Meiän poika on tänään tasan neljän viikon ikäinen. Siis joko siitä synnytyksestä on ehtinyt vierähtää jo ihan kunnon tovi. Pikkujäbä on niin hurjan tyytyväinen vauva, etten oikein tiedä mistä tänne kirjoittaisin :D
Meidän päivät on alkaneet jo rutinoitumaan sen verran tehokkaasti, että jonkinlaista rytmiäkin ollaan saatu luotua. Me yleensä pötkötellään jäbän kanssa pitkälle aamupäivään, kunnes noustaan ylös syömään. Niin äiti, kuin pikkujäbäkin. Ruokailun jälkeen lähdetään pitkälle vaunulenkille koiran kanssa. Jäbä yleensä nukahtaakin tuolloin pitkille päikkäreille. Saan pienen hetken kotihommien hoitamiseen ja pian mies jo saapuukin töistä. Seiskan aikaan suoritetaan iltapesut ja iltaruokailut. Iltaruuan yhteydessä annamme jäbälle minisunin D-vitamiinitippoja. Samalla kun syötän jäbää toisesta tissistä, niin lypsän toisesta tissistä muutaman tipan maitoa lusikkaan ja lisäämme siihen 5 tippaa vitamiinia. Sain baby showereilla lahjaksi sellaisia muovisia vauvan lusikoita, niin ne on ollut ihan parhaita tuohon vitamiinin syöttöhommaan :D Iltaruokailun päätteeksi jäbä yleensä nukahtaakin kätevästi tissille noin klo 21. aikaan ja saankin seuraavaksi siirrettyä hänet joko omaan vaavisänkyynsä tai sitten sohvallamme olevaan äitiyspakkauspetiinsä. Siinä hän sitten nukkuukin yleensä sen kolme-neljä tuntia, joka on ollut meidän aikuisten omaa aikaa. Puolen yön jälkeen jäbä heräilee taas syömään, minkä jälkeen mennään itsekkin nukkumaan. Jäbä nukkuu taas noin kolme tuntia, kunnes taas ruokaillaan ja seuraavan kerran herätäänkin vasta aamulla. Ihan hyvin siis saadaan vielä toistaseks nukkua, jos vaan päivärytmi pitää. Jos päivällä uni jostain syystä maistuukin paremmin, niin yleensä se sitten kostautuu yöllä ja sitten valvotaankin vähän enemmän.
Otsikkoon viitaten, on pakko myös mainita parista mielenkiintoisesta ongelmasta, jotka olen oppinut tässä neljän viikon aikana. Ensinnäkin ongelma nimeltä "suihkutissit". Mulla on nyt jostain syystä maidon määrä lisääntynyt niin paljon, että rinnat on kovin usein ikävän kovat ja epämukavat. Jäbä ei selkeestikään ehdi syömään yhtä paljon, kuin olisi tarjolla ja täydet maitokannut aiheuttaa inhottavan suihkuamisefektin ja se vaikuttaa myös jäbän syömiseen, kun välillä kuulostaa ihan siltä kuin hän hukkuisi siihen maidon määrään. Yhtenäkin päivänä sitä maitoa vaan tiputteli molemmista tisseistä ennen kuin tyyppi ehti edes koskeakkaan kumpaankaan. Tuo suihkuaminen sitten taas aiheuttaa jäbälle ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, vaikka kuinka hyvin röyhtäyttäis. Lueskelin sitten vähän imetyksen tuki ry:n sivuja ja olen nyt kokeillut syöttää ensin toisesta tissistä aamupäivän ja toisesta iltapäivän. Niin ei olis aina tissi niin kovilla ennen ruokailua. Ehkä se on vähän auttanutkin ja kuulemma se maidon määrä tasoittuu pikkuhiljaa niin, ettei ole enää niin tukalaa jatkuvasti.
Toinen "ihana" ongelma on nämä hormonit, nimittäin multa lähtee niiden takia tukka päästä. Musta tuntuu, että kaljuunnun, kun hiuksia lähtee niin paljon kerralla. Muistan kyllä kavereidenkin puhuneen kyseisestä vaivasta, mutta en osannut kuvitella sitä näin rasittavaksi ongelmaksi. No joo en minä valita. Kirjoittelen vain taas muistiin näitä jännittäviä faktoja. Onneksi jälkivuoto alkaa sentään olla jo lopuillaan. Enää ihan vähän vanhaa verta tulee satunnaisesti, mutta se ei vaadi enää sidettäkään.
Mitäs muuta meille kuuluu. Saatiin tilattua jo nimiäiskutsut, vaikkei meillä varsinaisesti ole vielä nimeäkään päätettynä :D Tai on meillä etunimi, mutta toinen nimi pitäis vielä keksiä jostain. Onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa. Tiinakin muuten sai viimein eilen tyttärensä ja meistä tuli taas kummeja. Minulle hän on siis jo neljäs kummityttö. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tuohon pikkuiseen nyyttiin!
Huomenna olis sitten vuorossa paritkin lasten synttärit, sitten on vappu ja tarkoitus olisi vielä leipoa perinteiseen tapaan munkkeja siman kaveriksi. Saa nähdä miten se onnistuu nyt näin pienen vauvan vanhempana :D Ens viikonloppuna on taas yhdet lasten synttärit ja sitä seuraavalla viikolla on taas menoa jos jonninmoista. Niin neuvolaa, mieheni synttäriä, pojan nimiäisiä kuin äitienpäivääkin. Äksöniä riittää siis.
Palaillaan taas, kun löydän seuraavan kerran sopivan hetken kirjotella :D
Ihanaa Vappua kaikille! Me käytiin jo ostamassa jäbälle(ts. minulle) oma vappupallokin ;D
29. huhtikuuta 2018
18. huhtikuuta 2018
Pikkujäbän toinen neuvolakäynti
Tänään käytiin pikkujäbän kanssa taas neuvolassa. Tällä kertaa mies ei päässyt mukaan, mutta me selvittiin hyvin kahdestaankin.
Käynti alkoi taas perus pissanäytteellä ja verenpaineen ja painon mittauksella. En edes muista, mitä siitä pissasta nyt tällä kertaa tsekattiin, mutta varmaan jotain tulehdusta siitä taas tutkittiin :D Ei onneksi löytynyt mitään. Verenpaineessa alapaine oli vähän koholla, mutta saattoi johtua siitäkin, että puuskutin vaunujen kanssa ylämäkeen juuri ennen neuvolaa ja olin siis aika hengästynyt päästessäni perille. Otin taas kaksi mittausta ja toisella mittauksella alapaine olikin jo heti hieman laskenut. Ja sitten tietysti se jännittävin osuus eli paino. Yllätyin ehkä itsekkin, kun huomasin, ettei raskauskiloista ollut enää kuin 3 kg jäljellä 13 kg:sta. Mutta toisaalta kun miettii, niin ei mulla ole kyllä enää yhen yhtäkään lihasta jäljellä, että ehkä sekin vaikuttaa painoon.
Noh sitten, kun saatiin mamin asiat tutkittua, niin päästiin mittailemaan hieman myös jäbän kehitystä. Painoa oli kertynyt jo huikeat 4360g ja pituuttakin jo 54,5cm. Vauvahan kasvaa ihan silmissä :D Jäbä on tänään siis 18 päivän ikäinen eli ei vielä edes ihan kolmen viikon ikäinen. Kuitenkin ihan keskikäyrillä mentiin. Jäbä kuulemma kovasti tarkkaili ympäristöä ja naureskeli neuvolan tädille sillää aikaa, kun itse olin ottamassa verenpaineita ja muita. On kyllä niin jännittävää seurailla, miten pikkuinen kehittyy.
Meistä on muuten tullut tässä vajaassa kolmessa viikossa oikein kunnon vaippa-asiantuntijoita. Ja tarkoitan nyt siis eri vaippamerkkejä. Saatiin jo ennen pojan syntymää monta pakettia vaippoja lahjaksi. Ollaankin siis ehditty kokeilla jo niin Liberoa, kuin Pampersiakin, mutta myös erästä ekovaippamerkkiäkin, nimeltään Naty. Pakko sanoa, että nuo jo sairaalassakin tutuksi tulleet Liberon Touch vaipat on ihan parhaita. Natyn koon 1 vaipat on ihan kamalan isoja vastasyntyneelle ja kuosikin tuntuu ihan pahvilta. Nyt, kun vauva on jo vähän isompi, niin nuo Natyn vaipat on kooltaan ihan sopivia, mutta esim. yöllä tullut kakka oli ehtinyt jo aamuun mennessä tulla siitä vaipasta läpi. En tykkää. Pampersin vaipat oli sentään vähän parempia kui Natyt, mutta jostain syystä niissäkin on tuo koon 1 vaippa vähän liian iso vastasyntyneelle. Libero on siis meidän mielestä paras ja mikä parasta, jokaisessa vaippapaketissa on koodi, jolla voi kerätä pisteitä Liberokerhon tililleni :D kylkiäiset kiinnostaa aina. Hinnoista en osaa sanoa mitään, koska kuten jo sanoin, niin sain vaippoja hirmuiset määrät lahjaksi. Kosteuspyyhkeistä kans pakko sanoa, että Rainbown kosteuspyyhkeet on paljon parempia kuin Liberon wipesit. Jotenkin niissä on parempi kuosi ja jostain syystä liberon kosteuspyyhkeistä tulee aina koko paketti kerralla ulos, kun ei aina ole toista kättä vapaana pistämään sitä pötköä poikki :D
Nojoo, mut tällaisia vauvamaailman havaintoja tällä kertaa.
Aina oppii jotain uutta :)
Käynti alkoi taas perus pissanäytteellä ja verenpaineen ja painon mittauksella. En edes muista, mitä siitä pissasta nyt tällä kertaa tsekattiin, mutta varmaan jotain tulehdusta siitä taas tutkittiin :D Ei onneksi löytynyt mitään. Verenpaineessa alapaine oli vähän koholla, mutta saattoi johtua siitäkin, että puuskutin vaunujen kanssa ylämäkeen juuri ennen neuvolaa ja olin siis aika hengästynyt päästessäni perille. Otin taas kaksi mittausta ja toisella mittauksella alapaine olikin jo heti hieman laskenut. Ja sitten tietysti se jännittävin osuus eli paino. Yllätyin ehkä itsekkin, kun huomasin, ettei raskauskiloista ollut enää kuin 3 kg jäljellä 13 kg:sta. Mutta toisaalta kun miettii, niin ei mulla ole kyllä enää yhen yhtäkään lihasta jäljellä, että ehkä sekin vaikuttaa painoon.
Noh sitten, kun saatiin mamin asiat tutkittua, niin päästiin mittailemaan hieman myös jäbän kehitystä. Painoa oli kertynyt jo huikeat 4360g ja pituuttakin jo 54,5cm. Vauvahan kasvaa ihan silmissä :D Jäbä on tänään siis 18 päivän ikäinen eli ei vielä edes ihan kolmen viikon ikäinen. Kuitenkin ihan keskikäyrillä mentiin. Jäbä kuulemma kovasti tarkkaili ympäristöä ja naureskeli neuvolan tädille sillää aikaa, kun itse olin ottamassa verenpaineita ja muita. On kyllä niin jännittävää seurailla, miten pikkuinen kehittyy.
Meistä on muuten tullut tässä vajaassa kolmessa viikossa oikein kunnon vaippa-asiantuntijoita. Ja tarkoitan nyt siis eri vaippamerkkejä. Saatiin jo ennen pojan syntymää monta pakettia vaippoja lahjaksi. Ollaankin siis ehditty kokeilla jo niin Liberoa, kuin Pampersiakin, mutta myös erästä ekovaippamerkkiäkin, nimeltään Naty. Pakko sanoa, että nuo jo sairaalassakin tutuksi tulleet Liberon Touch vaipat on ihan parhaita. Natyn koon 1 vaipat on ihan kamalan isoja vastasyntyneelle ja kuosikin tuntuu ihan pahvilta. Nyt, kun vauva on jo vähän isompi, niin nuo Natyn vaipat on kooltaan ihan sopivia, mutta esim. yöllä tullut kakka oli ehtinyt jo aamuun mennessä tulla siitä vaipasta läpi. En tykkää. Pampersin vaipat oli sentään vähän parempia kui Natyt, mutta jostain syystä niissäkin on tuo koon 1 vaippa vähän liian iso vastasyntyneelle. Libero on siis meidän mielestä paras ja mikä parasta, jokaisessa vaippapaketissa on koodi, jolla voi kerätä pisteitä Liberokerhon tililleni :D kylkiäiset kiinnostaa aina. Hinnoista en osaa sanoa mitään, koska kuten jo sanoin, niin sain vaippoja hirmuiset määrät lahjaksi. Kosteuspyyhkeistä kans pakko sanoa, että Rainbown kosteuspyyhkeet on paljon parempia kuin Liberon wipesit. Jotenkin niissä on parempi kuosi ja jostain syystä liberon kosteuspyyhkeistä tulee aina koko paketti kerralla ulos, kun ei aina ole toista kättä vapaana pistämään sitä pötköä poikki :D
Nojoo, mut tällaisia vauvamaailman havaintoja tällä kertaa.
Aina oppii jotain uutta :)
16. huhtikuuta 2018
Synnytyksen jälkeen
Vauva-arki on pitänyt meikäläisen kiireisenä, niin en ole ehtinyt oikein kirjoittelemaan. Olen kyllä yrittänyt lukea kaikkia seuraamiani blogeja, mutta vapaa-aika on tällä hetkellä varsin minimaalista. Ymmärtäähän tuon.
Tänään olin ensimmäistä kertaa yksin vauvan kanssa, kun mieheni palasi töihin. Jäbä alkaa olla jo sen verran iso poika, että kaipaa jo jonkun verran uutta nähtävää. Enää ei riitä vaan ruoka, puhdas vaippa ja uni. Kaveriltani saamani sitteri onkin ollut ihan parhautta. Pojan ihmetellessä sitterissä, ehdin jopa pestä vähän pyykkiä. Jäbä on onnistunut tekemään jo niin monet pissakepposet vaipan vaihdon yhteydessä, että puhtaat pyyhkeet alkoi jo olla vähissä. Kepposten kohteeksi ovat joutuneet allekirjoittaneen lisäksi niin isi kuin mummikin :D On se aika ketku tuo meiän pikkujäbä.
Synnytyksestä on nyt jo vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Tarkemmin sanottuna 16 päivää. Harvoissa odotusblogeissa kerrotaan mitään synnytyksen jälkivaikutuksista omaan kroppaan. Yritinkin kauheesti googlailla jälkivuodosta, kun missään oppaissakaan ei puhuta muusta kuin sen kestosta. Sori, nyt seuraa vähän ällöjuttuja, mutta ne onkin jo ihan tuttuja tässä blogissa :D
Kaikissa oppaissa kerrottiin, että jälkivuoto on noin viikon verran veristä ja sit alkaa jo vähenemään ja muuttumaan rusehtavaksi ja tätä niukkaa vuotoa voi kestää sen kolmisen viikkoa. Mua alko ihmetyttämään, kun jälkivuoto oli pääasiassa sellasta veristä ja venyvää limaa. Välillä sitä limaa tuli tosi paljonkin. Mitään erityisiä hyytymiä ei tullut, mutta sitä sitkeää veristä limavuotoa tuli aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa, nimittäin lauantaina tuo jälkivuoto muuttui niukaksi ja sellaista se on nyt ollut jo parin päivän ajan. Aloin jo epäilemään, että onko siellä jotain jäämiä kohdussa, mutta varsinaisesti mitään tulehduksen oireita mulla ei ollut.
Paitsi outo mahakipu. Mulla on ollut satunnaisesti lievä masu pipi, mutta mä veikkaan, että kyseessä on pelkkä sisuskalujen tottuminen taas uusille paikoilleen, koska lievää kipua tuntuu eniten sillon, kun suolistossa on jotain tavaraa. Toisin sanoen vessassa käynti helpottaa oloa huomattavasti. Aineenvaihdunta on ehkä muutenkin vähän hidastunut synnytyksen jälkeen.
Raskaushormonitkin on jo historiaa. Iho ei ole enää niin hyvässä kunnossa, vaan pieniä näppyjä on taas alkanut ilmaantumaan leuan alueelle. Kynnetkään ei ole enää niin elinvoimaiset ja kiiltävät.
Synnytyksen jälkeen painokin alkoi putoamaan nopeasti. En tosin ole vielä käynyt puntarilla, mutta masu hävisi lähes kokonaan reilussa viikossa kun muukin turvotus alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.
Jännä, mutta jotenkin sitä vauvamasua on aina välillä ikävä :D Toivottavasti saan vielä joskus uudestaan kokea raskauden.
Maidon noustua, rinnat on kasvaneet varmaan ainakin pari kuppikokoa. Ne on koko ajan vähän kovat ja nännit on herkillä. Nukkuminen kyljellään ei enää onnistu siten, että molemmat kädet olisivat tyynyn vierellä, koska kivikovat boobsit painavat toisiaan vasten. Kauhea mikä ongelma :D
Sain synnytyksessä pari pientä repeämää emättimeen ja niihin laitettiin tikit. Eilen suihkussa käydessäni tuo toinen tikki jo irtosikin, mutta toinen on vielä irtoamatta. Vessassa käydessä nuo tikit tuntuu hieman vihlovan pissatessa. En tiedä onko ne jotenkin kireällä vai vihlooko ne arvet vain näin aluksi jonkun verran. Tuntuu, että välilihakin on vielä vähän herkillä, mutta on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kuin synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastus on muistaakseni joskus viiden viikon kohdalla, että sittenpähän viimeistään selviää, onko kaikki kunnossa.
Ahas, noniin. Pikkujäbä alkaa taas heräilemään. Täytynee mennä suorittamaan iltapesut ja ruokinnat :)
Palaillaan taas!
P. S. Ollaan jo melkein keksitty meiän jäbälle nimi :D wohoo, edistystä!
Tänään olin ensimmäistä kertaa yksin vauvan kanssa, kun mieheni palasi töihin. Jäbä alkaa olla jo sen verran iso poika, että kaipaa jo jonkun verran uutta nähtävää. Enää ei riitä vaan ruoka, puhdas vaippa ja uni. Kaveriltani saamani sitteri onkin ollut ihan parhautta. Pojan ihmetellessä sitterissä, ehdin jopa pestä vähän pyykkiä. Jäbä on onnistunut tekemään jo niin monet pissakepposet vaipan vaihdon yhteydessä, että puhtaat pyyhkeet alkoi jo olla vähissä. Kepposten kohteeksi ovat joutuneet allekirjoittaneen lisäksi niin isi kuin mummikin :D On se aika ketku tuo meiän pikkujäbä.
Synnytyksestä on nyt jo vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Tarkemmin sanottuna 16 päivää. Harvoissa odotusblogeissa kerrotaan mitään synnytyksen jälkivaikutuksista omaan kroppaan. Yritinkin kauheesti googlailla jälkivuodosta, kun missään oppaissakaan ei puhuta muusta kuin sen kestosta. Sori, nyt seuraa vähän ällöjuttuja, mutta ne onkin jo ihan tuttuja tässä blogissa :D
Kaikissa oppaissa kerrottiin, että jälkivuoto on noin viikon verran veristä ja sit alkaa jo vähenemään ja muuttumaan rusehtavaksi ja tätä niukkaa vuotoa voi kestää sen kolmisen viikkoa. Mua alko ihmetyttämään, kun jälkivuoto oli pääasiassa sellasta veristä ja venyvää limaa. Välillä sitä limaa tuli tosi paljonkin. Mitään erityisiä hyytymiä ei tullut, mutta sitä sitkeää veristä limavuotoa tuli aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa, nimittäin lauantaina tuo jälkivuoto muuttui niukaksi ja sellaista se on nyt ollut jo parin päivän ajan. Aloin jo epäilemään, että onko siellä jotain jäämiä kohdussa, mutta varsinaisesti mitään tulehduksen oireita mulla ei ollut.
Paitsi outo mahakipu. Mulla on ollut satunnaisesti lievä masu pipi, mutta mä veikkaan, että kyseessä on pelkkä sisuskalujen tottuminen taas uusille paikoilleen, koska lievää kipua tuntuu eniten sillon, kun suolistossa on jotain tavaraa. Toisin sanoen vessassa käynti helpottaa oloa huomattavasti. Aineenvaihdunta on ehkä muutenkin vähän hidastunut synnytyksen jälkeen.
Raskaushormonitkin on jo historiaa. Iho ei ole enää niin hyvässä kunnossa, vaan pieniä näppyjä on taas alkanut ilmaantumaan leuan alueelle. Kynnetkään ei ole enää niin elinvoimaiset ja kiiltävät.
Synnytyksen jälkeen painokin alkoi putoamaan nopeasti. En tosin ole vielä käynyt puntarilla, mutta masu hävisi lähes kokonaan reilussa viikossa kun muukin turvotus alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.
Maidon noustua, rinnat on kasvaneet varmaan ainakin pari kuppikokoa. Ne on koko ajan vähän kovat ja nännit on herkillä. Nukkuminen kyljellään ei enää onnistu siten, että molemmat kädet olisivat tyynyn vierellä, koska kivikovat boobsit painavat toisiaan vasten. Kauhea mikä ongelma :D
Sain synnytyksessä pari pientä repeämää emättimeen ja niihin laitettiin tikit. Eilen suihkussa käydessäni tuo toinen tikki jo irtosikin, mutta toinen on vielä irtoamatta. Vessassa käydessä nuo tikit tuntuu hieman vihlovan pissatessa. En tiedä onko ne jotenkin kireällä vai vihlooko ne arvet vain näin aluksi jonkun verran. Tuntuu, että välilihakin on vielä vähän herkillä, mutta on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kuin synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastus on muistaakseni joskus viiden viikon kohdalla, että sittenpähän viimeistään selviää, onko kaikki kunnossa.
Ahas, noniin. Pikkujäbä alkaa taas heräilemään. Täytynee mennä suorittamaan iltapesut ja ruokinnat :)
Palaillaan taas!
P. S. Ollaan jo melkein keksitty meiän jäbälle nimi :D wohoo, edistystä!
10. huhtikuuta 2018
Lapsivuodeosastolla
Vauva on tänään jo 10 päivän ikäinen, mutta palataanpa hetkeksi vielä ensimmäisiin päiviin synnytyksen jälkeen. Kuten kerroin edellisessä postauksessa, niin jouduttiin pikkujäbän kanssa lapsivuodeosastolle kahden hengen huoneeseen erään toisen äidin kanssa.
Kello oli noin kuusi aamulla, kun meidät kärrättiin pyörätuolissa kohti lapsivuodeosastoa. Olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein kokonaisen vuorokauden putkeen, jos nyt ei lasketa niitä muutamaan torkahdusta, mitä ehdin synnytyksen aikana ottaa puudutuksen vaikuttaessa. Aamu alkoi jo sarastaa ja huonetoverinikin vauva alkoi jo kovaa vauhtia heräilemään. Yritin epätoivoisesti nukkua, kun pikkujäbäkin veteli makoisasti sikeitä, mutta turhaan. Pian olikin jo aamu ja huoneeseen alkoi tulla ties mitä hoitajaa ja kätilöä ja labran väkeä. Positiivisen gbs-näytteen takia olin edelleen antibioottikuurilla ja kätilö kävi aina tietyin väliajoin laittamassa antibioottitipan kiinni kädessäni sojottavaan kanyyliin.
Ensimmäisenä päivänä olo oli todella sekava. Olin todella väsynyt ja yritinkin nukkua vielä, kun pikkujäbäkin nukkui, mutta jos ei verhon takana ollut naapurin vauva itkenyt, niin sitten joku kätilö kävi vähän väliä pyörähtämässä omassa nurkkauksessani kyselemässä, että onnistuuko imetys. Yllättäen en ollut juuri ehtinyt imettämään, kun yritin kerätä voimia torkkumalla, mutta olosuhteet tekivät sen todella vaikeaksi. Sain kuitenkin johonkin ihmeen väliin vauvan tissille ja kätilökin kävi toteamassa olevansa tyytyväinen jäbän imuotteeseen. Jäbä kuitenkin nukkui niin hyvin, etten tohtinut häntä sen kummemmin herätellä ruokailemaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisena yönä se nimittäin kostautui, kun jäbällä alkoi ensimmäinen tiheän imun kausi ja tällä kertaa olikin meiän vauvan vuoro huutaa kurkku suorana.
Toisena (su-ma välisenä) yönä jouduinkin hälyttelemään yöhoitajan paikalle useampaan kertaan. Olin edelleen ihan kuoleman väsynyt ja pikkujäbän tuskainen itku alkoi itkettämään jo minuakin. Olin epätoivoinen ja päätettiin lopulta kokeilla lisämaitoa. Kätilö antoi jäbälle ruiskulla 3ml lisämaitoa ja jäbä sammuikin samantien kuin saunalyhty. Uskomatonta! Mutta ei mennyt kuin vajaa tunti, kun jäbä taas heräsi tuskaiseen nälkäitkuun, jolloin hälytin taas yöhoitajan paikalle ja sain uuden ruiskullisen lisämaitoa. Sain annettua taas vain onnettomat 5 ml maitoa, kun jäbä sammui taas yhdessä silmän räpäyksessä. Nukuttiin taas ehkä just ja just tunti, kun jäbä pärähti taas armottomaan huutoitkuun. Hälytin yöhoitajan jälleen kerran paikalle ja tällä kertaa hän tulikin jo 20 ml tuttipullon kanssa paikalle. Pääsin käymään vessassa ja sillää aikaa hoitaja oli syöttänyt jäbälle koko annoksen lisämaitoa. "Upposi kuin tyhjään tynnyriin." Hoitaja mittasi myös nopeasti jäbän lämmön ja se oli jostain syystä noussut reilu 37 asteeseen. Hoitaja otti jäbän hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja minulle tuli heti huono äiti-fiilis ja aloin lohduttomasti nyyhkyttämään sängyssäni. Hoitaja tuli kuitenkin pian vauvani kanssa takaisin ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Ei siis mitään hälyyttävää.
Olimme kaiken kaikkiaan kolme päivää (kaksi yötä) tuolla lapsivuodeosastolla. Nukuin koko aikana ehkä yhteensä joku neljä tuntia. Jäbältä otettiin useaan otteeseen verikokeita, koska poika vaikutti välillä tosi keltaiselta. Pikatesti näytti bilirubiiniarvon vähän kohonneelta, mutta verikokeissa se jäi kuitenkin koko ajan raja-arvon alle, eli ei lopulta jouduttu valohoitoon. Painokin oli ehtinyt lähtöpäivään mennessä laskea 9,4 %:iin. Saatiin kotiutuessa ohjeeksi syöttää lisämaitoa kolmen tunnin välein noin 20-30 ml. Käytiinkin heti kotimatkalla kaupasta hakemassa yksi purkki Tuutia ja vihdoin ja viimein päästiin kotiin tuttuun ympäristöön.
Mies oli ihan superihana. Kotiin päästyämme sain käydä rauhassa suihkussa ja levätä rauhassa sohvalla, kun hän leipoi meille sillää aikaa omatekemää herkkupitsaa. Mulla lähti viimein maito sen verran tehokkaasti nousuun, että imetyskin onnistui heti alkuun tosi hyvin.
Keskiviikkona meillä oli kontrollikäynti sairaalassa ja tsekattiin vielä kerran tuo keltaisuusarvo ja mitattiin paino. Jäbälle oli tullut kahdessa päivässä jo puolet menetetystä painosta ja kontrollin hoitanut lääkäri totesikin, että tuo olisi ollut hyvä määrä viikossakin, mutta me saavutettiin se jo parissa päivässä :D Jäbä siis syö todella hyvin. Sovittiin, että lisämaitoa ei tarvitse enää välttämättä antaa, tai jos meiltä löytyy pumppu, niin pumpattua maitoa voi antaa lisänä. Luovuttiin sitten samantien kokonaan siitä lisämaidosta ja perjantaina meillä olikin jo ensimmäinen neuvola, jossa todettiin painon nousseen edelleen niin hienosti, että syntymäpainosta puuttui enää vain muutama kymmen gramma.
Kaikki on nyt siis paremmin kuin hyvin kaikesta alkuhässäkästä huolimatta. Jäbä syö hyvin ja kakkavaippoja saadaankin vaihtaa todella usein :D Jäbä myös nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vielä ei ole oikein mitään rytmiä muodostunut. Yöllä heräillään muutama kerta ruokailemaan ja nukutaan parin tunnin pätkissä. Välillä nukutaan vaavisängyssä, mutta pakko myöntää, että aika usein huomaan herääväni vauva kainalossani sängyssä :D Useimmiten siis nukahdan kesken imetyksen, mutta siitä ei onneksi ole ollut mitään vaivaa. Koirakaan ei ole tungeksinut liikaa vauvan lähelle vaan tottelee heti, kun hänet komentaa alas sängyltä.
Ensimmäinen viikko on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paljoa tänne kirjoittelemaan. Maanantaina kotiuduttiin, tiistaina käytiin hakemassa koira kotiin äitiltäni ja miehelläni oli viisurien poisto, keskiviikkona oli se kontrollikäynti ja käytiin sen jälkeen Prismassa ostoksilla ekaa kertaa vauvan kanssa. Torstaina meillä oli yhtiökokous ja isovanhemmat pääsivät jo heti ekaa kertaa reilu tunniksi lapsenvahdiksi. Perjantaina meillä oli eka neuvola ja Tiina kävi moikkaamassa ekaa kertaa hänen tuoretta kummipoikaansa. Lauantaina käytiin hakemassa koiralle lisää ruokaa ja sunnuntaina meillä kävi jäbän toiset kummivanhemmat kylässä. Vauhdikasta on siis ollut ja vielä ei ole yhtään täysin toimetonta kotipäivää ollutkaan :D
Mutta tällaista tänne meille. Ens viikolla vasta seuraava neuvola ja mieskin on silloin jo palannut takaisin töihin. Saas nähdä miten me sitten selvitään. Nyt nautitaan kuitenkin yhteisestä ajasta koko perheen voimin.
Palaillaan taas!
Kello oli noin kuusi aamulla, kun meidät kärrättiin pyörätuolissa kohti lapsivuodeosastoa. Olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein kokonaisen vuorokauden putkeen, jos nyt ei lasketa niitä muutamaan torkahdusta, mitä ehdin synnytyksen aikana ottaa puudutuksen vaikuttaessa. Aamu alkoi jo sarastaa ja huonetoverinikin vauva alkoi jo kovaa vauhtia heräilemään. Yritin epätoivoisesti nukkua, kun pikkujäbäkin veteli makoisasti sikeitä, mutta turhaan. Pian olikin jo aamu ja huoneeseen alkoi tulla ties mitä hoitajaa ja kätilöä ja labran väkeä. Positiivisen gbs-näytteen takia olin edelleen antibioottikuurilla ja kätilö kävi aina tietyin väliajoin laittamassa antibioottitipan kiinni kädessäni sojottavaan kanyyliin.
Ensimmäisenä päivänä olo oli todella sekava. Olin todella väsynyt ja yritinkin nukkua vielä, kun pikkujäbäkin nukkui, mutta jos ei verhon takana ollut naapurin vauva itkenyt, niin sitten joku kätilö kävi vähän väliä pyörähtämässä omassa nurkkauksessani kyselemässä, että onnistuuko imetys. Yllättäen en ollut juuri ehtinyt imettämään, kun yritin kerätä voimia torkkumalla, mutta olosuhteet tekivät sen todella vaikeaksi. Sain kuitenkin johonkin ihmeen väliin vauvan tissille ja kätilökin kävi toteamassa olevansa tyytyväinen jäbän imuotteeseen. Jäbä kuitenkin nukkui niin hyvin, etten tohtinut häntä sen kummemmin herätellä ruokailemaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisena yönä se nimittäin kostautui, kun jäbällä alkoi ensimmäinen tiheän imun kausi ja tällä kertaa olikin meiän vauvan vuoro huutaa kurkku suorana.
Toisena (su-ma välisenä) yönä jouduinkin hälyttelemään yöhoitajan paikalle useampaan kertaan. Olin edelleen ihan kuoleman väsynyt ja pikkujäbän tuskainen itku alkoi itkettämään jo minuakin. Olin epätoivoinen ja päätettiin lopulta kokeilla lisämaitoa. Kätilö antoi jäbälle ruiskulla 3ml lisämaitoa ja jäbä sammuikin samantien kuin saunalyhty. Uskomatonta! Mutta ei mennyt kuin vajaa tunti, kun jäbä taas heräsi tuskaiseen nälkäitkuun, jolloin hälytin taas yöhoitajan paikalle ja sain uuden ruiskullisen lisämaitoa. Sain annettua taas vain onnettomat 5 ml maitoa, kun jäbä sammui taas yhdessä silmän räpäyksessä. Nukuttiin taas ehkä just ja just tunti, kun jäbä pärähti taas armottomaan huutoitkuun. Hälytin yöhoitajan jälleen kerran paikalle ja tällä kertaa hän tulikin jo 20 ml tuttipullon kanssa paikalle. Pääsin käymään vessassa ja sillää aikaa hoitaja oli syöttänyt jäbälle koko annoksen lisämaitoa. "Upposi kuin tyhjään tynnyriin." Hoitaja mittasi myös nopeasti jäbän lämmön ja se oli jostain syystä noussut reilu 37 asteeseen. Hoitaja otti jäbän hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja minulle tuli heti huono äiti-fiilis ja aloin lohduttomasti nyyhkyttämään sängyssäni. Hoitaja tuli kuitenkin pian vauvani kanssa takaisin ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Ei siis mitään hälyyttävää.
Olimme kaiken kaikkiaan kolme päivää (kaksi yötä) tuolla lapsivuodeosastolla. Nukuin koko aikana ehkä yhteensä joku neljä tuntia. Jäbältä otettiin useaan otteeseen verikokeita, koska poika vaikutti välillä tosi keltaiselta. Pikatesti näytti bilirubiiniarvon vähän kohonneelta, mutta verikokeissa se jäi kuitenkin koko ajan raja-arvon alle, eli ei lopulta jouduttu valohoitoon. Painokin oli ehtinyt lähtöpäivään mennessä laskea 9,4 %:iin. Saatiin kotiutuessa ohjeeksi syöttää lisämaitoa kolmen tunnin välein noin 20-30 ml. Käytiinkin heti kotimatkalla kaupasta hakemassa yksi purkki Tuutia ja vihdoin ja viimein päästiin kotiin tuttuun ympäristöön.
Mies oli ihan superihana. Kotiin päästyämme sain käydä rauhassa suihkussa ja levätä rauhassa sohvalla, kun hän leipoi meille sillää aikaa omatekemää herkkupitsaa. Mulla lähti viimein maito sen verran tehokkaasti nousuun, että imetyskin onnistui heti alkuun tosi hyvin.
Keskiviikkona meillä oli kontrollikäynti sairaalassa ja tsekattiin vielä kerran tuo keltaisuusarvo ja mitattiin paino. Jäbälle oli tullut kahdessa päivässä jo puolet menetetystä painosta ja kontrollin hoitanut lääkäri totesikin, että tuo olisi ollut hyvä määrä viikossakin, mutta me saavutettiin se jo parissa päivässä :D Jäbä siis syö todella hyvin. Sovittiin, että lisämaitoa ei tarvitse enää välttämättä antaa, tai jos meiltä löytyy pumppu, niin pumpattua maitoa voi antaa lisänä. Luovuttiin sitten samantien kokonaan siitä lisämaidosta ja perjantaina meillä olikin jo ensimmäinen neuvola, jossa todettiin painon nousseen edelleen niin hienosti, että syntymäpainosta puuttui enää vain muutama kymmen gramma.
Kaikki on nyt siis paremmin kuin hyvin kaikesta alkuhässäkästä huolimatta. Jäbä syö hyvin ja kakkavaippoja saadaankin vaihtaa todella usein :D Jäbä myös nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vielä ei ole oikein mitään rytmiä muodostunut. Yöllä heräillään muutama kerta ruokailemaan ja nukutaan parin tunnin pätkissä. Välillä nukutaan vaavisängyssä, mutta pakko myöntää, että aika usein huomaan herääväni vauva kainalossani sängyssä :D Useimmiten siis nukahdan kesken imetyksen, mutta siitä ei onneksi ole ollut mitään vaivaa. Koirakaan ei ole tungeksinut liikaa vauvan lähelle vaan tottelee heti, kun hänet komentaa alas sängyltä.
Ensimmäinen viikko on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paljoa tänne kirjoittelemaan. Maanantaina kotiuduttiin, tiistaina käytiin hakemassa koira kotiin äitiltäni ja miehelläni oli viisurien poisto, keskiviikkona oli se kontrollikäynti ja käytiin sen jälkeen Prismassa ostoksilla ekaa kertaa vauvan kanssa. Torstaina meillä oli yhtiökokous ja isovanhemmat pääsivät jo heti ekaa kertaa reilu tunniksi lapsenvahdiksi. Perjantaina meillä oli eka neuvola ja Tiina kävi moikkaamassa ekaa kertaa hänen tuoretta kummipoikaansa. Lauantaina käytiin hakemassa koiralle lisää ruokaa ja sunnuntaina meillä kävi jäbän toiset kummivanhemmat kylässä. Vauhdikasta on siis ollut ja vielä ei ole yhtään täysin toimetonta kotipäivää ollutkaan :D
Mutta tällaista tänne meille. Ens viikolla vasta seuraava neuvola ja mieskin on silloin jo palannut takaisin töihin. Saas nähdä miten me sitten selvitään. Nyt nautitaan kuitenkin yhteisestä ajasta koko perheen voimin.
Palaillaan taas!
7. huhtikuuta 2018
Synnytys
Ensinnäkin, suuren suuret kiitokset kaikille onnitteluista edelliseen postaukseen! ♥
Uusi elämä vauvan kanssa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja onkin ollut vaikeaa löytää enää ylimääräistä aikaa blogille. Tälläkin hetkellä pikkujäbä on kiinni tississä ja yritän jotenkin kirjoitella postausta läppärilläni, jota en olekkaan muuten ehtinyt avata viikkokausiin :D
Halusin kuitenkin kirjoittaa meidän synnytyskertomuksen tännekkin muistiin vielä ennen kuin ehdin unohtaa sen kokonaan. Toki onhan se mulla paperilla, mutta kuitenkin.
Tosiaan mentiin siis silloin pitkäperjantaina sinne yliaikaiskontrollikäynnille. Ystäväni Tiina varoitteli meitä jo etukäteen, että pyhinä siellä on töissä vain yksi lääkäri, joka hoitaa kaikkia osastoja ja yllättäen yliaikaiskontrollikäynnit on varmasti lääkärin prioriteeteissä viimeisenä. Meidän aika oli klo 13. ja siellä oli silloin pari muutakin odottajaa. Aloiteltiin ensin olemalla noin puolisen tuntia käyrillä ja seurailtiin vauvan sykettä. Oltiin pakattu mukaan hieman eväitä ja nameja, että jaksettais odottaa useampi tunti ja useampi tunti siinä sitten vierähtikin.
Kerroinkin, että mulla alkoi tuntumaan nuo kipeät supistukset säännöllisen epäsäännöllisesti silloin viikon alussa. Supistukset olivat yleensä aamupäivästä hieman epäsäännöllisempiä, mutta iltaa kohden ne alkoivat säännöllistymään siihen 10 min välein tuleviksi. Perjantaina ollessamme siellä yliaikaiskäynnillä huomasin supistusten taas tihenevän siihen 10 min väliin ja pikku hiljaa ne alkoi tihentyä jo 7 minuutin väliin. Kun olimme sen parisen tuntia odotelleet, päätin käydä vessassa ja yhtäkkiä huomasinkin, kun housuihin lorahti ihan kunnolla limansekaista kirkasta nestettä. Kirosin hetken vessassa märäksi menneitä housujani, mutta laitoin lopulta siteen paikoilleen ja lähdin takaisin odotustilaan mieheni luokse.
Odotustilaan tullessani kerroin miehelleni, että mitä oli tapahtunut ja aloin itkemään hillittömästi. En tiedä yhtään miksi :D En pystynyt yhtään hallitsemaan tunteitani ja kyyneleitäni ja sopersin vain, että minua pelottaa ja jännittää. Minua ehkä pelotti se, että joudun vielä lähtemään kotiin kärsimään supistuksistani ja toisaalta jännitti myös se, että nyt alkaa ihan oikeasti tapahtua. Kutsuimme kätilön paikalle ja itkeä pillitin ja sopersin hänelle tapahtuneesta. Hän otti tunteeni tosi hyvin huomioon. Laittoi minut uudelleen käyrille ja pian ottikin minut jo tutkimuksiin. Hän testasi, että kyseessä tosiaan oli lapsivettä ja tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olinkin siinä vaiheessa jo auki kahdelle sormelle. Hän otti vielä gbs-näytteen ja puolisen tuntia jouduttiin odottelemaan sen tulosta. En sitten lopulta koskaan päässyt sinne lääkärin tutkimukseen, kun kätilö totesi tuon näytteen olleen positiivinen ja joutuisin suoraan osastolle ja antibiootti-tippa käteen kiinni.
Supistukset alkoivat tihenemään jo siihen 5 min väliin ja olo alkoi olemaan sen verran tukala, että sain käyttööni tens-laitteen. En ehtinyt edes pitkäkseni tuohon odotusosastolle, kun kätilö jo totesikin, että päästään suoraan synnytysosastolle ja sitten sitä jo mentiinkin.
Synnytysosastolla pääsin tutustumaan ilokaasuun. Yllättäen tuo tensin ja ilokaasun yhdistelmä olikin tosi tehokas kivunlievityskeino. Istuskelin pallon päällä ja nuuskuttelin ilokaasua ja mieheni paineli hartioitani ja boostaili tensiä aina supistuksen tullessa. Kello alkoi lähestyä jo ilta ysiä, kun pyysin saada seuraavan kivunlievityksen eli oli aika laittaa piikki selkäytimeen ja spinaalipuudutus vaikuttamaan. Ah sitä autuuden tunnetta, kun supistuskivut katosivat yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen. Kipujen kadottua puhkaistiin kalvot ja laitettiin sykeanturi vauvan päähän kiinni. Oli yhtäkkiä tosi pirteä olo ja pyörittelin lantiotani pallon päällä ja söin samalla meidän sairaalakassiin pakkaamiamme eväitä.
Noin puolentoista tunnin päästä aloin taas tuntemaan supistukset pikku hiljaa vahvempina ja vahvempina. Kerroin asiasta kätilölle ja pian olikin jo aika laittaa epdiraalipuudutus vaikuttamaan. Epiduraalin vaikutus alkaa hitaasti ja nuuskuttelin taas hetken aikaa ilokaasua kipuihini. Epiduraalin vaikutettua laitettiin minulle vielä oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan, koska supistukset saattaa lieventyä epiduraalin aikana ja sitähän me ei kuitenkaan haluttu. Kello alkoi olemaan jo lähemmäs puolta yötä, joten me päätettiin mieheni kanssa ottaa pienet torkut epiduraalin vielä vaikuttaessa. Yhtäkkiä huomasin täriseväni vilusta, enkä saanut sitä mitenkään loppumaan vaikka olin saanut päälleni jo tuplapeitot lämmittämään. Lopulta kätilö mittasi lämpöni ja minulle olikin yhtäkkiä noussut 38.1 asteen kuume. Yhtäkkiä kätilöitä ja lääkäreitä alkoi tulemaan huoneeseen. Minulle laitettiin paracetamolia suoraan suoneen ja kuume alkoi viimein laskemaan. Pian aloinkin taas tuntemaan supistuksien voimistuvan. Kätilö tarkisti ensin kohdunsuun tilanteen ja yllättäen olinkin jo täysin auki ja oli aika aloittaa ponnistusvaihe. Pyysin vielä yhden annoksen epiduraalipuudutusta ja sen vaikutettua aloitettiin ponnistaminen.
Epiduraali vaikutti niin tehokkaasti, etten tuntenut enää mitään kipua. Hyvä jos tunsin supistukset, mutta se tuntuikin jännästi samalta kuin olisi ollut tarve pinnistää kakkaa :D Olin puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja ponnistin naama punaisena. Kätilöt kannustivat hyvin ja kertoivat synnytyksen edistyvän hyvin, vaikka minusta se ei tuntunut edistyvän yhtään. En siis oikeasti tuntenut mitään, koska epiduraali. Yhtäkkiä poika jo putkahtikin maailmaan ja sain ihastella hänen isältään perimiään vaaleita hiuksiaan ♥ Pian sainkin jo pojan rinnalleni ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Poika syntyi rv 41+6 klo 2.26 ja painoi syntyessään 3724 g ja oli 51 cm pitkä.
Saimme nauttia aamupalasta synnytysosastolla, mutta valitettavasti meille ei ollut tarjolla yhtään perhehuonetta, koska siellä oli sillä hetkellä ihan täyttä. Jouduin yksin vauvan kanssa lapsivuodeosastolle, mikä oli kyllä ehkä kaikista kauhein kokemus koko reissussa :D Mies lähti aamu kuuden aikaan silmät ristissä ajelemaan kohti kotia ja nukkumaan. Minä sen sijaan jäin vuodeosastolle kuuntelemaan naapurin vauvan itkua ja en nukkunut silmäystäkään.
Maanantaina päästiin vihdoin ja viimein kotiin, mutta kerron siitä lisää taas myöhemmin. Nyt täytyy mennä vaihtamaan pikkujäbän vaippa :D
Pakko kuitenkin vielä sanoa, että olin synnytykseen erittäin tyytyväinen. Kaikki meni tosi hyvin, eikä siitä jäänyt minulle yhtään mitään traumoja. Kätilöt olivat tosi ammattimaisia ja ihania. Toki selvisin myös tosi vähillä vammoilla(kaksi tikkiä emättimeen), mikä myös lisää positiivista kokemusta. Voisin ihan ehdottomasti synnyttää vielä uudestaan.
Mutta nyt se vaippa :D
Palaillaan taas!
Uusi elämä vauvan kanssa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja onkin ollut vaikeaa löytää enää ylimääräistä aikaa blogille. Tälläkin hetkellä pikkujäbä on kiinni tississä ja yritän jotenkin kirjoitella postausta läppärilläni, jota en olekkaan muuten ehtinyt avata viikkokausiin :D
Halusin kuitenkin kirjoittaa meidän synnytyskertomuksen tännekkin muistiin vielä ennen kuin ehdin unohtaa sen kokonaan. Toki onhan se mulla paperilla, mutta kuitenkin.
Tosiaan mentiin siis silloin pitkäperjantaina sinne yliaikaiskontrollikäynnille. Ystäväni Tiina varoitteli meitä jo etukäteen, että pyhinä siellä on töissä vain yksi lääkäri, joka hoitaa kaikkia osastoja ja yllättäen yliaikaiskontrollikäynnit on varmasti lääkärin prioriteeteissä viimeisenä. Meidän aika oli klo 13. ja siellä oli silloin pari muutakin odottajaa. Aloiteltiin ensin olemalla noin puolisen tuntia käyrillä ja seurailtiin vauvan sykettä. Oltiin pakattu mukaan hieman eväitä ja nameja, että jaksettais odottaa useampi tunti ja useampi tunti siinä sitten vierähtikin.
Kerroinkin, että mulla alkoi tuntumaan nuo kipeät supistukset säännöllisen epäsäännöllisesti silloin viikon alussa. Supistukset olivat yleensä aamupäivästä hieman epäsäännöllisempiä, mutta iltaa kohden ne alkoivat säännöllistymään siihen 10 min välein tuleviksi. Perjantaina ollessamme siellä yliaikaiskäynnillä huomasin supistusten taas tihenevän siihen 10 min väliin ja pikku hiljaa ne alkoi tihentyä jo 7 minuutin väliin. Kun olimme sen parisen tuntia odotelleet, päätin käydä vessassa ja yhtäkkiä huomasinkin, kun housuihin lorahti ihan kunnolla limansekaista kirkasta nestettä. Kirosin hetken vessassa märäksi menneitä housujani, mutta laitoin lopulta siteen paikoilleen ja lähdin takaisin odotustilaan mieheni luokse.
Odotustilaan tullessani kerroin miehelleni, että mitä oli tapahtunut ja aloin itkemään hillittömästi. En tiedä yhtään miksi :D En pystynyt yhtään hallitsemaan tunteitani ja kyyneleitäni ja sopersin vain, että minua pelottaa ja jännittää. Minua ehkä pelotti se, että joudun vielä lähtemään kotiin kärsimään supistuksistani ja toisaalta jännitti myös se, että nyt alkaa ihan oikeasti tapahtua. Kutsuimme kätilön paikalle ja itkeä pillitin ja sopersin hänelle tapahtuneesta. Hän otti tunteeni tosi hyvin huomioon. Laittoi minut uudelleen käyrille ja pian ottikin minut jo tutkimuksiin. Hän testasi, että kyseessä tosiaan oli lapsivettä ja tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olinkin siinä vaiheessa jo auki kahdelle sormelle. Hän otti vielä gbs-näytteen ja puolisen tuntia jouduttiin odottelemaan sen tulosta. En sitten lopulta koskaan päässyt sinne lääkärin tutkimukseen, kun kätilö totesi tuon näytteen olleen positiivinen ja joutuisin suoraan osastolle ja antibiootti-tippa käteen kiinni.
Supistukset alkoivat tihenemään jo siihen 5 min väliin ja olo alkoi olemaan sen verran tukala, että sain käyttööni tens-laitteen. En ehtinyt edes pitkäkseni tuohon odotusosastolle, kun kätilö jo totesikin, että päästään suoraan synnytysosastolle ja sitten sitä jo mentiinkin.
Synnytysosastolla pääsin tutustumaan ilokaasuun. Yllättäen tuo tensin ja ilokaasun yhdistelmä olikin tosi tehokas kivunlievityskeino. Istuskelin pallon päällä ja nuuskuttelin ilokaasua ja mieheni paineli hartioitani ja boostaili tensiä aina supistuksen tullessa. Kello alkoi lähestyä jo ilta ysiä, kun pyysin saada seuraavan kivunlievityksen eli oli aika laittaa piikki selkäytimeen ja spinaalipuudutus vaikuttamaan. Ah sitä autuuden tunnetta, kun supistuskivut katosivat yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen. Kipujen kadottua puhkaistiin kalvot ja laitettiin sykeanturi vauvan päähän kiinni. Oli yhtäkkiä tosi pirteä olo ja pyörittelin lantiotani pallon päällä ja söin samalla meidän sairaalakassiin pakkaamiamme eväitä.
Noin puolentoista tunnin päästä aloin taas tuntemaan supistukset pikku hiljaa vahvempina ja vahvempina. Kerroin asiasta kätilölle ja pian olikin jo aika laittaa epdiraalipuudutus vaikuttamaan. Epiduraalin vaikutus alkaa hitaasti ja nuuskuttelin taas hetken aikaa ilokaasua kipuihini. Epiduraalin vaikutettua laitettiin minulle vielä oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan, koska supistukset saattaa lieventyä epiduraalin aikana ja sitähän me ei kuitenkaan haluttu. Kello alkoi olemaan jo lähemmäs puolta yötä, joten me päätettiin mieheni kanssa ottaa pienet torkut epiduraalin vielä vaikuttaessa. Yhtäkkiä huomasin täriseväni vilusta, enkä saanut sitä mitenkään loppumaan vaikka olin saanut päälleni jo tuplapeitot lämmittämään. Lopulta kätilö mittasi lämpöni ja minulle olikin yhtäkkiä noussut 38.1 asteen kuume. Yhtäkkiä kätilöitä ja lääkäreitä alkoi tulemaan huoneeseen. Minulle laitettiin paracetamolia suoraan suoneen ja kuume alkoi viimein laskemaan. Pian aloinkin taas tuntemaan supistuksien voimistuvan. Kätilö tarkisti ensin kohdunsuun tilanteen ja yllättäen olinkin jo täysin auki ja oli aika aloittaa ponnistusvaihe. Pyysin vielä yhden annoksen epiduraalipuudutusta ja sen vaikutettua aloitettiin ponnistaminen.
Epiduraali vaikutti niin tehokkaasti, etten tuntenut enää mitään kipua. Hyvä jos tunsin supistukset, mutta se tuntuikin jännästi samalta kuin olisi ollut tarve pinnistää kakkaa :D Olin puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja ponnistin naama punaisena. Kätilöt kannustivat hyvin ja kertoivat synnytyksen edistyvän hyvin, vaikka minusta se ei tuntunut edistyvän yhtään. En siis oikeasti tuntenut mitään, koska epiduraali. Yhtäkkiä poika jo putkahtikin maailmaan ja sain ihastella hänen isältään perimiään vaaleita hiuksiaan ♥ Pian sainkin jo pojan rinnalleni ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Poika syntyi rv 41+6 klo 2.26 ja painoi syntyessään 3724 g ja oli 51 cm pitkä.
Saimme nauttia aamupalasta synnytysosastolla, mutta valitettavasti meille ei ollut tarjolla yhtään perhehuonetta, koska siellä oli sillä hetkellä ihan täyttä. Jouduin yksin vauvan kanssa lapsivuodeosastolle, mikä oli kyllä ehkä kaikista kauhein kokemus koko reissussa :D Mies lähti aamu kuuden aikaan silmät ristissä ajelemaan kohti kotia ja nukkumaan. Minä sen sijaan jäin vuodeosastolle kuuntelemaan naapurin vauvan itkua ja en nukkunut silmäystäkään.
Maanantaina päästiin vihdoin ja viimein kotiin, mutta kerron siitä lisää taas myöhemmin. Nyt täytyy mennä vaihtamaan pikkujäbän vaippa :D
Pakko kuitenkin vielä sanoa, että olin synnytykseen erittäin tyytyväinen. Kaikki meni tosi hyvin, eikä siitä jäänyt minulle yhtään mitään traumoja. Kätilöt olivat tosi ammattimaisia ja ihania. Toki selvisin myös tosi vähillä vammoilla(kaksi tikkiä emättimeen), mikä myös lisää positiivista kokemusta. Voisin ihan ehdottomasti synnyttää vielä uudestaan.
Mutta nyt se vaippa :D
Palaillaan taas!
1. huhtikuuta 2018
Yliaikaiskontrollikäynti
Pitkäperjantaina tosiaan lähdettiin sitten hyvissä ajoin sinne yliaikaiskontrollikäynnille ja yllättäen ei palattukkaan kotiin enää yhtenä kappaleena :D
Rakas poikamme syntyi maaliskuun viimeisenä päivänä, yöllä klo 2.26 ❤️
Synnytys sujui todella mallikkaasti ja kerron siitä toki vielä myöhemmin lisää, mutta pakko sanoa, että ei jäänyt traumoja. Päin vastoin, olen positiivisesti yllättynyt ja palkintona tietysti kaikista parhain.
Tällä hetkellä ollaan vielä pojun kanssa vuodeosastolla, mutta huomenna mahdollisesti päästään jo kotiin.
Palaillaan taas!
Rakas poikamme syntyi maaliskuun viimeisenä päivänä, yöllä klo 2.26 ❤️
Synnytys sujui todella mallikkaasti ja kerron siitä toki vielä myöhemmin lisää, mutta pakko sanoa, että ei jäänyt traumoja. Päin vastoin, olen positiivisesti yllättynyt ja palkintona tietysti kaikista parhain.
Tällä hetkellä ollaan vielä pojun kanssa vuodeosastolla, mutta huomenna mahdollisesti päästään jo kotiin.
Palaillaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)