29. toukokuuta 2015

Kp 2

Jostain syystä aina, kun odottelen menkkoja alkavaksi, niin laskeskelen salaa mielessäni, että jos nyt olisinkin raskaana, niin milloin olisi lapseni syntymäpäivä. Saatan jopa hieman innostua, että jee meille tulee tammikuunlapsi tai helmikuunlapsi tai maaliskuunlapsi tai.... ja sitten menkat alkavat juurikin sopivasti ajallaan.

Lupasin olla vauvakuumeilematta, mutta miksi, oi miksi? Miksi meille ei voi jo tapahtua tuota suunniteltua "vahinkoa". Silloin kun Tiina kertoi viime elokuussa olevansa raskaana ja me aloitimme yrittämisen, niin sanoin hänelle haluavani tammikuunlapsen. Tiina oli pettynyt, koska meidänhän piti olla samaan aikaan paksuna, ja tokaisi että "noh aloitatte tekemisen sitten puolen vuoden päästä. Voi kun se oliskin ollut vaan siitä kiinni.

Nyt lapsen syntymäpäivän ajankohdalla ei ole enää väliä, kunhan se vain olisi edes joskus. Eilen alkoi uusi kierto ja yk 10. Hui, kaksinumeroisissa mennään jo ja kohta tulee täys vuosi täyteen. Silloinhan voidaan jo virallisesti mennä lapsettomuusklinikalle, mutta en ole varma haluanko niin sanotusti virallistaa meidän "lapsettomuutta". Se voisi olla liian kova pala niin minulle kuin miehellenikin. Myöntää, että tarvitsemme apua jossain niin luonnollisessa asiassa...

Harmittaa, ärsyttää, vituttaa.... täytyy kai hakea särkylääkettä näihin kramppeihin. Argh!

P.S. Laitoin lisää ovulaatiotestejä tilaukseen. Tikkuun pissiminen on hauskaa :D

25. toukokuuta 2015

Tyttäriä

Sain viikonloppuna kuulla, että veljeni saa tytön! Lisää tyttösiä lähipiiriini. Voitteko uskoa, että läheisistä ystävistäni kaikki lapsen jo saaneet, ovat saaneet tytön. Yhdellä ystävälläni on jopa kolme tyttöä :D

Itselleni lapsen sukupuolella ei ole niin väliä, mutta olen jotenkin jo valmistautunut siihen, että jos joskus sen esikoisen saan, niin se on poika. Ehkä se ajatus tulee siitä, että miehelläni on ihan mielettömän hyvä suhde isäänsä. He harrastelevat yhdessä kaikkea kivaa ja heillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja he soittelevat päivittäin milloin mistäkin. Haluan kaiken tuon saman myös omalle lapselleni ja tiedän jo nyt, että miehestäni tulisi ihan superfaija.

Jos taas saisimme tytön, niin se aiheuttaisi minulle pieniä paineita. Olen aina ollut itse hieman erilainen ja normaalista muotista poikkeava, mikä tuntuu nykypäivänä olevan tosi vaikea asia. Minusta ei välttämättä olisi pienelle tytölle esikuvaksi esimerkiksi pukeutumisessa tai muissa tyttömäisissä asioissa. En seuraa trendejä, mutta olen sopeutuvainen. Nykypäivänä saa lukea valitettavan paljon koulukiusaamisesta ja siihen ei yleensä paljoa vaadita, että sen kohteeksi joutuu.

Taas minä täällä mietin moisia asioita, vaikkei aihe olekkaan ajankohtainen.

19. toukokuuta 2015

Kuume laskee

Aloitin taas ovulaatiotestien käytön kierron 15. päivänä, mutta joku tässä kierrossa nyt mättää. Ehdin tehdä viisi tai kuusi testiä, mutta en saanut positiivista tulosta. Yksi hailakka viiva, mutta se ei kuulemma merkitse mitään. Nyt en siis yhtään tiedä millon kuukautisteni pitäisi alkaa. Jos se hailakka viiva olikin positiivinen tulos niin silloin kiertoni olisi tavallista lyhyempi ja siihen en usko. Testit loppuivat kesken ja nyt ollaan ihan tuuliajolla. Onko ovis vielä tulossa vai oliko se jo?

Epätoivo iski ja siitä seurasi kyllästyminen. Vauvakuume on selkeästi nyt laskussa. En enää haaveile omasta vauvasta, vaan nyt haluan keksittyä läheisiini ja ystäviin ja ystävien vauvoihin. Haha. Nyt haluan keskittyä vain omaan elämääni. Kehittyä työssäni, säästää rahaa ja matkustella. Suunnitella häitä, jos se kosinta vaikka alkaisi pikku hiljaa olla ajankohtaista. Nauttia kesästä!!

Ajatukset ovat nyt ihan muualla kuin vauvantekoprojektissa. Toki ehkäisyä ei vieläkään käytetä, että jos ihme sattuu, niin vauva on aina tervetullut. Ehkä siitä voi olla jopa hyötyä, ettei ajattelekkaan koko projektia. Nimenomaan projektilta se nyt tuntuu ja sitä se ei saisi olla. Ei turhia suorituspaineita.

Nyt nautitaan tulevasta kesästä ja auringosta! Mökkeilystä ja läheisyydestä. Ennen kaikkea kiireettömyydestä :)

11. toukokuuta 2015

Äiti- ja lapsitäyteinen viikonloppu

Oltiin lauantaina ystäväni luona katsomassa leffaa ja pelailemassa ja ennen kaikkea moikkaamassa kummityttöäni. Kummityttöni on jo kohta 10 kuukauden ikäinen söpöläinen. En ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa, koska en ole juurikaan joutunut olemaan tekemisissä ihan pienten lasten kanssa, mutta jotenkin meillä vaan synkkaa kummityttöni kanssa. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa kysyä, että saanko ottaa kummitytön syliini, kun olen sitä vähän arastellut. Ystäväni ei ole koskaan halunnut väkisin tuputtaa tyttöä kenenkään syliin, koska kaikki eivät siitä välttämättä pidä, mutta minun tapauksessani pitää vähän tuputtaa, että uskallan tehdä mitään. Olin itsestäni erittäin ylpeä ja ystävänikin yllättyi kuinka hyvin tyttö viihtyi sylissäni.

Pikkiriikkinen maistiainen äitiydestä ja olen jo ihan myyty. Miksen voisi olla jo raskaana?

Sunnuntaina käytiin katsomassa Tiinan ja Jannen vastasyntynyttä vauvaa. Tyttö syntyi kuin syntyikin viime keskiviikkona, mutta synnytys oli ollut sitäkin rankempi ja olihan se jo mennytkin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Pienokainen oli kuitenkin täysin terve ja äitikin toipuu pikkuhiljaa. Tiina ei pelännyt "tuputtaa" vauvaa toisten syliin ja aiemmasta rohkaistuneena otinkin tuon pikkuruisen nyytin hellään hoivaani. Voi kuinka pieni ja kevyt voi toinen vielä olla. Kuitenkin niin eläväinen ja täynnä erilaisia ilmeitä. Voisi viettää kokonaisen päivän vaan tuijotellessani pikkuvauvojen ilmeitä. Ne on niin viihdyttäviä :)


Käytiin me sitten äitienpäivän kunniaksi vielä meidän molempien äitienkin luona. Kerroimme ystävämme saaneen lapsen ja eiköhän sieltä alkanut sitten tulla tarinoita omista synnytyskokemuksista. Vaikka ehkä hieman järkytyinkin Tiinan kerrottua rankasta synnytyksestään, niin haluaisin silti niin kovasti kokea sen myös itse. Kuinka ylpeä sitä sitten voikaan olla, kun on saattanut maailmaan pienen ihmeen.

Toivottavasti meidän vuoro olisi pian. Kevätkin alkaa näyttää jo valoisammalta....

7. toukokuuta 2015

Raskauteen valmistautuminen

En varmaan ole ainoa, joka on yrittänyt etsiä netistä kaikenmaailman kikka kuutosia raskautumisensa edistämiseksi. Vauvafoorumit on tullut koluttua läpi ja sieltä löytyy mitä ihmeellisimpitä juttuja mitä naiset ovat tehneet.

Pari ihan mielenkiintoistakin pointtia löytyi, joihin on helppo lähteä mukaan:

1. Aloita vitamiinien ja ennenkaikkea foolihapon syöminen ennen raskautta. Aloin heti googletella foolihaposta lisää tietoa ja löysin, että foolihapon tarve korostuu erityisesti mm. laktoosi-intoleranssia, stressiä ja epäsäännöllisiä elämäntapoja potiessa. Oli myös paljon muita syitä, mutta ainakin nämä osuivat meidän kohdalle hyvin. Mieheni potee tällä hetkellä kovaa stressiä pian päättyvien opiskelujensa takia ja minä puolestaan stressaan raha-asioita miehen vielä toistaiseksi ollessa työttömänä. Lisäksi foolihapon nauttiminen vaikuttaa mm. sperman laatuun, eli vähemmän virheellisiä kromosomeja. Ei tästä siis ainakaan haittaa ole.

2. Juo greippimehua. Tähän suhtaudun kyllä utopistisesti, mutta olen avoin kokeilemaan. Greippimehu kuulemma sisältää jotain, joka vaikuttaa limakalvoihin niin, että niissä on siittiöiden suotuisampi liikkua. Luin myös jostain, että se ns. paksuntaa limakalvoja, jotta munasolun on helpompi tarttua kiinni kohtuun. En tiedä puhunko ihan puutaheinää, mutta ei kai tästäkään haittaa ole. Eikun greippimehua juomaan siis! Tai sitten ei.....se on pahaa.

3. Syö tulehduskipulääkkeitä munasolun kiinnityshetkellä. Tätä en noudattaisi niin kirjaimellisesti, mutta olen myös lukenut, että O-veriryhmän omaavien on vaikeampi tulla raskaaksi. En ole satavarma omasta veriryhmästäni, mutta isälläni on O-veriryhmä, joten hyvin todennäköisesti olen perinyt sen. Tulehduskipulääkkeen syöminen siis auttaa kehoa olemaan hylkimättä tätä outoa otusta kohdussa ja näin ollen se jää paremmin kiinni. En nyt kuitenkaan lähtis huvikseen syömään särkylääkkeitä raskauden toivossa, mutta ehkä siitä voi olla jollekkin apua, jos vaikka sattuu päätä särkemään juuri otollisella hetkellä.

Minkälaisia kikka kuutosia muut ovat löytäneet ja ennen kaikkea onko joku erityisesti tuottanut tulosta?

6. toukokuuta 2015

H-hetki

Tänäaamuna klo 4.34, Janne laittoi viestiä, että he ovat viimein lähteneet kättärille vastaanottamaan vauvaa. Synnytys on siis käynnistynyt. Huii!

Tiinan laskettu aikahan oli jo 23.4 ja huomenna olisi viimeistään alettu käynnistelemään synnytystä, mutta vauva ehtikin juuri ja juuri ennen sitä ilmoitella tulostaan. Vielä en ole saanut ilmoitusta syntymäajasta ja painosta ja mitä näitä nyt on, joten toivon, että kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja tulee vielä menemään jatkossakin.

Googletin jo kätilöopiston osoitteen, mutta en edelleenkään tiedä onko se soveliasta mennä sinne katsomaan tuoretta perhettä vai odotanko vain heidän kotiutumistaan. Vai saako sinne edes mennä ystävät vai vaan oma perhe? Voih olen vain niin innoissani!

Toivottavasti kaikki on hyvin :)

4. toukokuuta 2015

Puhetta raskaudesta

Vappu meni mukavasti ja aattoa oltiin viettämässä kavereiden luona grillailemassa. Tuli siinä sitten ohimennen puhetta myös raskaudesta ja vauvoistakin.

Meillä on semmoinen neljästä pariskunnasta ja yhdestä sinkkumiehestä koostuva tiivis kaveriporukka. Tämä porukka alkoi siis jo jätkien lapsuudesta, kun he asuivat yhdessä samassa naapurustossa ja näin ollen myös kasvoivat tiiviisti yhdessä. Aikojen saatossa porukkaan on sitten tullut mukaan tyttöystäviä ja tätä nykyään nekin on jo vaimoja. Ainoastaan me emme ole vielä astelleet avioliiton satamaan, vaikka yhdessä oloa onkin jo yli yhdeksän vuotta takana. Ensimmäinen pariskunta sai lapsen vajaa vuosi sitten ja toisen pariskunnan lapsi on nyt tulossa.

Kaveriemme jääkaapinovessa oli ryhmäkuva meistä Tiinan ja Jannen häissä. Silloin Sanna ja Juuso odottivat ensimmäistä lastaan. Sen lisäksi meistä on toinen ryhmäkuva Siljan ja Eeron häistä, joissa Tiina ja Janne odottavat esikoistaan. Seuraavaksi olisi siis meidän häät, joissa Silja ja Eero odottavat esikoistaan, mutta entäs sitten me? Yrittääköhän universumi hellävaraisesti kertoa, ettei sitä päivää ole tulossa? Vai onko se ratkaiseva tekijä naimisiinmeno? Entäs jos menemmekin naimisiin, enkä voi saada lapsia? Haluaako mieheni minua enää sitten, jos en voi tuottaa hänelle jälkeläisiä?

Kauheaa edes ajatella moista...

Odotan jo kauhulla sitä päivää, kun Silja ja Eero kertovat vauvauutisia. Olettaen, että hekin ovat jo luopuneet ehkäisystä ja Silja juovuspäissään tokaisikin, että hän saattaisi olla jo raskaana. Apua! Meidän oli tarkoitus mennä sunnuntaina patikoimaan yhdessä, mutta Silja joutui perumaan huonon vointinsa takia. Hänellä on ollut niskassa ongelmaa jo pidempään ja se aiheuttaa huimausta ja huonovointisuutta. Mieheni tokaisi heti "SE ON RASKAANA!".

Niin... vauvauutisia odotellessa.