24. tammikuuta 2018

Toinen perhevalmennus

Mä en tiedä mikä ihme muhun on nyt tällä raskausviikolla iskenyt, mutta tunteet on nyt jotenkin ihan pinnassa koko ajan. Maanantaina sain ihan totaalisen hermoromahduksen. Tein raivokkaasti kotitöitä, vaikka olisi ehkä ollut parempi vain levätä. Tiskasin ja pyykkäsin ja laitoin ruokaa ja kun mies myöhään illalla tuli töistä kotiin, niin aloin vain raivota kaikesta turhasta, niinkuin tiskaamisesta, pyykkäämisestä ja ruuanlaitosta :D Ihan kuin kaikki olis ollut hänen syytään, että mun oli jotenkin pakko jääräpäisyyksissäni hoitaa kaikki asiat, vaikka olisin ihan hyvin voinut vain levätä. Se yö meni sitten itkiessä ja seuraavana aamuna olinkin sitten ihan silmät turvoksissa lähdössä taas töihin.

Luin sitten taas tapani mukaan tuon vaihtuneen raskausviikon "tapahtumat" netistä ja vau.fin lukikin osuvasti näin:
"Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi - ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa."

Jahas, ai sitäkös se vain olikin. Henkilökohtaisen kasvun paikka :D Joku hormonijuttu tässä nyt on kyllä pakko olla taas mukana, kun tähän asti niin täydellinen "raskaushehkuni" on alkanut taas leuan alueelta muistuttamaan varhaisimpia teinivuosia. 

Mutta niin. Taas otsikon aiheeseen, eli meillä oli tänään tuo toinen perhevalmennus, jossa aiheena oli imetys ja synnytyksen jälkeinen elämä. Pakko taas sanoa, että vaikka mä olen jo tosi paljon asioita lukenut valmiiksi myös ihan netistä ja lehdistä ja kirjoista, niin jotenkin ne vaan tuntuu konkreettisemmalta, kun joku ammatti-ihminen niistä luennoi. Tai ehkä mä oon vaan jotenkin skeptinen. Valmennuksen aihe alkoi periaatteessa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli synnytykseen. Nyt "luento" alkoi siis siitä, kun vauva sitten viimein nostetaan siihen äidin rinnalle ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan. Katsottiin tuohon hetkeen ja imetykseen liittyvät muutamat videot Naistalo.fin sivuilta, jotka itseasiassa olinkin jo käynyt katsomassa itse jo joskus alkuraskaudessa, hehah. Noh ainakin nyt myös mies joutui ne katsomaan, muahahaha.

Imetysosion jälkeen paikalle saapui eräs tuore äiti, kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Kyseessä oli ikäänkuin paneelikeskustelu, kun hoitajat siinä sitten esittivät kysymyksiä tälle äidille ja toki myös me olisimme saaneet kysyä häneltä jotain, mutta nuo hoitajien kysymykset olivat jo itsessään niin hyviä ja mielenkiintoisia, etten siinä hötäkässä keksinyt oikein mitään. Tuo kyseinen äiti oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hänen synnytyksensä oli ollut erittäin nopea ja helppo vaikka siis kyseessä olikin nimenomaan ensisynnyttäjä. Häneltä oli siis mennyt lapsivesi ja melkein heti sen jälkeen supistukset olivat alkaneet tosi voimakkaina ja tiheinä ja synnärille saapuessaan hän olikin jo 9 senttiä auki, eli suoraan synnyttämään vaan. Kuulostaa melkein kuin elokuvissa tapahtuvalta synnytykseltä :D 

Musta oli tosi kiva kuulla tuollaisen ihan tuoreen äidin kokemuksia ja hyviä vinkkejäkin saatiin. Yks mikä jäi ihan erityisesti mieleen oli se, kun hän kertoi tehneensä ennen synnytystä sellaisia kyykkyharjoituksia. Siinä sitten hoitajakin totesi, että jo näilläkin viikoilla on hyvä muuttaa istuma-asentoaan mahdollisimman leveäksi ja vältellä jalat ristissä istumista, mikä osui kyllä niin hyvin omalle kohdalle, koska istun tosi usein nimenomaan jalat ristissä. Se auttaa siis vauvaa laskeutumaan "lähtökuoppiinsa".

Lopuksi meillä oli vielä sellainen hauska peli, mihin osallistuttiin jokainen omalla älypuhelimellaan. Kyseessä oli siis sellainen tietovisan tyyppinen peli, jossa sai mahdollisimman nopeasta oikeasta vastauksesta pisteitä ja lopuksi sitten eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kysymykset oli juurikin synnytys- ja imetysaiheisia. Ihan hauska loppukevennys tuolle valmennukselle. Tykkäsin!

Mutta semmosta taas tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä loppuviikosta selvitään, kun tänne etelään on luvattu "luistelukelejä" eli toisin sanoen pitää varmaan nyt viimeistään käydä ostamassa ne nastat kenkiin, että tämä liitoskivuista kärsivä mamma pääsee joskus vielä liikkumaankin.

Alina ja pikkujäbä rv 32+3

10 kommenttia:

  1. Tuo valmennus kuulostaa kyllä kivalta ja hyödylliseltä. Varsinkin imetys on sellaista puuhaa, etten ymmärrä, miten siinä joku voi onnistua ilman minkäänlaista teoreettista pohjaa :D No ihan hyvin kai, kun ihmiskunta on tänne asti päässyt, mutta eipä olisi itseltäni onnistunut :D Meillä ei ollut ollenkaan perhevalmennusta, koska oli _kesä_. Kukaan ei ollut kertonut ettei kesällä saa synnyttää ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääh, ihan hölmöä, ettei kesällä ole järjestetty perhevalmennuksia. Voi kökkö :/
      Musta tuo valmennus oli ainakin tosi hyödyllinen. Toki naistalo.fin sivuilla on tosi paljon tietoa ja noi imetysvideotkin, mutta kaikki tieto jäi jotenkin paremmin mieleen, kun joku aina välillä avas sitä vähän tarkemmin jne. Aikamoinen prosessi tuo imetyskin kuitenkin tuntuu olevan, eikä sitä ihan tyhjästä tule juuri edes ajateltuakaan.

      Poista
  2. En kestä, 5 viikkoa niin teidän pikkujäbä on 'täysaikainen' ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hullua :D Kohta voidaan jo melkein sanoa, että se voi tulla hetkenä minä hyvänsä, iik! ♥

      Poista
  3. Saisiko toivoa postausta lisäravinteista, mitä olet käyttänyt nyt tässä raskaudessa? :)
    Ihana tämä sun blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Mulla ei nyt tällä hetkellä ole mitään lisäravinteita käytössä, että ihan vaan tuolla Minisunin Mama-vitamiineilla mennään :)

      Poista
  4. Mä kans sain esikoisessa välillä mitä ihmeellisempiä tunteenpurkauksia eikä en loppuneet synnytykseen... huvittavin mitä muistan synnytyksen jälkeen oli kun oltiin miehen kanssa kebabilla kun etsittiin kauppakeskuksessa keskosvaatteita ja vauvantarvikkeita kun vauva sairaalassa vielä.. Kysyin mieheltä jos jaettais tietty annos, ja hän suostui, ja sitten yhtäkkiä pöydässä kesken kaiken aloin parkumaan ihan täysiä koska mulle tuli huono oma tunto että pyysin häntä jakamaan annoksen mun kanssa :D :D... nyt jo naurattaa, mutta sillon olo oli kamala ja hävettikin vielä :D :D... haha..

    pitääpä käydä itsekin tutustumassa tuohon naistalo sivustoon, mulla jäi esikosta kaikki valmennukset välistä ja tokastahan ei pääse vaikka ekasta ois välistä jäänytkin. siellä on kuulemma hyvät materiaalit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha voi ei mitä puolisot joutuvatkaan kestämään :D Mä oon aina tähän asti vaan itse naureskellut noille hormonihuuruisille tarinoille, mutta nyt kun se osuikin omalle kohdalle, niin tuli ihan yllätyksenä, että mitä ihmettä mulle oikein tapahtuu :D :D

      Ai eikö tokasta ole ollenkaan valmennuksia? :O Enpä olekkaan tullut moista ajatelleeksi. Kaikki synnytykset kun on kuitenkin niin erilaisia, ettei yhellä kertaa voi kaikkea oppia. Ja juu tuo naistalon sivu on tosi hyvä. Ainakin mulle siellä oli paljon uutta tietoa :)

      Poista
  5. Luen pitkästä aikaa kuulumisiasi - ja onpa sinulla ihania kuulumisia! Suuret onnitteluni! <3

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)