5-kuinen iso poika jo!

Nyt tulee varmaan sata kirjoitusvirhettä, kun koitan nopsasti kirjoitella kuulumisia puhelimella.

Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua taas ihan hirveästi. Neljän kuukauden hulinat loppuivat onneksi lyhyeen ja ollaan kaikki taas vähän iloisempia :D Viimeksi poitsu oli juuri oppinut kääntymään ja nyt hän ottaa jo konttausasentoa ihan tuosta noin vain. Välillä meinaa mennä jopa suorille jaloille, mutta tulee siitä vielä onneksi nopsasti takas kontilleen. Vielä ei siis kauheasti liiku eteenpäin, mutta ei siihen varmasti enää kauaa mene. Peruuttelua ja navan ympäri pyörimistä sen sijaan harrastetaan kovasti, eikä enää uskalla jättää hetkeksikään valvomatta pikkuista, kun hän pyörähtää salaman nopeasti vaikka pöydän alle piiloon :D

Viime viikkojen aikana jäbälle on puhjennut myös jo kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli 4kk 3vkon iässä ja seuraava tuli 5kk 3pvn iässä. Ekasta hampaasta ei tullut oireita juuri ollenkaan. Perus purulelun jyystämistä ja kuolaamista vain, mutta toinen hammas aiheutti jo enemmän itkua ja kipuilua. Jouduttiin parina iltana antamaan jo panadolia, kun poitsu ei meinannut suostua kunnolla syömään ja vaan itketti kaikki asiat. Kipulääkkeen saatuaan söi taas kuin hevonen ja unikin tuli heti ruuan päätteeksi. Hampaan puhjettua ei sitten ollutkaan enää mitään vaivoja ja lapsi oli taas iloinen oma itsensä.

Varpaatkin ollaan jo löydetty. Jätkä tykkää nykyään tylsyyksissään repiä sukkiaan pois jaloista :D Myös nostettaessa meinaa kaikki pyyhkeet ja irtotavara tarttua mukaan jalkojen välissä.

Vähän vajaan 5kk iässä, jätkä siirtyi omaan huoneeseensa pinnasänkyynsä nukkumaan, kun vaavisängyn vuokra-aika päättyi. Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin pojan vierellä vierassängyssä, mutta viime yönä kokeiltiin ensimmäistä kertaa nukkua molemmat omissa sängyissämme eri huoneissa. Jäbä nukkui todella hyvin. Kerran sain viedä tutin suuhun ja viiden aikaan aamuyöllä syötin, kunnes jatkettiin taas unia. Aamulla herättiin vasta kasin jälkeen. Itse olin tietysti hälytystilassa ja heräilin pitkin yötä jokaiseen pikku rasahdukseen, mutta enköhän minäkin pian totu.

Tänään oltiin 5kk neuvolakäynnillä ja jäbä sai taas rokotteita. Ensin annettiin rotarokotteen viimein annos, joka meni ihan kohtuu hyvin alas. Sitten annettiin ensimmäinen piikki, pojan ollessa isin sylissä, josta ei ihme kyllä tullut ollenkaan itkua. Tokasta piikistä tuli pieni itku, mutta se loppui heti, kun nostin pojan syliini. Poitsu oli tosi reipas koko käynnin ajan ja vain jokelteli ja hymyili iloisesti terkallekkin. Saatiin käynniltä myös uusi hammasharja kotiin mukaan. Pitääkin opetella taas uusi asia lisää päivärutiineihin.

Paino ja pituus on nyt vähän hidastunut, kun liikkuminen on niin kovasti lisääntynyt(epäilen myös eri terkan mittaustavan vaikuttavan vähän, kun viimeksi tuli niin paljon kasvua) :
Paino 7420g (7215g)
Pituus 66,5cm (65,5cm)

Poitsu on alkanut nyt huomaamaan enemmän meidän koiraa. Hän aina hymyilee koirun nähdessään ja ojentaa käsiään päästäkseen hypistelemään sen turkkia. Toistaiseksi otteet ovat olleet aika kovia ja koiramme välillä inahtaa merkiksi, että 'nyt rutistit kyllä liian kovasti' ja poitsu hellittää otettaan. On hyvä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan, mutta uskon, että heistä tulee vielä parhaat kamut :)

Itse olen alkanut hieman jumppailemaan paremman kunnon toivossa. Niska- ja hartiakivut ovat hellittäneet huomattavasti, kun olen saanut taas vähän lihaskuntoa takaisin. Sängyltäkin on helpompi hipsiä ylös pojan nukahtaessa imetystuokion jälkeen. Yleisjaksaminenkin on kohonnut huomattavasti, kun olen aloittanut jumppaamisen. Elämä on paljon helpompaa, kun jaksaa paremmin!

Seuraavaksi meillä on vuorossa kiinteiden syömisen opettelu. Poitsu on jo maistellut kovasti kaikenlaista, mutta ei vielä osaa niellä mitään kiinteää. Ollaan syöty soseita ja on sormiruokailtu, mutta kaikki tulee vielä kielellä kolattua ulos tai pahimmassa tapauksessa, aiheuttaa kakomisrefleksin. Noh ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nythän hän saisi syödä jo vähän puuroa ja lihaakin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mutta onneksi ei sentään ole vielä kiire oppia. Vielä ehtii.

Mutta nyt täytyy taas mennä, kun poitsukin heräsi päikkäreiltä!