20. huhtikuuta 2017

Ensikäynti

Ensiksikin, kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja anteeksi, etten ole jaksanut vastailla niihin. Ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin sekavat.

Eilen kun pääsin kotiin, menin heti kuumaan suihkuun ja vain itkin. Suihkun jälkeen olin aivan turta ja painelin sohvalle makaamaan. Mies toi töistä tullessaan minulle lohdutukseksi lakuja. Olo oli niin ahdistava, että mikään ruoka ei maistunut, mutta sain yhden lakun syödyksi. Teimme yhdessä makaronilaatikkoa, mutta sekin meinasi jäädä lautaselle. Oksetti ja oli huono olo.

Tunsin aika ajoin pieniä vihlaisuja kohdun seutuvilla, joten varauduin jo pahimpaan. Otin nukkumaan mennessä yhden 500mg Paramaxin ja yritin nukahtaa. En saanut unta. Päässäni pyöri vain Apulannan Ilona? "Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet, sä väsyit kylpyhuoneeseen..." Sain nukuttua ehkä tunnin, mutta heräilin aina kun vaihdoin kylkeä. Sydän takoi rinnassa, kun ajattelin, että aamulla, kun käyn vessassa, huomaan siteen olevan täynnä tuoretta verta.

Aamulla heräsin aivan liian aikaisin, En vain saanut nukuttua. Menin vessaan, mutta huomaan, ettei verta ole tullut yön aikana yhtään. Edelleen vain pyyhkiessä vähän vaaleanpunaista. Olen tyytyväinen, että kivut ovat pysyneet vaimeina, lähes kokonaan poissa, mutta ajatus keskenmenosta ahdistaa. Ahdisti niin paljon, että tuli huono olo. Tunsin palan kurkussani. Teki mieli itkeä ja oksentaa ahdistus pois. Tein aamupalaksi leivän, mutta en saanut sitä syötyä. Nakertelin muutaman palan ja jätin loput miehelle. Kello alkoi viimein olla jo niin paljon, että voisimme lähteä kävelemään neuvolalle.

Neuvolassa ahdistus vain kasvoi ja kasvoi kun näin raskaana olevia äitejä. Heti kun terveydenhoitaja kutsui meidän sisään, aloin itkeä. Itkeä sopersin, että pelkään tämän menneen kesken. Vuodan verta ja olen todella ahdistunut. Terveydenhoitaja yritti nopeasti etsiä aikaa gynelle, joka olisi voinut ultrata, mutta valitettavasti meidän kunnassa on vain yksi kiertävä gyne ja seuraava vapaa aika hänelle olisi vasta reippaasti toukokuun puolella. Siitä ei siis ollut minulle mitään apua. Kävimme kuitenkin läpi kaikki neuvolan perusasiat. Mitä tutkimuksia tulee olemaan ja millä raskausviikoilla. Pieniä hetkiä saatoin kuvitella oikeasti meneväni noihin tutkimuksiin, mutta sitten taas keskenmeno ajatus hyökkäsi takavasemmalta ja toi mukanaan suurta ahdistusta. Neuvola käynti kesti vain noin 45 min. En osannut kysellä mitään yhtään mistään, kun ajattelin vain keskenmenoa.

Voi kuinka toivonkaan, että tämä olisi vain harmitonta vuotelua ja satunnaista kasvukipua, mutta pahoin pelkään pahimman olevan vasta tulossa.

Jos vuoto pysyy vähäisenä ja pahimmat kivut poissa, niin lauantaina pääsen yksityiselle ultraan näkemään, onko siellä enää ketään elossa. En malta uskoa, että kaikki olisi hyvin, mutta pitäkää peukkuja, että sieltä vielä hyviä uutisia saataisiin.

Nyt koitan kestää nämä pari työpäivää ahdistus rinnassa takoen. Nyt haluaisin vain nukkua tämän kaiken pahan olon pois. Voi kunpa voisin....

16 kommenttia:

  1. Täällä peukut pystyssä! Paljon voimia odotteluun <3
    Nuo terveydenhoidon resurssit kyllä nykyään... Huoh. Tuntuu ettei ultraan pääse oikein missään nykyään, ellei ole ihan kuolemaa tekemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin vähän yllätyin, etteikö muka oikeasti löydy kuin yksi osaava henkilö koko kunnasta :O Ihan älytöntä. Kiitos paljon ♥

      Poista
  2. Tulee ihan paha olo sun puolesta, ku jotenki tietää niin noi neuvolakäynnit ja jutut, jotka pitäisi olla onnen ja ilon asioita. Sit sä joudut kantamaan tommosta tuskaa sisällä :,(
    Mä niin toivon, et lauantaina sais kuulla onnellisen käynnin sulta ultrasta <3 <3
    Kun siellä voi niin moni muukin juttu vähän vuotaa, kun vain pieni taimen. Veren tihkumiset on kuitenki todella yleisiä, vaikka eihän tuota kokemaa ja pelkoja kyllä mikään lievitä, ennenku on todettu et kaikki on kunnossa. Odottava aika tommoselle on niin pitkä. Toivotaan ettei nyt tulis kipuja ja vuoto pysyis poissa. Voi että ku ei pysty mitenkään tällasissa auttamaan, vaan laittamaan myötätunto ja tsemppiviestejä. Tuntuu et nyt näissä hormoneissa ihan tuntemattomienkin kokemat tuntuu erityisen pahoilta. Jokainen meistä lasta haluava haluaa vauvan terveenä maailmaan ja jos sen eteen joutuu taistelemaan,niin se on kova pala. Totaalisesti koetellaan kyllä ihmisten henkistä ja fyysistä terveyttä. Voi sulle niin ensimmäisenä sitä lasta toivoo et tän on vaan pakko olla joku säikäytys..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Dansku ♥ Valitettavasti nyt alkaa kivut jo olemaan sen verran kovat, että pelkään pahoin, ettei mitään ole enää tehtävissä. Lauantaina saan kuulla tuomioni, mutta toivon vain selviäväni tästä keskenmenosta mahdollisimman nopeasti.

      Poista
  3. Epätietoisuus on kyllä hirveää. Voimia! Toivon niin kovasti, että pieni vielä siellä porskuttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Pahoin pelkään, että toivo on jo menetetty :/

      Poista
  4. Mun mielestä tilanne vaikuttaa varsin lupaavalta, kun yölläkään ei ollut vuotoa tai kipua. Toivottavasti pikkuisella on kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tilanne muuttuu hyvin nopeasti :( Tällä hetkellä kivut ja vuoto on taas yltynyt. Pahoin pekään, ettei mitään ole enää tehtävissä :/

      Poista
  5. Inhottavaa epävarmuutta! Toivottavasti tämä lohduttaa: Kun kerroin ystävälleni tuoreesta raskaudestani, hän tietysti onnitteli kovasti mutta sanoi melkein heti perään, että älä sitten säikähdä, jos tulee vuotoa. Hänellä tuli 6. viikolla niin paljon vuotoa isojen kipujen kera, että muistan kuinka hän mullekin laittoi silloin viestin, että kesken meni. No eipä mennyt. Ja kuulemma hänen parilla kaverilla on nyt ollut ihan sama tilanne ja kummankin raskaus jatkuu edelleen.
    Noh, tuskinpa osaan silti olla itsekään säikähtämättä, jos vuotoa alkaa tulla. Mutta toivoa ainakin on ja paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kivut mua nyt kyllä pelottaa enemmän kuin vuoto. Lohduttavaa kuulla, että kivutkin voi joskus olla ihan normaalia. Sain viestistäsi hieman toivoa, mutta pelkään pahoin, että pahin on vielä edessä :/

      Poista
  6. Toovottavasti ei mene kesken. <3

    Lakuista kuitenkin, että älä syö niitä! Ei mitään mustia karķkeja, salmiakkia tms. Niissä on glykyrritsiiniä, tutkimuksissa on todettu sen lisäävän keskenmenon riskiä ja vauvan synnyttyä myöhemmin oppimisvaikeuksia jne. Kannattaa googlata! Ennen oli suositus muistaakseni 50g/vrk, mutta nykyään nollatoleranssi.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itseasiassa tietoinen tuosta salmiakki/lakukiellosta, mutta ajattelin, että tämä peli on jo menetetty. Niin kuin nyt vaikuttaa olevan :/ Muuten en olekkaan syönyt lakuja raskausaikana ollenkaan.

      Poista
  7. Keskenmeno tai ei, kellekään en soisi tuollaista kipua, stressiä ja surua. Et ansaitse sellaista. Olen pahoillani että näin kuitenkin kävi.
    Kun Pandoran lipas aukaistiin, sieltä karkasi kaikki maailman pahuus. Ne levisivät kaikkialle. Viimeisenä lippaasta ryömi ulos Toivo. Vielä tänäkin päivänä toivo seuraa pahoja asioita. Toivo ei ole kadonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :/
      Ehkä meille vielä jonain päivänä se lapsi elävänä suodaan. Nyt ei vaan ole se päivä :(

      Poista
  8. Eiiiiii, mä en kestä! :*( Mun piti teitä jo onnitella aikasemmin, oon täällä edelleen tiiviisti seuraillut teidän taivalta... Tuntuu ihan uskomattoman pahalta sun puolesta...kunpa tää olisi vaan vaaratonta vuotelua, mutta sun historialla on varmasti vaikea siihen uskoa. <3 Tää on niin väärin. Pidän vielä peukut ja varpaat pystyssä, että tyyppi olisi super sitkeä <3

    VastaaPoista
  9. Voi Alina :/ parin päivän sairastelun ja blogikatkoksen jälkeen olin kyllä murheen murtama, kun luin teidän kuulumiset. Toisen suruun on usein vaikea löytää järkeviä sanoja, kun niitä ei aina omaankaan ole löytynyt. Mutta halusin silti sanoa, että olet minun ajatuksissani. Olen todella pahoillani että joudut kestämään tällaista höykkyytystä, oli lopputulema tässä nyt mikä hyvänsä. Paljon, paljon voimia täältä sinne ❤

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)