Raskausviikko 40+5 (39+5)
Painon muutos/vko 700 g (770 g)
RR 111/84 (113/81)
Hb 119 ( 115 rv 35+4)
Syke 142 (135)
Kaikki siis edelleenkin kunnossa. Pissakin näytti negaa ja verenpaineet on edelleen samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tällä kertaa muistin jopa pyytää terkkaa ottamaan tuon hemoglobiinin. Ei se nyt ihan superhuono ole, mutta terkka kehotti kuitenkin jatkamaan rautalisän syömistä. Viime mittauksen jälkeenhän jaksoin syödä sitä vaan sen kolme päivää, mutta nyt olen koittanut prepata ja olen nyt syönyt sitä taas maanantaista lähtien, että ei ihan anemia iskis heti synnytyksen jälkeen. Jos nyt sinne synnyttämään joskus päästäisiin.
Pikkujäbä on edelleen tosi liikkuvainen, vaikkakin potkut ovat muuttuneet enemmänkin sellaisiksi puskemisiksi. Pikkuinen kantapää siellä taas tälläkin hetkellä puskee kyljestä ulos. Ystäväni Tiina muuten kertoi, että ihanteellisin asento vauvalle onkin juuri niin päin, että selkä olisi vasemmalle puolella, koska silloin synnyttäessä vauvalla ei ole sitten niin pitkä pyörähdysmatka ulos tullessaan. Eli siis helpoin asento vauvalle on tulla ulos takaraivotarjonnassa(nenä äidin selkään päin), kuin esimerkiksi avotarjonnassa (nenä äidin masuun päin). Edes joku asia meillä menee ns. oikein, mutta ei siitä sen enempää. Kunhan tulis edes ulos :D
Vointi on edelleen ihan hyvä. Mitä nyt vähän turhauttaa tämä odottaminen, kun ei ole siis yhtään mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Vähän on alkanut pelottamaan, että niinköhän vaan joudutaan siihen käynnistykseen, mitä jo alusta asti povasinkin. Niin kovasti haluaisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarttisi turvautua esim. lääkkeisiin. Tulee vaan sellainen fiilis, että olen taas epäonnistunut jossain niinkin luonnollisessa asiassa kuin synnytys. Prkl.
No mutta, ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Vielähän tässä ehtii viikonloppunakin tapahtumaan vaikka mitä. Eilen imuroin raivopäissäni puol kämppää jokaista nurkkaa myöten ja jynssäsin vessankin ihan putsiskliin. Eilen tuli myös postissa tuo edellisenä päivänä tilaamani vaavisänky ja on kyllä kätevä. Se tulee just kivasti meidän sängyn tasolle ja se viettikin jo ensimmäisen yönsä sänkymme vieressä. Enää vaan itse vaavi puuttuu :D
Voinnin uteluitakin on alkanut jo pikku hiljaa satelemaan enenevässä määrin. Olikohan se toissapäivänä, kun minulle laittoi yhtäkkiä samaan aikaan viestiä jopa neljä kaveriani ja sen lisäksi vielä äitinikin soitti, että vieläkö olen kotona. Eilen jo veljenikin alkoi utelemaan, että missä meiän pikku-Petteri oikein viipyy :D haha. Jaa'a, sa'sse.
Noh ei auta kuin odotella.
P.S. Ehdin jo neuloa tulevalle kummitytöllenikin taas yhden mekon. Mulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa -_-
Voimia loppuun!
VastaaPoistaMä kans jännäsin tota, et joutuuko käynnistykseen, mutta yht”äkkiä se homma alkoikin spontaanisti. Käyn päivittäin useita kertoja päivässä stalkkaamaassa sun blogia ”jokojoko”- eli täälläkin jo teidän poikaa odotellaan :D
Haha ihana :D toivottavasti meilläkin lähtis yhtäkkiä hommat käyntiin :)
PoistaApua, mihin yksi kommentti hävisi!? :o
VastaaPoistaPieni haave, saatoin vahingossa poistaa kommenttisi puhelimellani :O
PoistaMun esikoinen syntyi 41+1 yliaikaiskontrollin jälkeen yöllä. Olin varma että käynnistykseen menee mut niin vaan alko supistukset yhtä äkkiä kovina ja heti minuutin väleinja 6 h päästä vauva oliki jo sylissä.
VastaaPoistaOho siellä onkin äkkiä lähtenyt käyntiin synnytys :O Toivottavasti meilläkin lopulta käynnistyisi synnytys yhtä vauhdikkaasti :) Lohduttavaa kyllä kuulla, että niinkin voi käydä.
PoistaÄlä stressaa tuota käynnistystä. Ja ainakaan epäonnistumista se ei ole. Tuntuu jotenkin kamalalta, että näissä asioissa kukaan soimaa itseään yhtään mistään. Ollaan kaikki tosi kovia jo, kun raskausaika jaksetaan. :)
VastaaPoistaMullahan synnytys käynnistyi spontaanisti, mutta siitä huolimatta jouduttiin lopulta puhkaisemaan kalvot ja laittamaan oksitosiinit, kun aivan infernaalisen kivuliaita supistuksia oli tullut se suunnilleen puolitoista vuorokautta. Eli ihan sama, miten homma käynnistyy tai on käynnistymättä, voi se edetä ihan miten vain. Meille sattui aivan uskomattoman upeat kätilöt ja lääkärit ja pitkittymisestä ja todella kovista kivuista ja kaikesta muusta huolimatta annoin kokemukselle kiitettävän arvosanan. Aika lailla kymppi. Meillä on tässä maassa oikeasti niin upea terveydenhuolto ammattilaisineen, että tulee tippa linssiin ja käsikarvat nousee pystyyn. :')
Tsemppiä odotteluun ja synnytykseen! ^^
Voi kiitos ihanasta ja rohkaisevasta kommentistasi :) ❤️ Mulla alkaa varmaan vaan tuo epätoivo hiipimään taas takavasemmalta, niin kaikki tuntuu jotenkin vähän toivottomalta :D Vielähän tässä ehtii asioita tapahtumaan myös omalla painollaan spontaanisti, mutta loppujen lopuksi pääasia on tietysti se, että saadaan meiän lapsi elossa syliin asti <3
PoistaJust näin. Sehän se synnytyksen perimmäinen tarkoituskin on. ;) Meni miten meni. Ja mun mielestäni ylpeä saa ja pitää olla ihan minkälaisesta tahansa synnytyksestä. ^^
PoistaMeillä tyttö syntyi 41+6, päivä ennen yliaikakontrollia. Terveydenhoitaja neuvolassa mainitsi, että hänen asiakkaistaan kukaan ei ole joutunut yliaikakontrolliin, kun aina vauva on syntynyt ennen sitä. Siinä sitten vitsailtiin, että pelästyyköhän vauvat sitä kontrollia ja haluavat nopeasti tulla ns. Omin voimin ulos:D
VastaaPoistaNo, joka tapauksessa, tiedän tuon odottavan tunteen. Tuntui, että kaikki muut synnyttää ennen itseä, ja eikö se oma kroppa osaa edes synnytystä itse käynnistää... Minulla se todellakin osasikin sitten kroppa yllättää;vauva ulkona pari tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen. Tehokasta toimintaa siis.
Kohta jäbä on täällä, aivan pian. Tsemppiä synnytykseen, hyvin kaikki menee <3
T. Viltsu
Kiitos paljon Viltsu :) ❤️ ehkä se pikkuinen tosiaan vaan tietää milloin on se paras hetki tulla ulos ja sitten tullaankin vauhdilla :D
PoistaMulla tosiaan meni käynnistykseksi vedenmenosta huolimatta. Korkea vedenmeno jota tuli tihuuttamalla su-ma yönä klo 2, ja siitä melkein 3 vrk ennen kuin oli vauva ulkona 21.3. klo 20. <3 Edellispäivänä klo 13 alotettiin käynnistys eka cytoilla, ja salissa jouduttiin silti laittaan oksitosiinitippa täysillä meneen. Oli kivuliasta, mutta mun kohdunsuu oliki täysin epäkypsä vesien alkaessa lorista. Oishan se kivaa jos ois käynnistyny luonnollisemmin. Kuulemma osassa sairaaloista ei saanu mennä kotiin ab-kuurin kans ootteleen suppareita, mutta näin täällä. Silti siitäkin selvittiin, oon onnellinen, että sain kokea alatiesynnytyksen, eikä kuitenkaan imukuppia tms tarvittu. Kovasti tsemppiä loppurutistukseen, vielä on hyvin aikaa käynnistyä luomuna :) -Riksu
VastaaPoistaVoih sielläkin ollaan jo onnellisesti jakauduttu :) ❤️ Paljon onnea kono perheelle! Ihana kuulla, että alatiesynnytys on onnistunut käynnistyksestä huolimatta. Täällä vielä odotellaan tuomiota :D
Poista