Tunteita ja tuntemuksia

Tää alkuraskaus on ihan kamalaa! Ei niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Ajatukset kamppailee jatkuvasti laidasta laitaan onnistumisen ja pettymyksen välillä. Tavallaan mietin koko ajan, että tämä menee vielä kuitenkin kesken, niin miksi nähdä vaivaa, mutta tavallaan haluan vielä uskoa, että tämä olis just se raskaus, joka tuo meidän pikkuisen syliin asti.

Lauantaina jo käytännössä melkein itkin, kun mietin oireiden vähyyttä ja totesin vaan päässäni, että "näinköhän tämä oli nyt sitten tässä". Sunnuntaiaamuna kuitenkin heräsin siihen, että rinnat olivat yhtäkkiä ihan hullun kipeät ja nännejä ei siedä hipaistakkaan. etova olo ja närästyskin tuntui taas palanneen voimakkaampana kuin koskaan. Oireiden aaltoiluhan johtuu kaiketi siitä, että kroppa ehtii hetkittäin tottumaan uusiin hormoneihin, mutta hormonien lisääntyessä se menee taas hetkeksi sekaisin. Haluan uskoa, että siellä vielä joku on elossa ja kroppa oireileekin pikkuisen kasvun johdosta. Eilenhän saattoi juuri vaihtua uusi viikko ja näin ollen oltaisiin jo kuudennella (5+) viikolla.

Tänään pitäisi soittaa neuvolaan, mutta ajatuskin siitä tuntuu ahdistavalta. Tunnen itseni ihan häiriköksi, kun soittelen vaan vähän väliä neuvolaan ja varailen aikoja, joita sitten joudunkin peruuttelemaan. Ärsyttää.

En tiedä johtuuko hormoneista, mutta mulla on nyt jostain syystä tunteet heitelly ihan laidasta laitaan ja mieskin on saanut siitä jo osansa :D Leivoin eilen kakkua ja minun piti erotella valkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja epäonnistuin siinä ihan totaalisesti. Kiukuttelin minkä kerkesin ja valittelin miehellekkin, että ahdistaa ja uuvuttaa ja ei innosta yhtään, mihin mies sitten tokaisi, että "ei tarvitse" mihin sitten tietty tiuskasin heti, että "eikä! minä haluan!" :D Ai kauhee, haha.

Olen muuten huomannut myös yhden uuden "raskausoireen", nimittäin käsien puutumisen. Käsien tai jalkojen puutuminenhan on ihan normaalia ja sattuu silloin tällöin, mutta nyt raskaana ollessa puutuminen tulee jostain syystä tosi helposti. Ihan vaan vaikka sohvalla makoillessa ja puhelinta selaillessa huomaan vasemman käden pikku hiljaa puutuvan. Mietin, että liittyykö tää jotenkin siihen, että olen syönyt sitä primaspania, mutta tuskin kai sentään. Googlettelin asiaa ja löysin, että raajojen puutuminen on yleisempää raskaana ollessa. Yks yö heräsin siihen, kun olin nukkunut kädet pääni päällä, enkä enää tuntenut toista kättäni. Ai kamala, se oli ihan järkyttävän tuntuista. Onko kukaan muu huomannut raskauden aikana raajojen puutumista?

Tällaista taas tänne. Mä koitan saada sen neuvola-ajan taas jossain vaiheessa varattua, kunhan jaksan. Haha.