Musta on ihana todeta, että meillä syödään nykyään ihan todella hyvin ja se tuntuu myös kropassa. Ennen tuli vedettyä helposti pikaruokaa kiireen keskellä, mutta nykyään pienen lapsen vanhempana tulee vähän paremmin priorisoitua sitä, että olisi aina jotain kotiruokaa tarjolla.
Suuri kiitos kuuluu ehdottomasti Samasta Padasta-kirjan kirjoittajalle. Hänen reseptinsä ovat mullistaneet meidän perheen makumaailman ja mikä parasta, ollaan alettu syömään huomattavasti enemmän kasvispainotteista ruokaa, joten hiilijalanjälkikin on pienentynyt ja luontokin kiittää :D
En tiedä johtuuko se kirjasta vai mistä, mutta myös meidän poika on ihan todella hyvä syömään. Olen kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita huonosti syövistä lapsista ja olen siis erittäin positiivisesti yllättynyt, että meiän poitsulle maistuu, ainakin vielä toistaiseksi, lähes kaikki mitä hänen lautaselleen laitetaan. Ja minkä kokosia annoksia hän syökään kerralla! En toisaalta ole myöskään mikään ihan hirveä ruokanatsikaan, että jos poitsu haluaa maistaa lipaisun jäätelöstä tai palan keksistä, niin antaa mennä. Pääasia kuitenkin on pitää kohtuus kaikessa. Ruoka ei saa olla mörkö. Me huolehditaan kyllä hampaiden pesusta! haha.
Hampaista puheen ollen. Meillä tehdään nyt taas lisää hampaita. Poskihampaat ovat vaivanneet jo jonkin aikaa ja kulmahampaatkin kuultaa jo ikenissä. Näyttää vähän pahasti siltä, että nyt meinaa tulla ihan rytinällä kaikki samaan aikaan. Tällä hetkellä hampaita on siis jo yhteensä yhdeksän kappaletta.
Tiettekö kuinka sekasin voi lapsen isovanhemmat mennä, kun ne näkee, että pojalle maistuu melkein kaikki :D Ne tarjoo tietysti heti lisää kaikkea ja meiän poika vaan syö tyytyväisenä, vaikka masu olisi jo täysi. En halua ihan hirveästi kieltää tarjoamastakaan, etten vaan loisi mitään kielteistä ilmapiiriä ruokaan liittyen. Ainakin meiän lapsi imee ihan kaiken, mitä se näkee, itseensä. Ehkä sen takia hän onkin niin kova poika siivoamaan, haha. Onneksi kuitenkin hän osaa myös lopettaa syömisen, vaikka lautasella olisi vielä ruokaa, ollessaan tarpeeksi kylläinen. Hän niin söpösti aina taputtaakin masuansa kysyttäessä, että "onko masu täys?" ja pyytää päästä pois syöttötuolista.
Mutta pitäähän pienen miehen syödäkkin, että jaksaa juosta aamusta iltaan ja kasvaa ja kehittyä hirmuista vauhtia.
On ne ihmeellisiä nuo pienet ihmiset ♥
Miten teidän lapset syö? Onko samanlaisia "miehen annoksen"syöjiä vai riittääkö teillä ns. hiiren annos tarkasti valikoituja ruokia? :D
P.S. Tämä oli blogini 500. julkaisu!! :O
Meilläkin ennen syötiin ihan kaikkea ja paljon. Kunnes 2v alkoi lähestymään.. Tyttö kyllä syö ihan hyvin kuitenkin, mutta nirsoilee, närppii ruoasta pois paprikat, tomaatit, herneet, ihan kaiken "ylimääräisen" hänen mielestään :D Osataan sanoa "YÄK" ja herkästi jätetään syömättä. Kuitenkin uusia ruokia ja makuja maistaa pyydettäessä ihan uteliaisuuttaan. Pyrin usein tekemään ruokia tytön ehdoilla ja hänen miletymysten mukaan, koska turhauttaa nähdä vaivaa vain todetakseen ettei lusikallistakaan maisteta. Silloin tällöin sitten uhmaan hänen ylhäisyyttään ja teen minun ja mieheni mieliruokia joista hän ei tykkää, mutta aina kuitenkin yrittää maistella. Positiivisuuden kautta meilläkin, kaikkea olisi hyvä maistaa muttei pakoteta syömään :) Minua itseäni on pakkosyötetty päiväkodissa ja sain siitä pitkät traumat ruokailun suhteen. Olen vasta aikuisikällä rohkaistunut maistamaan ja syömään uusia ruokia ja onneksi makumaailmani on nyttemmin laajentunut :)
VastaaPoistaMä vähän mietinkin, että tää voi olla vaan semmonen ohi menevä vaihe :D haha. Jännä, kun just nuo paprikat, tomaatit ja herneet on meillä taas ihan lemppareita ja ne poimitaan heti ensimäisenä suuhun :D Välillä tuntuu, että tuo meidän lapsi vois elää pelkillä kirsikkatomaateilla. Mut joo, ihan mielenkiinnolla seuraan mihin tämä kaikkiruokaisuus tästä vielä kehittyy. Tuo tarharuokailu mua vähän pelottaa, että suostuuko hän syömään siellä mitään vai auttaako ryhmäpaine syömään vielä entistä paremmin. Sitä jännityksellä odottaen. Toivottavasti siellä ei sentään pakkosyötetä :/
PoistaJuuri tänään mietin, että pitäisi varmaan kirjoittaa jotain meidän syömisestä... tai syömättömyydestä ;) Tämä meidän mini kuuluu ihan toiseen ääripäähän. Lisämausteena sitten allergiat ja yliherkkyydet ja päälle nirsous. Syö kausittain ja hylkää ruokia, joita saattoi syödä innolla vielä eilen. Aika usein tarjoan ruokaa vain kolmesti päivässä ja hyvä jos kerran ruokaa maistaa. Nyt on viime aikoina vähän skarpannut ja söisi riisijäätelöä ja maidotonta "voita". Meillä sama ruoka ei mitenkään onnistu... olen itse kasvissyöjä ja mini ei saa syödä maitoa, soijaa, nautaa, kotimaisia viljoja ja poissa myös kaikki pähkinät. Kasviksista ja marjoita kieltäytyy... en oikeasti tiennyt, että lapsen ruokkiminen voisi olla tälläistä rakettitiedettä ;) Välillä (turhan usein) luovutan ja tarjoan eteen vain sitä mikä yleensä uppoaa... kokemuksesta kokkailu vain tuo pahaa mieltä ;)
VastaaPoistaVoi ei, mä niin ymmärrän, että kokkailu ei kauheasti huvita, jos pieni lähes poikkeuksetta jättää syömättä ruokansa :/ Mun kummityttö on kans just tämmöinen allergiatapaus ja syö myös tosi minimaalisesti, ni monesti kans just saanu kuunnella äidin murheet ruoanlaiton suhteen.
PoistaToi Samasta padasta-kirja on kyl ihan loistava, vaikkei oliskaan lapsia ja siin on varmaan yli puolet vege-reseptejä :) Oon suositellu sitä duunikavereillekki, vaikka niiden lapset on jo isoja :D haha. Mut joo, noi allergiat on kyl paha rajoittava tekijä. Olis kyllä mielenkiintoista lukea miten te ootte selvinny kaikkien ruokarajoitteiden kanssa :)
Apua, olitko JB laittanut mulle jonkun kommentin vielä? Mä olevinaan julkaisin yhden pitkän kommentin, mutta se katosi :( Ärsyttävä Blogger.
PoistaMeiltäkin löytyy tuo Samasta padasta -kirja ja juuri tänään popsittiin kolmatta päivää Maailman parasta makaronilaatikkoa. Todella kiva kirja, vaikka internetin ihmeellinen maailma onkin reseptejä pullollaan. Tykkään tehdä ruokaa ja leipoa niin, että katson oikeasta kirjasta. Hyväksi todetut nettireseptit kirjoitan omaan reseptivihkooni, josta voin sitten kokkailla niitä. ^^
VastaaPoistaMeilläkin syödään kaikkea. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. En oikein ole saanut selvyyttä siitä, mikä kaikki ruokahalun suuruuteen pikkuisella vaikuttaa. Mutta on kyllä hyvässä muistissa nekin ajat, kun välillä ei millään aterialla mennyt kurkusta alas juuri mitään. Miten voikin turhauttaa ja jopa suututtaa niin paljon!
Meillä sama :) Meiän nuo samasta padasta(1&2) kirjat onkin jo ihan käytetyn näköiset, kun ollaan kokkailtu niin paljon niiden reseptejä :D Ollaan myös keräilty hyväksi todettuja reseptejä omaan kirjaan talteen.
PoistaMeilläkin on kyllä toisiaan ollut sellaisia vaiheita, ettei ole maistunut oikein mikään, mutta ne ovat yleensä liittynyt jotenkin hampaiden puhkeamiseen. Inhottavaa heittää ruokaa roskiin, mutta onneksi nuo vaiheet menee yleensä nopsaa ohi. Yritän myös opettaa lapselle, että ruokaa pitää kunnioittaa, ettei nyt ihan totaalisesti menisi leikiksi, mutta noin pienelle asiat on vielä niin uusia, että olen armollinen pienelle sotkulle :D
Voih, löytyisipä meilläkin hyvin syöviä lapsia :`D
VastaaPoista3.5v nirsoilee uhman takia ihan kaikesta, mikään ei kelpaa ja aina pitäisi olla jotain muuta tarjolla kun mitä sillä hetkellä juuri sattuisi olemaan -_- Huoh.. ja tää pienempi nirsoilee hampaiden takia ja taitaa myös ottaa isoveljestään mallia. Ehkä jonain päivänä näillekkin ruoka maistuu taas :D Mun tarvis käydä kirjastossa katsomassa löytyisikö sitä samasta padasta kirjaa. oon kuullu paljon hyvää siitä ja sais itsekkin vähän erilaisia makuja omiin pinttyneisiin ruokiin. Sitä niin helposti ajautuu siihen muutaman ruokalajin listaan ja mukamas ei keksi koskaan mitään muuta vaikka maailma olisi täynnä erilaisia ruokareseptejä :D
Uhma ja hampaiden tulo on kyl pahoja :/ Kyl varmaan jossain kohtaa tuo meidänkin pikkumies alkaa ihan vaan uhmatakseen pistämään kaikkeen vastaan :D eli nautitaan vielä, kun voidaan.
PoistaTuo kirja on kyllä avartanut ihan jo meidänkin makunystyröidä huomattavasti, että voin kyllä ihan 100% suositella sitä. Siinä on niin houkuttelevat kuvatkin, että tulee nälkä ihan jo selatessa :D Pitää vaan rohkeesti lähtee kokeilemaan uusia makuja :)
Moikka pitkästä aikaa taas �� tulin lukemaan kuulumisia, ku edellisestä kerrasta jo tovi. Ai säkin oot menny ny töihin ja teillä kans erilainen arki rullaa. Mä alotin opiskelut, tosin vuoden kestävä, mutta eri ammatti jokatapauksessa.
VastaaPoistaPäiväkotiarki on hienosti alkanu meidän tytöllä. Hän on jotenki niin sosiaalinen ja reipas, jo 2v 3kk ikänen ��
Tuohon syömiseen sanoisin, et kasviksista tykkää mm.porkkanaa, tomaattia, paprikaa, kurkkua on oikeestaan lempparit. Syö niitä siis mielellään ja pastaruuat. Riisistä ei oikee välitä, kun taaa me vanhemmat rakastetaan aasialaisia ka muutenki riisiruokia. Välil ristiriitasta, ku lapsi ei koskekkaan riisiin. Sillai joidenkin lämpimien ruokien suhteen aika nirso, mutta onneksi nuo kasvikset mitä luettelin, ni uppoo.
Vaikka me vanhemmat tykätään liha/kala/kanaruuista, niin vähintään kerran viikossa on jotain kasvisruokaa, esim.fetapasta on koko perheen suosikki. Fetapasta on oikeestaan lapsenki lempiherkkua.
Sokerin suhteen ollaan aika hyvin saatu pidettyy rajotuksia. Eli jugut on Hyvin sokeroimattomia, muutenki lisättyä sokeria ei kauheena saa. Siis tottakai joskus saa pullaa, keksiä, jätskiä jne. Mut vaan satunnaisesti ja pieniä määriä kerrallaan. Ei oo koskaan saanu karkkia, eikä osaa sitä vaatiakkaan. Ehtii varmasti tulevaisuudessa sitä syömään.
Meille ei oo vielä tulossa toista lasta, kun km jälkeen tullu 2 varhaista km hiljattain, niin ollaan lapsettomuuspolille löhdössä tutkituttaan, että mistä kiikastaa ettei alkio kiinnity ja raskaus jatku. Tää on ollu aika musertavaa ja 9kk jo siitä, ku alotettiin pikkukakkosen yrittäminen. Kovasti toivotaan, että saatais apua tuleviin yrityskiertoihin.
Miten muuten teidän suunnitelmat pikkukakkosen suhteen?
Hei Dansku, kiva kuulla taas kuulumisia :) Ihana, että teillä on alkanut päiväkotiarki hyvin. Mua vielä vähän jännittää, miten meidän aloitus sujuu. Toivottavasti hyvin.
PoistaSe on hyvä, että kasvikset maistuu ja sitä innostusta kannattaa ylläpitää myös jatkossa :) Hauska, kun meillä taas tuntuu riisi maistuvan paremmin, kuin pasta :D Tosin pääasiassa kyllä kaikki menee. Peruna on ihan suosikki myös.
Voih olen pahoillani keskenmenoistasi. Se on aina yhtä ikävää, kun on niin suuri toive lapsesta ja se yhtäkkiä otetaankin pois. Toivottavasti kuitenkin pian tärppää taas avun kanssa tai ilman :) ♥
Meidän suunnitelmat ovat vielä vähän avoinna. Yritystä ei olla varsinaisesti aloitettu vielä, mutta ehkä pian jo jätämme ehkäisyn kokonaan pois. Kovasti vauvakuume jo kolkuttelee ja mieskin on jo ihan mukana :D