Kauhea Halloween

Viimeiset kolme viikkoa on ollut silkkaa horroria. Tänä vuonna halloween oli pelkkää kauheuksia täynnä. Noh ehkä vähän kärjistäen sanottu, mutta kiirettä on pitänyt, enkä ole päässyt edes tänne asti avautumaan.

Aloitetaan nyt ensin vaikka siitä, kun eräänä perjantai iltapäivänä meidän koira oksenteli huolestuttavan paljon. Laskin yhteensä varmaan kahdeksat oksennukset, kunnes koiralla ei pysynyt enää edes vesi sisällä. Huolestuin suunnattomasti ja soitin oitis päivystykseen. Onneksi mieheni äiti oli hakenut, perinteiseen tapaan, jäbän päiväkodista ja oli valmis hoitamaan lastamme myös sen aikaa, kun kiidätin koiraamme päivystykseen. Eläinklinikalla otettiin verikokeet ja tehtiin perustutkimukset. Tulehdusarvojen ollessa koholla ja koiran aristellessa vatsaansa päätettiin tehdä ultraäänitutkimus ja röntgen. Koira rauhoitettiin, otettiin kuvat ja todettiin mahdollinen haimatulehdus. Koira oli todella heikossa kunnossa ja jäi yöksi sairaalaan. Seuraavana aamuna saimme puhelun klinikalta, että koira on jo virkeämpi ja on syönyt myös vähän ruokaa, joten saisimme hakea hänet takaisin kotiin. Kotona koira hakeutui koko ajan jonnekkin piiloon ja oli silminnähden huonovointinen. Näytti ihan siltä, että hän haki jo viimeistä leposijaansa. Pahoinvoinnin estolääkityksestä huolimatta ruoka ei maistunut ollenkaan. Konsultoin eläinhoitaja ystävääni varmaan joka toinen tunti, kunnes illalla koiramme oksenti jälleen, joten soitimme heti uudestaan klinikalle. Klinikalta pyydettiin ensin mittaamaan koiran lämpö ja koska koiralla oli selkeästi kuumetta, kiidätimme hänet jälleen takaisin klinikalle. Eläinlääkäri oli huolissaan, sillä koiran ei pitäisi oksentaa, jos hänellä on pahoinvoinnin estolääkitys päällä, joten syynä saattaisi olla suolitukos. Teimme radikaalin päätöksen ja suostuimme tutkituttamaan koiramme vatsan kirurgisesti. Leikkaus suoritettiin noin klo 2. aamuyöllä ja me odotimme stressaantuneena eläinlääkärin puhelua, siitäkin huolimatta, että näin pienen lapsen vanhempana kannattaisi ehkä mielummin nukkua, jos vain mahdollista. Noh puhelui saapui noin klo 3.30 ja mitään suolitukosta ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin totesi haiman olleen hieman turvonnut, mikä edelleen viittaisi haimatulehdukseen. Leikkauksen jälkeen koiramme vietti vielä seuraavan yön sairaalassa ja maanantai iltapäivälle pääsimme hakemaan koiramme viimein kotiin. Supervahvojen kipulääkkeiden ja pahoinvointilääkkeiden ansiosta koiralle alkoi pikku hiljaa taas ruoka maistumaan pienissä annoksissa ja koira alkoi pikku hiljaa taas piristymään. Nyt, reilu kolme viikkoa myöhemmin, koiramme alkaa olemaan taas oma ihana itsensä. Toki edelleen hoidetaan haimatulehdusta erityisruokavaliolla, mutta pääasia, että koira voi taas hyvin.

Vakuutuksesta meni korvauskatto täyteen ja luottokortit on käytetty tappiin, mutta ei ole mitään, mitä en rakkaan nelijalkaisen lapsemme eteen tekisi. Ja varsinkin nyt, kun jäbäkin on alkanut enemmän lähentymään koiramme kanssa, niin ihan ehdottomasti kaikki lisävuodet koiramme elämään ovat vain pelkkää kultaa ♥

Itse halloweenia juhlittiin pienimuotoisesti kavereidemme luona lasten halloweenien merkeissä. Ja ettei nyt vielä olis aurinko pilkahtanut risukasaankin, niin eikös poitsulle tietysti iskenyt flunssa just kivasti sille viikonlopulle. Noh päätettiin kuitenkin pikaisesti piipahtaa ystäviemme luona, koska kaikki muutkin lapset olivat siellä, eikä yksi pieni räkätauti nyt kenellekkään mitään uutta ole. Puettiin poitsu spidermaniksi ja hän viihtyi kovin, kun pääsi muiden kanssa leikkimään.

Pian kuitenkin aloin itse tuntemaan ikävää kurkkukipua ja maanantaina töissä aloinkin tuntemaan oloani jo kuumeiseksi ja niinhän se vain iski flunssa viimein meikäläiseenkin. Kolme päivää saikkua ja töissä ihan hirveä härdelli päällä. Kollegat tykkää.

Viikonloppuna saatiin kuitenkin viettää hetki miehen kanssa ihan kahden keskistä aikaa, kun vietiin jäbä mupalaan ja me saatiin pelailla uutta pleikkaripeliä miehen kanssa kahdestaan. Oli kyllä ihan paikallaan tämmöinen pieni lepohetki kaiken härdellin keskellä. Kokeiltiin jopa ensimmäistä kertaa tilata woltista ruokaa ja ai että, kyllä maistui.

Viime viikolla olin kolme päivää koulutuksessa ja töissä edelleen duunit kasaantui kollegoilleni. Jälleen kerran, kollegat tykkää. Stressasin tuota koulutusta jo etukäteen, koska siinä oli lopuksi koe, että voisi saada siitä kurssista sertifikaatin. Noh nyt tietysti stressaa se, että menikö koko koe edes läpi, koska jos se meni läpi, niin sertifikaatti tulee postissa ja tietysti just nyt on päällä POSTILAKKO. Prkl.

Noh ettei oltais päästy liian helpolla, niin viime lauantaina meidän jäbälle iski yllättäen kova kuume. Sitä sitten hoideltiin särkylääkkeillä, mutta koska kuume ei tuntunut millään laskevan, niin vietiin hänet eilen lääkäriin Pikku Jättiin. Ja mikäs muukaan kuin KORVATULEHDUS se sieltä tulikaan. Ilmeisesti tuon kaksi viikkoa sitten olleen flunssan jälkitautina. Että semmosta.

Nyt sitten stressaillaan mm. seuraavia asioita:
- Paraneeko korvatulehdus ennen meidän tulevaa Kanarian reissua?
- Ollaanko kahden viikon päästä ylipäätään terveitä kaikki?
- Saadaanko maksettua meidän luottokorttilaskut ajoissa?
- Mistä saadaan rahaa joululahjoihin?
- Tuleeko meidän koiran terveydessä taantuma?
- Onko meidän koira vielä elossa, kun me tullaan takas lomalta?

Muun muassa tämmöisiä asioita meillä on tällä kertaa mielessä. Puhumattakaan sitten siitä, että alkaako mulla taas menkat kesken lomamatkan. Mä en ymmärrä mikä siinä on, että lähes joka ikinen lomamatka minkä mä teen, niin mulla on aina menkat tai ne alkaa viimeistään kotiinlähtöpäivänä. Että mukavaa lomaa vaan meillekkin. Voin sanoo, että tälläkin kertaa lähtö jännittää ihan liikaa.

Palaillaan!

Vauvan kanssa matkassa

Mä oon yrittänyt jo varmaan sata kertaa aloittaa(tai kirjoittaa loppuun) tätä reissupostausta, mutta aina kun kaivan koneen esiin, niin hälyttimestä kuuluu heräämisen merkkejä.

Meillä on taas tapahtunut jänniä. Ensinnäkin pakko hehkuttaa, että vihdoin ja viimein se ensimmäinen ylähammas puhkesi läpi ikenestä! Woohoo! Johan sitä oltiinkin jo odoteltukkin. On muuten aika massiivinen lego tuo ylähammas, huhhuh.

No mutta isompi asia meiän arjessa on nyt se, että äitini muutti meille evakkoon asumaan pariksi kuukaudeksi putkiremonttia pakoon. Sen seurauksena äitini on muuttanut poikamme huoneeseen asumaan ja poitsu muutti ikään kuin takaisin meidän huoneeseen nukkumaan. Jäbä on siis nukkunut jo vähän alle kuusikuisesta asti omassa huoneessa ja ollaankin nukuttu ihan tosi hyvin, mitä nyt välillä ovat joko hampaat tai jokin muu kehitysvaihe vaivannut yöunia. Pääasiassa kuitenkin yöt ovat sujuneet tähän asti hyvin, mutta nyt, kun jäbä muutti takaisin meidän makkariin, niin yöt ovat olleet enemmän tai vähemmän katkonaisia. Olen alkanut jo hieman stressaamaan nukkumaan menemistä, sillä pelkään herättäväni vauvan ihan vaan kääntymällä sängyssä. Oikeasti jäbä on kyllä niin sikeäuninen, että ei pelkkään peiton kahinaan niin vain herää, mutta jos kuu ja tähdet sattuu juuri sillä hetkellä olemaan oikeassa asennossa, niin voi se herätä pelkkään huokaisuunkin. (Tai ehkä hän olisi herännyt siinä kohtaa joka tapauksessa ilman huokaustakin). Niinpä nyt sitten opetellaan taas nukkumaan koko perhe yhdessä. Onneksi koira sentään tykkää nukkua äitini jaloissa, niin ei sentään koiran liikuskeluun tarvi herätä.

Mutta niin, halusin siis kertoa hieman kokemuksistamme vauvan ensimmäisestä ulkomaan matkasta. Tai no jos tarkkoja ollaan niin toisesta, koska käytiin jo kesällä Tallinnassa, mutta nyt matkustettiin ensimmäistä kertaa lentäen. Matkamme kohteena oli tällä kertaa Kanarian saaret ja tarkemmin Fuerteventura.

Meidän lento lähti tosi aikaisin aamulla ja jouduttiinkin heräämään jo viiden aikaan aamuyöstä.  Onneksi jäbä herää normaalistikkin noihin aikoihin syömään tissiä, niin ei tarvinnut kesken unien herättää. Lentokentällä kiedoin poitsun kantoliinaan, mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, sillä jäbä nukahti siihen lähes heti turvatarkastuksen jälkeen ja ehti ottaa pienet nokoset, ennen koneeseen nousua. Koneessa nousuun lähdössä vauvan kuitenkin pitää istua sylissä turvavöissä, niin ei voinut liinassa olla, mutta onneksi nousu meni hyvin. Lento kesti reilu kuusi tuntia ja tuona aikana ehdittiin mm. syödä, nukkua ja vaihtaa yksi kakkavaippakin. Jäbä onneksi sattui nukahtamaan juuri ruokailun aikaan, niin sain itsekkin hyvin syötyä. Laskeutuminen aiheutti pikkuisen levottomuutta, mutta onneksi pian oltiin jo perillä.

Perillä kohteessa oli vielä noin tunnin bussimatka hotellille, jonka aikana vauva taas onneksi nukahti. Meiän majapaikaksi valikoitui tällä kertaa Hotel Princess Jandia. Hotellialue oli ihana. Siellä oli vaikka ja mitä kaikenlaisille matkalaisille. Pääasiassa siellä kyllä asusteli kaiketi saksalaisia eläkeläisiä, mutta kyllä siellä oli lapsiperheitäkin ja jokunen nuorisoporukkakin. Meillä oli käytössä all-inclusive eli ei tarvinnut miettiä ruokailuja sen enempää, kuin vaan marssia oikeeseen paikkaan silloin, kun nälkä iskee :D Siellä myös kohdeltiin tosi hyvin lapsiperheitä. Ruokapaikoissa oli tarvittava määrä syöttötuoleja ja tarjoilijat tykkäsivät aina viihdyttää perheen pienimpiä.

Me oltiin pakattu mukaan kaikki vaipat ja soseet viikon ajaksi, mutta kyllä sieltä olisi saanut niitä myös kaupastakin. Vikoina päivän maisteltiinkin itseasiassa paikallista vauvansosetta ja ihan hyvin tuntui kelpaavan. Ainoa vaan, että paikalliset soseet +8kk ikäiselle, olivat melkoisen sileitä koostumukseltaan. Meiän jäbähän syö siis jo ihan hienosti karkeitakin ruokia, niin ei olisi ihan niin sileätä tarvinnut olla, mutta toki jotkut saattaa vielä syödä ihan sileitäkin soseita.

Hotellialue oli tosiaan niin valtava, ettei edes kovin montaa kertaa tarvinnut poistua sieltä ollenkaan. Tarkoitus oli käydä eläintarhassa, mutta jotenkin se sitten vain unohtui, kun oltiin päästy "alkushokista" jonkinlaiseen päivärytmiin. No mitä me sitten tehtiin siellä? Noh syötiin, uitiin, syötiin, käytiin rannalla, syötiin, ja vielä vähän syötiin :D No ei vaan, käytiin me yhtenä päivänä läheisessä "keskustassa", jonne oli noin reilu pari kilsaa matkaa ja yhtenä päivänä käytiin kipuamassa mieheni kanssa semmoisen pienen "vuoren" päälle. Tai ainakin puolimatkaa. Päälle asti ei uskallettu kivuta, koska meillä oli poitsu mukana selkärepussa.

Varustuksena vauvalle meillä oli siis mukana Manduca kantoliina, Stokken 3 in 1 kantoreppu, sekä Baby Jogger City tour matkarattaat. Kantoliinaa tuli käytettyä oikeastaan vaan lentokentillä, mutta kantoreppu ja matkarattaat oli käytössä päivittäin. Hotellin alueella liikuttiin pääasiassa matkarattailla, mikä oli ihan tosi kätevää, sillä jätkä yleensä nukahti niihin, jos sattui olemaan päikkäriaika. Kantoreppu oli käytössä aina, kun lähdettiin rannalle seikkailemaan. Meidän hotelli onneksi sattui sijaitsemaan ihan rannan läheisyydessä. Meressä ei uskallettu uida, mutta rannalla oli muuten hirmu kiva köllötellä ja ihailla aaltoja. Poitsukin tykkäsi upottaa varpaitaan rantahiekkaan.

Lämpötila Fuerteventuralla joulukuussa oli sen vähän päälle +20 astetta. Aurinkoisina päivinä oli vähän lämpimämpää. Semmonen juuri sopiva lämpötila tuommoselle pienelle vauvalle, niin ei tarvi ihan hirveästi aurinkorasvalla läträtä, mutta tarkenee kuitenkin shortseilla ja t-paidalla. Ja uima-altaassakin tarkeni uida, mikä olikin yksi jäbän lempparipuuhista.

Matka meni siis kaikin puolin tosi hyvin, vaikka ennakkoon jännitinkin kovasti. Mitään erikoisempaa ongelmatilannetta ei tapahtunut ja ei oltu edes yli- tai alipakattu matkatavaroita mukaan. Rahaakaan ei kulunut oikeastaan mihinkään, kun ei tarvinnut ostaa ruokaa. Tuliaisiakin ostin vain pojalle. En nykyään raaski ostaa itelleni mitään, vaan haluan ostella meiän vauvalle kaikkea kivaa, haha.

Paluumatka sujui myös hyvin, Jäbä nukkui taas päikkärit lentokoneessa juuri ruokailun aikaan, mikä sopi meikäläiselle paremmin, kuin hyvin. Kaikki sujui niin hienosti, että matkakuume heräsi ja alettiin jo haaveilemaan uudesta ulkomaanreissusta :D Noh se saa tosin odottaa, kun ei näillä hoitovapaan tuloilla kovin kauas lähdetä. Toivottavasti päästään vielä johonkin ennen kuin jäbä täyttää sen kaksi vuotta.

Mutta tämmönen reissu tällä kertaa.

Kirjotin tätä tekstiä varmaan seitsemässä eri osassa, koska kirjoittaminen keskeytyi aina jäbän heräiltyä päikkäreiltä, joten pahoittelut, jos teksti on kauhean sekavaa. Vastailen siis mielelläni kaikkiin kysymyksiinne, mitä heräsi vauvan kanssa matkustamisesta. Ja tietty muutenkin.

Palaillaan taas!

P.S. Ainiin, jäbälle ehti tulla jo neljäs alahammaskin tässä pari päivää sitten :D

P.P.S Täytin sitten viimein 30 :(

P.P.P.S Poitsulle iski viimeyönä kauhea flunssa, joten huonot yöt jatkuu jälleen.