Vuoden ensimmäinen

Ihanaa ja toivontäyteistä uutta vuotta kaikille!

Viime kirjoitukessani paistoi vahvasti ahdistus ja epätoivo, mutta nyt on jo huomattavasti parempi fiilis. Olen innoissani vuoden vaihtumisesta ja todella toivon, että tämä vuosi olisi edellistään parempi.

Selailin instagramista tuttujen ja tuntemattomien saavutuksia viime vuodelta ja vuosikymmeneltä ja aloin jo selailemaan puhelimestani kuvia vuodelta 2019. Mieleeni muistui taas monta asiaa, mitkä todellakin painoivat vaakakuppia epäonnistuneen vuoden puolelle. Äitini putkiremontti, kokoperheen noro, meidän ikuisuuksia kestänyt kylppäriremontti, hoitovapaan loppu ja töihin paluu, päiväkodin aloitus, sairastelut, epäonninen ulkomaanmatka. Ja eikä siinä, kyllähän näistä asioista seurasi paljon hyvääkin. Esimerkiksi äitistäni tuli tosi läheinen lapsen lapsensa kanssa meillä evakossa asuessaan, me saatiin lopulta hieno uusi kylpyhuone, poika sai uusia kokemuksia ja paljon uusia ystäviä päiväkodista ja minä pääsin taas tienaamaan lisää rahaa. Sairasteluiden johdosta ollaan myös opittu paljon uutta, esim. kuinka toimia sairaana ulkomailla ja kuinka lopulta lapsivakuutus onkin oikeastaan ihan superkätevä. Mutta loppujen lopuksi, onneksi vuosi 2019 on nyt ohi ja päästään toteuttamaan taas uusia haasteita ja kokemuksia vuodelle 2020.

Suurin haaveeni tälle vuodelle olisi, saada toinen lapsi. Olen jo suunnitellut miten sisustan lasten huoneen kahdelle lapselle sopivaksi, haha. Yksi asia ainakin on varma. En suostu ostamaan kerrossänkyä, ihan vaan koska kaikilla muillakin on sellainen. Tuun salee vielä pyörtämään pääni. Haluan lapsille samanlaiset sängyt ja vaatekaapitkin jo löytyy valmiina. Ehkä joskus tulevaisuudessa ostamme isomman asunnon ja lapset saavat omat huoneet, mutta ainakin vielä aluksi lapset saavat jakaa huoneensa keskenään. Sängystä puheen ollen. Meidän poitsusta on tullut jo niin iso poika, että päätettiin ottaa pinnasängystä laita pois. Iiik, iso poika jo! Hän tykkää ihan hirveästi, kun voi itse kömpiä omaan sänkyynsä ja päivällä leikkiessäkin voi istua niin sanotusti pehmeällä penkillä. Valitettavasti meidän pinnasängyssä ei ole mitään tukilaitaa, niin välillä poika saattaa tippua yöllä sängystä (eli siis sen noin 20 cm), mutta onneksi toissajouluna joululahjaksi ostamani jättiläisdinopehmo pelastaa ja välillä huomaammekin pojan nukahtaneen dinon päälle, eikä ole herännyt pudotuksesta ollenkaan :D

Asiasta kolmanteen. Sain tässä kierrossa tikutettua oviksen ja se tuli kyllä hyödynnettyä oikein korkojen kera. Haha okei sori. No nyt sitten olen alkanut epäilemään tätä kiertoa ihan huolella. Dpo 8-9 havahduin ihan jäätäviin sukkapuikkokipuihin kohdun ja munasarjojen alueella. Kirosin mielessäni, että luteaalivaihe sen kun vaan lyhenee lyhenemistään(viime kierrossa se oli vain 10 päivää), mutta mitään vuotoa ei ole vielä alkanut. Kaiken lisäksi tuntuu todella oudolta kokea taas niin sanottuja menkkakipuja, kun en ole niitä enää synnytyksen jälkeen tuntenut ollenkaan. Ehkä ne mun viimeaikaiset avautumiset yllättävistä menkoista on sitten tehonneet ja kroppa on taas kehitellyt omat menkkoja ennakoivat vaivansa. Toisaalta olen huomannut myös muita vanhoja tuttuja oireita. Tässä kierrossa on myös, ekaa kertaa raskauden jälkeen, rinnat olleet hieman kipeät. Tai siis tiedättekö sillai, kun vaikka halaa toista, niin rinnat tuntuu kovilta ja painaa ikävästi toista vasten.

Pikkasen oli pakko vilkaista vanhoja kirjoituksiani ennen raskautta. Olisko ihan hullu sattuma, jos TAAS siitä kierrosta, missä on ollut tiputtelua, niin tulisinkin raskaaksi. Ja mikä hulluinta, niin TAAS nappais just siitä kierrosta, kun olen ollut lomalla :D Haha olispa tosiaan älytöntä. Noh aika näyttää. Alakerrassa on nyt tyypilliseen tapaan kuivaa, kuin saharassa ja valkovuotokin on alkanut muuttua kellertäväksi, mikä varmasti viittaa (sovelluksen mukaan)huomenna alkaviin menkkoihin. Kuukuppi on jo valmiina pakattu reppuun!

Uuden vuoden lupaukseni on keskittyä taas pikku hiljaa enemmän itseeni. Tehdä paljon itselleni mieluisia asioita ja ennen kaikkea keskittyä terveellisiin asioihin elämässä ♥

Onko teillä jotain uuden vuoden lupauksia vuodelle 2020?

P.S. Käytiin eilen taas korvakontrollissa ja korvat oli puhtaat ja terveen näköiset, jipii! Toki rinnassa kuulu pientä nesteen ääntä ja nenästä löytyi kirkasta limaa, joten lienee uusi flunssa kohta taas tulossa...

Höpöttelyä

Kun poitsu alkoi silloin kymmenkuisena kävelemään, niin oletin, että näin ollen puheen kehitys tulisi enemmänkin jälkijunassa. Nyt kuitenkin meiltä löytyy yksi vallaton höpöttelijä :D

Päiväkodin alettua on uusia sanoja tullut ihan hirmuisen paljon ja nopeasti. Eikä jäbä ole ehtinyt olla siellä kuin vasta parisen kuukautta. Tuntuu, että melkein joka päivä tulee jotain uutta. Toki vielä tulee myös paljon sellaista tekstiä, jonka koodi on vielä purkamatta. Yks päivä jäbä otti äitin puhelimen, nosti sen korvalle ja alkoi vimmatusti kertomaan jotain stooria. Kysyin sitten, että "soititko sä papalle", niin poitsu vastasi oitis "joo". Mieheni sitten otti oman puhelimensa esiin ja soitti oikeasti papalle ja antoi puhelimen pojalle. Poitsu otti puhelimen ja lähti kiertämään ympäri taloa ja kertoi samalla näkemiään asioita, haha. Siinä he sitten puhelivat pitkät pätkät mummin ja papan kanssa puhelimessa. Söpöä.

Muuten ei juuri älypuhelimet tai tabletit sitten kiinnostakkaan. Ollaan varmaan kasvatettu vahingossa ysärin lapsi, haha. Päiväkodissa on aina välillä sellaisia leikkituokioita pienryhmissä, jossa pääsee pelailemaan tabletilla pelejä, mutta meidän poitsua ei moinen härpäke juuri kiinnostanut. Hän oli kuulemma hakenut kirjan hyllystä ja ryhtynyt selailemaan sitä sillää aikaa, kun muut pelailivat pelejä. Poitsu lukee kotonakin ihan tosi paljon kirjoja ja yksi on erityisesti ylitse muiden. Nimittäin Herra Hakkarainen. Hän osaa ne kaikki kuvat jo ihan ulkoa ja sivujakin ollaan jouduttu jo teippailemaan ja paikkailemaan, kun on ollut niin kovassa kulutuksessa. Joka kuvasta löytyy "Hakkainen" ja "Eikki" Hämähäkki ja voi niitä riemun kiljahduksia, kun ne sieltä kuvasta jostain bongaa. Mutta niiden lisäksi nyt on alkanut kiinnostamaan myös muut kuvassa olevat asiat. Esimerkiksi kalat, kanat, linnut, porkkanat ja tomaatit osataan jo hienosti bongata kuvasta. Myös eläimet kuten, pupu, orava, koira, kissa ja ihahhaa (hevonen) ja määä (lammas) tunnistetaan hyvin. Sekä tietysti etatata (etana).

Yhdessä vaiheessa poitsu sanoi kaikkea "kka". Se saattoi tarkoittaa joko mansikkaa, mustikkaa, lusikkaa, haarukkaa, herukkaa.... Nykyään tuo sana on jo vähän kehittynyt ja hän saattaa sanoa jopa "sikka". Se on sitten tilanteesta riippuen joko mansikka tai lusikka :D

Potalla luetaan ajoneuvokirjaa, josta tunnistetaan auto, vene, ja pyöräkin. Suihkussa lauletaan pää, olkapää, peppu laulua ja jäbä pyörittelee samalla saippuaa "poovia" ja "vaapaita" myöten. Sylissä tökitään äitiä "simmään" ja nenään :D Ulos mennessä puetaan "pi-po" ja "haaskat" ja kuomatkin on jo tosi helppo laittaa itse jalkaan. Toki välillä ne menee vielä vääriin jalkoihin, mutta yritys hyvä kymmenen.

Parasta kuitenkin tuossa puheen kehityksessä on ollut se, että jäbä osaa nykyään sanoa jo tosi selkeästi "isin". Se on jotenkin niin sydäntä pysäyttävää, kun mieheni tulee töistä kotiin ja poitsu juoksee eteiseen ja huutaa "isiiii" ja alkaa tanssimaan pientä voitontanssiaan, kunnes juoksee antamaan halin ♥