Olen hieman jo kyllästynyt laskemaan päiviä ovulaatioon ja tekemään testejä ja yrittämään vauvantekoa. Ei tässä näin pitänyt käydä, että yritetään eikä vaan tehdä.
Näin kesän kunniaksi luovun yrittämisestä ja elän vain normaalia elämää. Nyt täytyy keskittyä johonkin aivan muuhun. Syksyllä voi sitten taas laskea ja testailla, mutta nyt en jaksa. En vaan jaksa.
Kai se johtuu vähän siitäkin, että vuosi alkaa tulla täyteen.
Eihän toivoa ole vielä menetetty. Monet yrittävät vieläkin kauemmin, mutta onnistuvat lopulta. Ei tässä ole vielä mitään hätää.
Ensi viikolla kummityttöni täyttää jo vuoden. Miten tämä aika vaan lentää. Vaikka tulisinkin raskaaksi, niin onhan siinäkin vielä yhdeksän kuukautta odotettavaa. Kavereiden muksut ovat siinä vaiheessa jo isoja. Odottavan aika on niin pitkä.
Sannan tytär oppi juuri viime viikolla kävelemään! Hän on vasta vajaan vuoden ikäinen. Niin ne vaan kasvaa ja kohta lentävät jo pesästä.
Kohta minullakin ikä kolkuttelee jo kolmeakymmentä. Äsh tunnen itseni niin vanhaksi...
Mutta nyt muistutus itselleni...ELÄ HETKESSÄ! Älä murehdi mennyttä tai tulevaa. Olet vaan tässä ja nyt. Elä se täysillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)