin. Mun mielestä on vielä ihan suht normaali kierto mulla, mutta kun ei kerran oviksen bongailukaan auta, niin jotain vikaahan mussa täytyy olla.

Vielä kuitenkin jatketaan luomuna. En halua vielä sijoittaa hoitoihin rahaa tai edes aikaa. Jos ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Nyt on kuitenkin parempi keskittyä meidän tulevaan hääpäivään ja häämatkaan ja ja ja (älkää nyt vielä innostuko, siihen on vielä aikaa :D) ... kohtahan on joulukin! Kaikkea ihanaa siis vielä luvassa.

Ei me lannistuta.

Perhelomalla

Palattiin viimein kotiin reissusta ja oli kyllä kivaa. Meitä oli siis matkassa mukana kolme pariskuntaa ja kaksi alle vuoden ikäistä lasta. Pääsin hieman näkemään sitä vauva-arkeakin. Vaikka vois luulla, että kahden pienen lapsen kanssa matkustaminen on yhtä tuskaa, niin mulle ei missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta.

Automatkoilla sain viihdyttää ihanaa vauvelia takapenkillä ja leikittää pientä taaperoa vuokrakämppämme pihalla. Vaikka olihan sitä niin sanottua täyttä huutoakin välillä, niin vauvakuumeeni ei kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Haluaisin vain pikimiten oman pikku vauvelini, jota lohduttaa ja opettaa ja kasvattaa oikeisiin elämänvalintoihin. Toki varmaan sitten kun se oma lapsi huutaa 24/7, niin sitten voi varmaan mieli vähän muuttua, mutta mä koen silti olevani siihenkin valmis.

Ainiin, mun menkat ei sitten alkanutkaan maanantaina niinkuin olin laskeskellut. Ne alkoi kuin alkoikin kesken reissun ja siinähän sitä sitten taas kärsittiin pahimmista krampeista koko kotimatka. Not nice! Tässä kierrossa odotan sitä oikeasti positiivista ovistestiä, enkä enää hyväksy mitään hailakoita viivoja. No opinpahan taas.