7+0

Tänään poksahti taas kokonaiset viikot. Musta tuntuu edelleenkin niin uskomattomalta, että minäkö muka, ihan luomuna, olen päässyt tänne asti. Mittailin pitkästä aikaa tänään taas aamulämmön ja se näytti edelleen 36.93 astetta. Näköjään siellä vaan vielä jaksaa keltarauhanen porskuttaa, joten lugeille ei varmaankaan ole enää tarvetta.

Hormonit tuntuu jylläävän muutenkin, sillä viikonloppuna naamaani ilmestyi kaksi aivan järjettömän kipeää hormonifinniä. Tiedän, että kyseessä ei ole pelkkä herkkunäppy, koska hormoninäppy on sata kertaa isompi ja kipeämpi ja sen paranemiseen menee kauemman aikaa. Argh ärsyttävää! Noh, ehkä se on vaan hyvä asia. Ainakin siellä joku hormoni tuntuu jylläävän.

Huominen neuvola jännittää. Kolme kertaa olen jo saanut neuvola-ajan ensikäynnille varata, mutta vielä en ole kertaakaan sinne asti päässyt. Tämä on taas yksi etappi, jonka saavuttaminen tuntuu jo puolivoitolta. Jospa tällä kertaa päästään ihan sinne maaliin asti.

Olen alkanut jo miettimään sitäkin, että mitäs sitten tämän etapin jälkeen. Alkaako poissaolot töistä herättämään epäilyksiä? Tuleeko niitä poissaoloja ylipäätään paljon ensisynnyttäjälle? Milloin uskallan kertoa raskaudesta töissä? Tai millon ylipäätään uskallan kertoa raskaudesta yhtään kenellekkän? Tällä kertaa kukaan ei vielä tiedä. Viimeksi oli pakko paljastaa parille kaverilleni, mutta nyt ei ole tarvinnut kertoa vielä kenellekkään. Jo senkin takia tämä raskaus tuntuu jo ihan erilaiselta kuin edelliset. On jotenkin varmempi ja turvallisempi olo, vaikken vielä edes tiedä onko tuolla masussa edes ketään. Voihan se olla tuulimunakin. Kokemus kai sekin :D

Mutta juu, tasan vuorokauden päästä ollaan neuvolan penkissä. Huih. Jännittää.

P.S. Yritystaipaleellani rehellisesti sanottuna ärsytti nähdä noita raskausviikkoja osoittavia blogiotsikoita, kun itse junnasin vielä pelkissä kierronpäivissä. Nyt sorruin siihen myös itse. Anteeksi. Toivon sydämeni pohjasta kaikille kanssasisarille pikaista plussausta. Olette kaikki sen ansainneet ♥