Musta joulu

Hei taas pitkästä aikaa. Olen ollut viime aikoina hieman alla päin ja voin vain huokaista helpotuksesta, kun tämä vuosi viimein loppuu. Olen tällä hetkellä toimistossa, jossa kymmenistä kollegoistani läsnäolevat pystyy nyt laskemaan yhden käden sormilla. Siis hiljaista on kuin huopatehtaalla. Uhrauduin kolmen hengen tiimistämme olemaan välipäivät töissä, koska minähän vasta palasin hoitovapaalta. Eihän minulla silloin ole oikeutta vaatia niin sanottuja ylimääräisiä vapaita ollenkaan. Niinpä uhrauduin. Jospa siten voisi antaa joulun iloa edes jollekkin.

Tänä jouluna olen ollut enemmänkin ahdistunut, kuin odottavainen. Rakastan joulua ja se on aina ollut lempipyhäpäiväni vaikka olisi kuinka synkkää ja myrskyisää, mutta nyt on saanut kaivaa todella syvältä edes pienen pienen onnen murusen, jolla saisi hymyn kasvoille. Eikä sillä, että meille olisi edes sattunut mitään, minkä johdosta mieli olisi musta. Toisin kuin ystäviemme lähipiirissä tuntuu vähän väliä kantautuvan suru-uutisia meidänkin tietoomme.

Olimme itsenäisyyspäivän viikolla Kanarialla lomamatkalla ja vaikka jännitimme huonoja kelejä, niin sää olikin mitän ihanin ja aurinkoisin. Ah sitä lämpöä ja valoa ja hotellimme oli mitä ihanin ja sopivin lapsiperheelle. Onni kuitenkin kääntyi jo heti toisena päivänä, kun pojallemme nousi korkea kuume. En uskaltanut laskea sitä pelkän buranan varaan vaan soitin meille lääkärin paikalle. Lääkäri tuli ja totesi pojallamme olleen nielutulehdus. Saimme reseptin antibiootille ja kipaisinkin heti hakemassa lääkkeen lähimmästä apteekista. Illalla lääkettä annettuamme poika oksensi erittäin tukevasti syödyn illallisensa syliimme. Mietimme, että voisiko se johtua lääkkeestä, mutta oksentelu toistui, joten totesimme hänellä olleen oksennustauti. Seuraava päivä meni hotellihuoneessa lepäillen ja parannellen poikaamme. Onneksi pian alkoi jo riisikakut ja mandariinit maistumaan niin, että olo parani huomattavasti. Pian pääsimmekin tutustumaan hieman lähiympäristöön ja rantaan, kunnes illalla mieheni alkoi voimaan pahoin ja pian alkoikin koko yön kestänyt oksentelu. Itse selvisin onneksi imodiumin voimalla. Yhtenä päivänä ehdimme nauttia puolikuntoisina auringosta ja hotellimme all-inclusive antimista ja sitten koittikin jo paluu koti-Suomen pimeyteen ja synkkyyteen. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset särkylääkkeet ja imodiumit mukaan. Sitä vaan toivoo, ettei niitä joutuisi koskaan käyttämään.

Sairastelua on siis riittänyt ja riittää edelleen. Viime viikolla kävimme poikani kanssa korvakontrollissa edellisen tulehduksen jälkeen ja eikös siellä sitten ollut jo uusi tulehdus. Saimme siis jälleen uudet antibiootit ja niitä syödään siis edelleen. Itsekkin toivoisin tämän yskän ja nuhan jo pian loppuvan, kun siitä olen saanut nauttia jo marraskuun alusta alkaen, mutta niin vaan tuntuu olevan taas piikkipallo kurkussa, että ei ilmeisesti sitten vieläkään löydy valoa tunnelin päästä.

Olen viime aikoina masistellut myös paljon korviini kantautuneista vauvauutisista. Paljon uusia ihania vauvoja on syntynyt mailmaan ja paljon uusia elämiä on saanut alkunsa. Ensi kesänä pääsemmekin ihastelemaan serkkuni tuoretta pienokaista. Voi kunpa vielä itsekkin saisin kokea uuden raskauden. Vaikka yritystaipaleemme onkin vasta varsin alussa, eikä minun pitänyt stressata koko yrittämisestä, niin silti olen taas huolissani kroppani toimimattomuudesta. Välivuodot on taas back! Johan tässä ehti kaksi kiertoa vierähtää ilman ylimääräisiä yllätyksiä, mutta nyt sitten taas sain toissa päivänä vaaleanpunaisen yllätyksen paperiin vessakäynnilläni. Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä tuota vuotoa aiheuttaa. Liekkö mun pco/mfo-tyyppiset munasarjat ovat kehittäneet jonkun kystan häiriköimään mielenrauhaani tai sitten jotain aivan muuta. Menisin yksityiselle gynelle vaikka heti, jos en olisi mennyt viimeaikaisten menojen johdosta jo konkurssiin. Ahdistaa tämä mun terveyden tilani! Uuden vuoden lupaukseni siis olkoonkin keskittyä enemmän itseeni. On aika pistää tämä muija taas takasin ruotuun! Herranen aika mähän olen vasta 30! Elämä on vasta edessä! Nyt ryhdistäydy!

Olkoon vuosi 2020 taas parempi ja terveempi.

Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille! ♥