Palattiin viimein kotiin reissusta ja oli kyllä kivaa. Meitä oli siis matkassa mukana kolme pariskuntaa ja kaksi alle vuoden ikäistä lasta. Pääsin hieman näkemään sitä vauva-arkeakin. Vaikka vois luulla, että kahden pienen lapsen kanssa matkustaminen on yhtä tuskaa, niin mulle ei missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta.
Automatkoilla sain viihdyttää ihanaa vauvelia takapenkillä ja leikittää pientä taaperoa vuokrakämppämme pihalla. Vaikka olihan sitä niin sanottua täyttä huutoakin välillä, niin vauvakuumeeni ei kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Haluaisin vain pikimiten oman pikku vauvelini, jota lohduttaa ja opettaa ja kasvattaa oikeisiin elämänvalintoihin. Toki varmaan sitten kun se oma lapsi huutaa 24/7, niin sitten voi varmaan mieli vähän muuttua, mutta mä koen silti olevani siihenkin valmis.
Ainiin, mun menkat ei sitten alkanutkaan maanantaina niinkuin olin laskeskellut. Ne alkoi kuin alkoikin kesken reissun ja siinähän sitä sitten taas kärsittiin pahimmista krampeista koko kotimatka. Not nice! Tässä kierrossa odotan sitä oikeasti positiivista ovistestiä, enkä enää hyväksy mitään hailakoita viivoja. No opinpahan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)