Höpöttelyä

Kun poitsu alkoi silloin kymmenkuisena kävelemään, niin oletin, että näin ollen puheen kehitys tulisi enemmänkin jälkijunassa. Nyt kuitenkin meiltä löytyy yksi vallaton höpöttelijä :D

Päiväkodin alettua on uusia sanoja tullut ihan hirmuisen paljon ja nopeasti. Eikä jäbä ole ehtinyt olla siellä kuin vasta parisen kuukautta. Tuntuu, että melkein joka päivä tulee jotain uutta. Toki vielä tulee myös paljon sellaista tekstiä, jonka koodi on vielä purkamatta. Yks päivä jäbä otti äitin puhelimen, nosti sen korvalle ja alkoi vimmatusti kertomaan jotain stooria. Kysyin sitten, että "soititko sä papalle", niin poitsu vastasi oitis "joo". Mieheni sitten otti oman puhelimensa esiin ja soitti oikeasti papalle ja antoi puhelimen pojalle. Poitsu otti puhelimen ja lähti kiertämään ympäri taloa ja kertoi samalla näkemiään asioita, haha. Siinä he sitten puhelivat pitkät pätkät mummin ja papan kanssa puhelimessa. Söpöä.

Muuten ei juuri älypuhelimet tai tabletit sitten kiinnostakkaan. Ollaan varmaan kasvatettu vahingossa ysärin lapsi, haha. Päiväkodissa on aina välillä sellaisia leikkituokioita pienryhmissä, jossa pääsee pelailemaan tabletilla pelejä, mutta meidän poitsua ei moinen härpäke juuri kiinnostanut. Hän oli kuulemma hakenut kirjan hyllystä ja ryhtynyt selailemaan sitä sillää aikaa, kun muut pelailivat pelejä. Poitsu lukee kotonakin ihan tosi paljon kirjoja ja yksi on erityisesti ylitse muiden. Nimittäin Herra Hakkarainen. Hän osaa ne kaikki kuvat jo ihan ulkoa ja sivujakin ollaan jouduttu jo teippailemaan ja paikkailemaan, kun on ollut niin kovassa kulutuksessa. Joka kuvasta löytyy "Hakkainen" ja "Eikki" Hämähäkki ja voi niitä riemun kiljahduksia, kun ne sieltä kuvasta jostain bongaa. Mutta niiden lisäksi nyt on alkanut kiinnostamaan myös muut kuvassa olevat asiat. Esimerkiksi kalat, kanat, linnut, porkkanat ja tomaatit osataan jo hienosti bongata kuvasta. Myös eläimet kuten, pupu, orava, koira, kissa ja ihahhaa (hevonen) ja määä (lammas) tunnistetaan hyvin. Sekä tietysti etatata (etana).

Yhdessä vaiheessa poitsu sanoi kaikkea "kka". Se saattoi tarkoittaa joko mansikkaa, mustikkaa, lusikkaa, haarukkaa, herukkaa.... Nykyään tuo sana on jo vähän kehittynyt ja hän saattaa sanoa jopa "sikka". Se on sitten tilanteesta riippuen joko mansikka tai lusikka :D

Potalla luetaan ajoneuvokirjaa, josta tunnistetaan auto, vene, ja pyöräkin. Suihkussa lauletaan pää, olkapää, peppu laulua ja jäbä pyörittelee samalla saippuaa "poovia" ja "vaapaita" myöten. Sylissä tökitään äitiä "simmään" ja nenään :D Ulos mennessä puetaan "pi-po" ja "haaskat" ja kuomatkin on jo tosi helppo laittaa itse jalkaan. Toki välillä ne menee vielä vääriin jalkoihin, mutta yritys hyvä kymmenen.

Parasta kuitenkin tuossa puheen kehityksessä on ollut se, että jäbä osaa nykyään sanoa jo tosi selkeästi "isin". Se on jotenkin niin sydäntä pysäyttävää, kun mieheni tulee töistä kotiin ja poitsu juoksee eteiseen ja huutaa "isiiii" ja alkaa tanssimaan pientä voitontanssiaan, kunnes juoksee antamaan halin ♥