Kauhea Halloween

Viimeiset kolme viikkoa on ollut silkkaa horroria. Tänä vuonna halloween oli pelkkää kauheuksia täynnä. Noh ehkä vähän kärjistäen sanottu, mutta kiirettä on pitänyt, enkä ole päässyt edes tänne asti avautumaan.

Aloitetaan nyt ensin vaikka siitä, kun eräänä perjantai iltapäivänä meidän koira oksenteli huolestuttavan paljon. Laskin yhteensä varmaan kahdeksat oksennukset, kunnes koiralla ei pysynyt enää edes vesi sisällä. Huolestuin suunnattomasti ja soitin oitis päivystykseen. Onneksi mieheni äiti oli hakenut, perinteiseen tapaan, jäbän päiväkodista ja oli valmis hoitamaan lastamme myös sen aikaa, kun kiidätin koiraamme päivystykseen. Eläinklinikalla otettiin verikokeet ja tehtiin perustutkimukset. Tulehdusarvojen ollessa koholla ja koiran aristellessa vatsaansa päätettiin tehdä ultraäänitutkimus ja röntgen. Koira rauhoitettiin, otettiin kuvat ja todettiin mahdollinen haimatulehdus. Koira oli todella heikossa kunnossa ja jäi yöksi sairaalaan. Seuraavana aamuna saimme puhelun klinikalta, että koira on jo virkeämpi ja on syönyt myös vähän ruokaa, joten saisimme hakea hänet takaisin kotiin. Kotona koira hakeutui koko ajan jonnekkin piiloon ja oli silminnähden huonovointinen. Näytti ihan siltä, että hän haki jo viimeistä leposijaansa. Pahoinvoinnin estolääkityksestä huolimatta ruoka ei maistunut ollenkaan. Konsultoin eläinhoitaja ystävääni varmaan joka toinen tunti, kunnes illalla koiramme oksenti jälleen, joten soitimme heti uudestaan klinikalle. Klinikalta pyydettiin ensin mittaamaan koiran lämpö ja koska koiralla oli selkeästi kuumetta, kiidätimme hänet jälleen takaisin klinikalle. Eläinlääkäri oli huolissaan, sillä koiran ei pitäisi oksentaa, jos hänellä on pahoinvoinnin estolääkitys päällä, joten syynä saattaisi olla suolitukos. Teimme radikaalin päätöksen ja suostuimme tutkituttamaan koiramme vatsan kirurgisesti. Leikkaus suoritettiin noin klo 2. aamuyöllä ja me odotimme stressaantuneena eläinlääkärin puhelua, siitäkin huolimatta, että näin pienen lapsen vanhempana kannattaisi ehkä mielummin nukkua, jos vain mahdollista. Noh puhelui saapui noin klo 3.30 ja mitään suolitukosta ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin totesi haiman olleen hieman turvonnut, mikä edelleen viittaisi haimatulehdukseen. Leikkauksen jälkeen koiramme vietti vielä seuraavan yön sairaalassa ja maanantai iltapäivälle pääsimme hakemaan koiramme viimein kotiin. Supervahvojen kipulääkkeiden ja pahoinvointilääkkeiden ansiosta koiralle alkoi pikku hiljaa taas ruoka maistumaan pienissä annoksissa ja koira alkoi pikku hiljaa taas piristymään. Nyt, reilu kolme viikkoa myöhemmin, koiramme alkaa olemaan taas oma ihana itsensä. Toki edelleen hoidetaan haimatulehdusta erityisruokavaliolla, mutta pääasia, että koira voi taas hyvin.

Vakuutuksesta meni korvauskatto täyteen ja luottokortit on käytetty tappiin, mutta ei ole mitään, mitä en rakkaan nelijalkaisen lapsemme eteen tekisi. Ja varsinkin nyt, kun jäbäkin on alkanut enemmän lähentymään koiramme kanssa, niin ihan ehdottomasti kaikki lisävuodet koiramme elämään ovat vain pelkkää kultaa ♥

Itse halloweenia juhlittiin pienimuotoisesti kavereidemme luona lasten halloweenien merkeissä. Ja ettei nyt vielä olis aurinko pilkahtanut risukasaankin, niin eikös poitsulle tietysti iskenyt flunssa just kivasti sille viikonlopulle. Noh päätettiin kuitenkin pikaisesti piipahtaa ystäviemme luona, koska kaikki muutkin lapset olivat siellä, eikä yksi pieni räkätauti nyt kenellekkään mitään uutta ole. Puettiin poitsu spidermaniksi ja hän viihtyi kovin, kun pääsi muiden kanssa leikkimään.

Pian kuitenkin aloin itse tuntemaan ikävää kurkkukipua ja maanantaina töissä aloinkin tuntemaan oloani jo kuumeiseksi ja niinhän se vain iski flunssa viimein meikäläiseenkin. Kolme päivää saikkua ja töissä ihan hirveä härdelli päällä. Kollegat tykkää.

Viikonloppuna saatiin kuitenkin viettää hetki miehen kanssa ihan kahden keskistä aikaa, kun vietiin jäbä mupalaan ja me saatiin pelailla uutta pleikkaripeliä miehen kanssa kahdestaan. Oli kyllä ihan paikallaan tämmöinen pieni lepohetki kaiken härdellin keskellä. Kokeiltiin jopa ensimmäistä kertaa tilata woltista ruokaa ja ai että, kyllä maistui.

Viime viikolla olin kolme päivää koulutuksessa ja töissä edelleen duunit kasaantui kollegoilleni. Jälleen kerran, kollegat tykkää. Stressasin tuota koulutusta jo etukäteen, koska siinä oli lopuksi koe, että voisi saada siitä kurssista sertifikaatin. Noh nyt tietysti stressaa se, että menikö koko koe edes läpi, koska jos se meni läpi, niin sertifikaatti tulee postissa ja tietysti just nyt on päällä POSTILAKKO. Prkl.

Noh ettei oltais päästy liian helpolla, niin viime lauantaina meidän jäbälle iski yllättäen kova kuume. Sitä sitten hoideltiin särkylääkkeillä, mutta koska kuume ei tuntunut millään laskevan, niin vietiin hänet eilen lääkäriin Pikku Jättiin. Ja mikäs muukaan kuin KORVATULEHDUS se sieltä tulikaan. Ilmeisesti tuon kaksi viikkoa sitten olleen flunssan jälkitautina. Että semmosta.

Nyt sitten stressaillaan mm. seuraavia asioita:
- Paraneeko korvatulehdus ennen meidän tulevaa Kanarian reissua?
- Ollaanko kahden viikon päästä ylipäätään terveitä kaikki?
- Saadaanko maksettua meidän luottokorttilaskut ajoissa?
- Mistä saadaan rahaa joululahjoihin?
- Tuleeko meidän koiran terveydessä taantuma?
- Onko meidän koira vielä elossa, kun me tullaan takas lomalta?

Muun muassa tämmöisiä asioita meillä on tällä kertaa mielessä. Puhumattakaan sitten siitä, että alkaako mulla taas menkat kesken lomamatkan. Mä en ymmärrä mikä siinä on, että lähes joka ikinen lomamatka minkä mä teen, niin mulla on aina menkat tai ne alkaa viimeistään kotiinlähtöpäivänä. Että mukavaa lomaa vaan meillekkin. Voin sanoo, että tälläkin kertaa lähtö jännittää ihan liikaa.

Palaillaan!