Siitä tulee väkisinkin jotenkin huono mutsi-fiilis, kun näkee vauvansa otsassa taas jälleen kerran uuden mustelman, mutta valitettavasti ne kaikki kolhut ovat vain osa elämää ja kehitystä.
Meiän poitsu on luonteeltaan vähän ehkä rohkeampi tapaus, kun joku toinen vauva olisi samassa tilanteessa ehkä hieman harkitsevampi. Niinpä kaikkeen uuteen mennäänkin yleensä pää edellä, ja naamaa koristaa taas uusi mustelma. Kerran jäbä kiipeili sylissäni, samalla kun harjasin koiramme turkkia, ja kun ote lipesi, hän kaatui otsa edellä suoraan kovapiikkiseen harjaan. Huh, onneksi ei sentään silmä mennyt puhki, mutta otsaan tuli pieni verta vuotava reikä.
Yksi päivä tapahtui yksi pahimmista peloistani, kun poika päätti kivuta alas syöttötuolista ja tipahti päälleen alas lattialle. Päähän tuli maton kuvio, mutta poikaa ei tuntunut juuri pahemmin haittaavan. Yöllä tosin taisi päätä vähän särkeä, kun herättiin itkien, mutta seuraavana päivänä, se oli jo mennyttä aikaa se.
Parisen viikkoa sitten olin jo ihan sata varma, että nyt tuli sairaalareissu, kun poitsu kurkotteli ilmapallon naruun seinää vasten seistessään ja ote taas kerran lipesi ja mentiin suoraan pää edellä tv-tason reunaa. Otsaan tuli verta vuotava viilto ja tein nopean analyysin tikkien tarpeesta. Onneksi haava ei kuitenkaan ollut syvä ja pärjättiin laastarilla.
Mustelmia tulee mustelmien perään ja koen välillä epäonnistuneeni vanhempana. Enkö mä osaa yhtään suojella tuota meidän lasta! Tosiasiassa tekevälle sattuu ja virheistä oppii. Ja onneksi mustelmat ja haavatkin paranee nopeasti :D
Ties mitä vielä on luvassa, nimittäin mun vauva oppi just kävelemään! Apua!
Vertaistukea kaivataan! :D
Täällä kans kokoajan jossain mustelma ja neiti kiipeilee sohvalle, sieltä poistutaan tosin nätisti, mut välillä hän meinaa kiivetä sohvan selkänojan yli, sen oon vielä toistaseks pystyny estämään. Tekevälle tosiaan sattuu. Onnea uudesta taidosta! Meillä kävellään sohvalla ilman tukea mut ei lattialla ja tässäkin saa kokoajan pelätä koska lentää lattialle :D
VastaaPoistaKaverilla on kans tuommonen sohvakiipeilijä :D ihan kauhulla odotan koska meiän poitsu oppii kiipeämään sohvalle. Toistaseks osaa kyllä tulla ihan nätisti sieltä alas :)
PoistaSurullista luettavaa... Nyt vähä skarpiutta peliin itelleskin vauvan kanssa olemiseen.
VastaaPoistaNiinpä. Taidan pukea lapseni seuraavaksi kuplamuoviin, ettei vaan joudu enää ikinä kokemaan yhtäkään mustelmaa tai kuhmua :O
PoistaHuh!
VastaaPoistaMutta kuten sanoit, tekevälle sattuu ja on varmasti aika tavallista, että kolhut ja naarmut koristavat menemään opettelevan pienen kasvoja.
Sepä vasta olisikin outoa, jos et yhtään välittäisi.
Olet juuri täydellinen äiti! 😘
Voi kiitos ❤️ tuosta varmaan sai sellaisen kuvan, että meiän vauva on koko ajan silmä mustana, mutta nuo kolhut on oikeasti tosi pieniä ja kuulemma ihan tosi yleisiä :) Neuvolassakin totesivat, että onpa varhain lähtenyt liikkeelle, joten ei kai se ihmekkään ole, jos ei pieni vielä osaa hidastaa vauhtiaan. On vaan niin ihana seurata, kun toinen oppii uusia asioita ❤️
PoistaAi kauhee! :D Lapset on tässä niin hurjan erilaisia. Vierestä on tullut seurattua tapausta, jolla oli aina kuhmu tai vekki (yleensä useampi) jossain kohti päätä. Eikä tosiaan ollut kyse siitä, etteivätkö vanhemmat olisi perään katsoneet! Meillä on onneksi vältytty oikeastaan kaikilta kolhuilta, vaikka ensimmäiset askelet jo kahdeksan kuukauden iässä otettiinkin. Silti saan koko ajan juosta perässä, kun joka paikkaan pitäisi kiivetä, kaikki laatikot ja ovet avata jne. Ja vauhti sen kuin kiihtyy. ':D
VastaaPoistaJoo tosiaan, noilta kuhmuilta on niin vaikea välttyä vaikka olis ihan vieressä koko ajan :D Meiän jäbä on vaan tuommonen touhottaja ':D Vau, siellä on kyl ajoissa lähetty liikkeelle. Varmaan sujuu jo kävely tosi nätisti, kun meilläkin on viikossa matkat pidentynyt kahdesta metristä 20 metriin :O Vauhti tosiaan vaan kiihtyy!
PoistaSujuu tosiaan vähintäänkin mallikkaasti, mikä on veikeää etenkin ulkotamineissa, kun pikkuinen on kooltaan todella pikkuinen. :D <3
PoistaKäsittämätöntä jotenkin, miten paljon vajaassa vuodessa voikaan kehittyä ja oppia kaikenlaista! En olisi ikinä osannut kuvitella.
Samalla on todennut, että moni asia, joissa ihmiset haluavat antaa itse hyväksi kokemiaan vinkkejä tai pahimmillaan jopa kauhistella ja arvostella jonkun toimintatapoja ja vanhemmuutta, on lopulta sellainen, joka riippuukin pitkälti lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista. Toki paljon on myös niitä oikeasti erinomaisen hyviä vinkkejä sadellut, etenkin jos on niitä pyytänyt ja niistä on todella ollut iso apu - jos ei käytännössä niin ainakin henkisesti. Mutta samalla meillä ihmisillä tuppaa olemaan taipumus ajatella, että itsellä "tyylipuhtaasti" menneet asiat ovat puhtaasti omaa ansiota, joten on aina oikein neuvoa ja jopa arvostella tai syyllistää muita. ...ihan vain liittyen erääseen yllä olevaan kommenttiin. Mutta kuplamuovivarustus voisi tosiaan olla hyvä ratkaisu useampaankin ongelmaan. xD
Haha joo se olis varmasti vauvamarkkinoiden myydyin tuote;kuplamuoviasu xD Mutta niin oot ihan oikeassa. Siksipä suhtauduinkin kyseiseen kommenttiin pääasiassa huumorilla :) onneksi tutut tietää minkälainen ihminen täällä kirjottelee, niin ei ole tosielämässä vielä tuommosia kommentteja tullu vastaan. Tekevälle sattuu :)
PoistaJa ei vitsi voin kuvitella miten söpö näky on ihan pieni vauva kävelemässä toppahaalarissa 😍 Meiän jäbä menee vielä toistaseks ihan kipsiin, kun pukee ulkovaatteet päälle :D
Minivauva talvitamineissa on vähän kuin koiranpentu - todella moni pysähtyy juttelemaan. :D Ylipäätään vauvan kanssa liikkuessa on ihanaa, kun ihmiset aivan laidasta laitaan alkavat jutella. Oon käynyt todella monet hyvät keskustelut vaikka mistä aiheista.
PoistaIhana :D
PoistaYlempänä oleva kommentti olikin just pelkkää huumoria, onneksi bloggaajalla on selvästi huumorintajua. Aivotärähdys ja pään kolauttamisesta seuraava aivoverenvuoto on lystikkäitä juttuja :) Helpolla ison pesueen saaneiden uskoisi jo helpostikin ottavan rennosti, jos jokunen siinä kolauttelee päänuppia, mutta että vaivannäköä jo edes yhden pikkukullannupun eteen nähneenä ei sellaista laisin pitäisi suvaita vaan pää suojata. Kukin silti valitkoon miten parhaaksi näkee..
PoistaMinusta aivoverenvuoto ei ole missään tapauksessa "lystikästä". En kai mä kirjoittaisi näistä kolhuista ns. kevyeen sävyyn, jos en olisi jo varma, että kaikki on hyvin. Kirjoitin sen takia, että muutkin huolissaan olevat äidit huomaavat, että sellasta sattuu, vaikka kuinka suojelis pientä. En vähättelis helposti syntyneitä lapsia yhtään, sillä jokainen pieni elämänalku on tärkeä. Useampiin lapsiin tutustuneena onneksi tiedän, että persoonia on monia ja jotkut nyt vaan sattuu olemaan enemmän riskialttiita kuin toiset, oli äiti kuinka huolehtiva tahansa.
Poista