Takaisin töihin!

Huh viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai edes mistä aloittaisin.

Vauvakuume on alkanut nostamaan taas ihan huolella päätään. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tavallaan haluaisin jo niin kovasti aloittaa vauvantekoprojekti vol 2:sen, mutta toisaalta muistot menneistä yritysvuosista saa vauvakuumeeni laantumaan lähes mitättömiksi. Kerroin viimein ystävilleni meidän menneestä yritystaipaleesta ja sain paljon pahoitteluja osakseni. Aavistuksia lapsettomuusongelmista olikin jo hieman herännyt ystävieni mieliin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaista keskenmenohelvettiä me olemme saaneet kokea heidän huomaamattaan. Oli kuitenkin ihana kuulla miten onnellisia he olivat aikoinaan kuullessaan meidän vauvauutiset. Kuulemma meidän vauvauutiset toivat melkein suuremmat tunteet esiin kuin heidän oma raskautensa, haha. Melkein.

Ollaan jo kovasti puhuttu pikkuveljestä(päätettiin jo, että sekin on poika :D) mieheni kanssa ja sovittiin luopuvamme ehkäisystä heti, kun kortsupakkauksen viimeinen kumi on käytetty, haha. Siinä voipi mennä hetki. Lapsiperhearki ei ole sitä kaikkein kiihkeintä aikaa makuuhuoneen puolella. Asiaa ei auta yhtään se, että olen juuri palannut takaisin töihin ja aloittanut pientä juoksuharrastustakin. Elämä on nykyään pelkkää aikataulujen kanssa taistelemista, eikä asiaa ainakaan helpota edelleen kotimme valloittanut kylppäriremontti. Jep, se on edelleen kesken. Jo kohta neljättä kuukautta.

Tänä kesänä olen alkanut löytämään taas pitkästä aikaa enemmän oman itseni. Imetyskin loppui mukavasti lapsentahtisesti kokonaan ja ehkä sen ansiosta kiertonikin on alkanut löytää rytminsä. Tuntuu, että kroppani on ehkä tasaisemmassa kierrossa, kuin ennen raskautta. Menkkakivut ovat kadonneet kokonaan ja kierto on aika tarkka 34 päivää, mitä se on joskus aikoinaankin ollut. Saa nähdä alkaako työstressi heittämään kiertoa taas miten sattuu, mutta toistaiseksi se on jo tosi hyvä.

Kesällä on tullut mökkeiltyä paljon ja käytyä niin keikoilla, kuin festareillakin. Pikkumieskin oli ensimmäistä kertaa yökylässä, jopa kaksi yötä putkeen. Toki isovanhemmat tulivat meille hoitamaan pikkuista, mutta kuitenkin. Heillä oli mennyt kuulemma ihan tosi hyvin ja lapsikin oli tykännyt kovasti viettää aikaa mummin ja papan kanssa. Onni on hyvät tukiverkostot ♥

Pikkujäbä on kehittynyt taas ihan hirmuisesti. Uusia sanoja opetellaan jo kovasti. Eilen illalla hän tapaili sanaa auto ja ei sitten meinannutkaan saada enää unta, kun niin kauheasti olis tehnyt mieli vielä jatkaa höpöttelyä. Tähän mennessä sanoja on kertynyt jo mm. ei, joo, aijaa, kakka, pappa, äiti, auta, vettä ja tutti. Eli ne tärkeimmät :D haha. Ja voi luoja, miten paljon noin pieni ihminen jo ymmärtää. Hän tykkää auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja vie roskia roskikseen. Tykkää lajitella pyykkejä oikean värisiin kasoihin ja pyytää päästä potalle. Ja jäbällä on ikää vasta 1 vuosi ja 4 kuukautta. Hän on vaan niin super reipas ♥

Voih, ja taas tuli kauhea ikävä pikkuistani. Menee varmasti vielä hetki ennen kuin totun tähän työelämään.

Mukavaa maanantaita kaikille!