Tänään Preglife sovellukseni kertoo, että on enää 90 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Vastahan se oli tasan sata. Kymmenen päivää meni niin, että humahti.
Töissä on ollut viimeaikoina ihan tosi kiirus, minkä takia työpäivät tuntuu ainakin menevän tosi nopeasti. Kotiin päästyäni taas olen niin väsynyt ja uupunut, että en jaksa tehdä enää perus tiskien tai vaatteiden pesun jälkeen mitään muuta kuin lyysähtää sohvalle käsitöitä tekemään. Vaunuverho valmistuukin jo kovaa vauhtia. Tai ehkä siitä tulee sittenkin peitto. Noh sen näkee sitten.
Tosiaan uupumus on vallannut kroppani ihan tyystin. Liukkaat kelit aiheuttivat sellaiset liitoskivut, että nivuset olivat ihan tulessa. Muutenkin tämä kaamos on vienyt energiani ihan tyystin ja olenkin usein sammunut sohvalle heti päivällisen jälkeen. Nukun onneksi vielä tosi hyvin, tosin tänään aamulla heräsin jo viiden aikaan siihen, kun pikkujäbä aloitti jostain syystä aamujumpat vähän normaalia aikaisemmin ja jäin siinä sitten ihmettelemään sitä masun muljumista puolelta toiselle.
Mutta otsikkoon viitaten, mitä vähemmäksi aika käy, sitä enemmän olen alkanut miettimään tulevaa vauva-arkea. Joistain asioista mulla on jo ihan selkeä mielikuva, mutta ymmärrän toki, että kaikki ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut.
Esimerkiksi olen jo kauan tiennyt, että haluan imettää, joten toivon todella tämän myös toteutuvan. Päätös imettämisestä tulee varmaankin hyvin pitkälti omalta äidiltäni, joka on aina jaksanut toitottaa imettäneensä minua ja veljeäni ainakin vuoden ikään asti ja sen takia olemmekin pysyneet terveinä ja mitään allergioitakaan ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä joku varmaan jo pystyy todistamaan, että korvikemaidolla kasvaa ihan yhtä terveellisiä lapsia(en jaksa perehtyä nyt mihinkään tarkempiin tutkimuksiin aiheesta), mutta haluan silti uskoa, että juurikin minun tuottama supermaitoni pitää myös meidän pikkujäbän terveenä ja allergiattomana :D haha. Sopii toivoa.
Toinen asia, mitä olen jo pitkään pähkäillyt, on nukkumajärjestelyt. Meillähän on siis tulossa vauvalle ihan oma huone, joten tarkoitus on opettaa häntä myös nukkumaan siellä. Pinnasänky odottelee edelleen kokoamista, mutta sen paikka tulee olemaan vauvanhuoneessa. Alkuun olen kuitenkin ajatellut tilaavani netistä vaavisängyn. En tiedä onko tuo monelle kovinkaan tuttu palvelu, mutta työkaverini ovat ainakin ylistäneet sitä kovasti. Kyseessä on siis renkailla kulkeva vuokrasänky, jossa pikkuinen voi kätevästi nukkua ensimmäiset neljä kuukautta. Tai siis tietty niin kauan kuin hän siinä mahtuu nukkumaan. Tuo vaavisänky on siitä kätevä, että sitä voi siirrellä helposti paikasta toiseen ja näin ollen se tulisikin olemaan meiän makkarissa ja tietysti päivisin se kulkee vaikka olkkarissa tai keittiössäkin tarvittaessa.
Perhepetiä meille siis ei ole tulossa. Sen tiedän jo etukäteen. Nyt moni varmaan jo älähtää, että "äläs sano vielä". Ensinnäkin meiän sänky on ihan hirveä 160 cm leveä pomppulinna. Vanha joustinpatja on jo painunut molempien alla ihan kasaan ja keskellä on äärimmäisen kiva kukkula, josta pikkuinen voisi helposti kierähtää meistä jomman kumman alle. Toiseksi, meidän koira nukkuu myös meidän sängyssä. Pääasiassa toki jalkopäässä, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että vauva alkaisi kiinnostaa häntä vähän liikaa ja pian jo hänkin nukkuisi vauvan päällä. Ei hyvä. Kolmas syy on ihan vaan periaatteesta. Meillä ei kotona nukuttu koskaan perhepedissä, vaan alusta asti nukuttiin omassa sängyssä. Oma sänky on aina ollut kaikista turvallisin paikka. Pienenä saatoin jopa ihmetellä, että miksi serkkuni nukkuivat vanhempiensa välissä. Ajatus tuntui minusta tosi vieraalta. Oma sänky on aina ollut ihan parhautta :D
Noin yleisesti ottaen, mulla ei ole mitään hajua minkälaista meiän vauva-arki tulee olemaan. Ensinnäkin tulee olemaan aikamoinen kulttuurishokki ylipäätään tottua olemaan kotona vauvan kanssa, eikä herätä joka aamu rutiininomaisesti töihin. Unirytmi tulee varmasti ainakin muuttumaan radikaalisti. En tiedä tuleeko minusta sitä sellaista aktiivista mammaa, joka käy kaikenmaailman perhekahviloissa ja mitä näitä nyt on. Voisin kuvitella, että ei tule, mutta koskaan ei saa sanoa "ei koskaan", haha.
Saas nähdä kuinka monta etukäteen suunniteltua juttua me tullaan vielä pyörtämään myöhemmin :D Joka tapauksessa vanhemmus tulee olemaan omalla tavallaan uuden elämän alku ja mä en malta odottaa, että me päästään jo kokemaan nuo uudet elämää mullistavat tapahtumat itsekkin.
Ihanaa maanantaita kaikille! Enää viikko jouluun!!!! ♥
Kylläpä aika on mennyt nopeasti! Kohta hän on jo täällä :O <3
VastaaPoistaAi että tuo koirajuttu toi esikoisen ajalta hauskoja muistoja... Meillähän on kissa (tai silloin oli kaksi) ja nukuttiin perhepedissä, pinnasänky oli sängyn vieressä ilman laitaa "lisätilana" ettei napero tipahda sängystä alas. No meidän vanhempi kissa oli sellainen kolipää jonka mielestä oli ihanaa nukkua vauvan lähellä, joten lopulta nukuttiin niin että vauva nukkui sängyssä ja kissa pinnasängyssä. :'DD Tosin välillä herättiin niin, että katti oli tullut vauvan jalkoihin nukkumaan. Siinä vaiheessa se alkoi olla jo ihan söpöä, kun vauva oli kissaa isompi, mutta alkuvaiheessa aiheutti kieltämättä kissalle aika nopean häädön. :D Luonnollisesti samainen hölmö tunki pinnasänkyyn nukkumaan siinä vaiheessa, kun vauva (tai melkein jo taapero) siirtyi sinne nukkumaan...
Haha voi hassut :D Mä oon kyl kuullu monesti just noita tarinoita, kun kissa on ottanut vauvan sängyn omakseen :) Onneks kissat on sen verran kevyitä eläimiä, ettei ihan rusennu, jos vähän viereen änkeekin :D Meiän koira on niin itsekäs, että nukkuu välillä ihan poikittain ja potkii meitä pois tieltään :D haha. Onneksi hän kuitenkin lähtee helpolla myös poiskin, jos alkaa liikaa ärsyttämääm :)
PoistaMukava lukea näitä pohdintoja. Ei ole kauaa, kun itse mietiskeli samsnlaisia asioita :) luulen, että ensimmäisen vauvan kohdalla monien perheiden alkuarkea leimaa lähinnä sellainen alkushokki. Siinä ei itse enää edes muistanut, mitä ajatteli mistäkin asiasta kun tunteet vauvaa ja uutta elämää kohtaan olivat päällimmäisenä pureksinnassa :D hyvä noita on silti kyllä miettiä etukäteen, nyt kun alkaa arki rauhoittua voi jo vähän muistella, että mitenkäs minä nämä aioinkaan hoitaa... :)
VastaaPoistaNämä taitaa olla just sellaisia asioita, mille sitten voi jälkikäteen nauraa, että kuinka naivisti sitä onkaan joskus ajatellut :D No ei vaan, ihan avoimin mielin otan kaiken uuden ja ehkä vähän järkyttävänkin kokemuksen vastaan :) Ja hyvähän sitä on vähän etukäteenkin jo miettiä eri strategioita :D
PoistaMukavaa että kirjoitit tästä, se on kiva kun jää sitten itsellekin muistiin ja voi vertailla kun pienokainen maailmassa ollut tovin että mites menikään! :) Ihanaa ettei ole enää pitkä aika! <3
VastaaPoistaTotta! On kyllä hauska nähdä miten todellisuudessa sitten kaikki lopulta meneekään, mutta hyvähän se on edes jonkinlaista taistelusuunnitelmaa olla alustavasti, ettei olisi sitten ihan hukassa :) Varasuunnitelman varasuunnitelmakin on hyvä miettiä jo pikkuisen etukäteen :D
PoistaMinäkin ilmoitin kaikille ennen vauvan syntymää että do varmaan nukuta perhepedissä. En itsekään ole vauvana siellä nukkunut joten ajatus tuntui vieraalta. Sitten toin vauvan kotiin valvottuani tuhat vuotta ja hirveissä hormoneissa ja vauva ei suostunut yhtään omaan sänkyynsä. Aika nopeasti laitoin unipesän meidän sänkyyn, ei ollut voimia. Vasta kun 3kk tuli täyteen sain vauvan siirrettyä omaan sänkyynsä ja puoli vuotiaaksi asti sänky oli meidän huoneessa. Hups :D ehkä joskus jos saa toisen lapsen niin sen kohdalla onnistuu paremmin :’D ihanaa joulun aikaa, olen niin iloinen puolestasi kun teidän pieni on vihdoin tulossa teille <3 - T
VastaaPoistaHeheh, juurikin jotain tuollaista voisin kuvitella tapahtuvan myös meille ja pyörrän aika äkkiä sanani :D Noh ainakin yritys on kova, mutta saa nähdä sitten, että miten voimat todellisuudessa riittävät :) Kiitos ja ihanaa joulun odotusta myös sinne! ♥
PoistaOon kans harkinnu vaavisänkyä nimenomaan lemmikkien vuoksi. Meillä kun iso kultainennoutaja ja kissa nukkuvat molemmat leveästi 160cm perhepedissä ;D ja oishan sitä sänkyä kätevä siirrellä huoneesta toiseen, eikä utelias koira yltäisi kokoajan vauvaa haistelemaan. Toinen vaihtoehto on tehdä pinniksestä sivuvaunu. Itse en jaksaisi heräillä yöllä montaa kertaa imettämään toiseen huoneeseen. Onneksi on vielä aikaa pohtia. Toisaalta 90e tuntuu aika isolta rahalta kun miettii mihin hintaan pinniksiä saa käytettynä. -Riksu
VastaaPoistaJoku asia voi olla toiselle tosi hyvä ja toiselle taas ei niin hyvä :) Mä itse näkisin tuon vaavisängyn hyvänä ratkaisuna meille, kun sitä voi tosiaan sitten siirrellä vaikka miehen työhuoneeseen tarvittaessa :D Alussahan vauva vaan pääasiassa nukkuu, kakkii ja syö, niin mies voi hoitaa pientä ja minä menen ajoissa nukkumaan ja mies vaan kiikuttaa pienen luokseni sänkyyn syötön ajaksi :D Tällein näin naivisti ajateltuna, haha. Ei siis tosiaan ole omia kokemuksia vielä tuosta, mutta olen halukas kokeilemaan :) Mä en itse pidä tuota kovinkaan pahan hintaisena, mutta toki on se sen verran iso summa, että sillä saa jo paljon muutakin.
PoistaTosi hyvää pohdintaa sekä tässä että edellisessä postauksessa. Ihana, että haluat imettää! Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Itselläni oli myös ajatuksia siitä mitä haluan ja mitä en halua ennen vauvaa, ja moni asia manikin sitten juuri päinvastoin kuin olin ajatellut :D Minusta tuli esimerkiki taaperoimettäjä vaikkei tarkoitus ollut imettää kuin minimiaika ja nukuttii perhepedissäkin yli puoli vuotta vaikka sekin oli aluksi ihan ehdoton ei. Uskon, että vauva-arki opettaa ja jokainen perhe tekee loppujen lopuksi itselleen parhaiten sopivalla tavalla :) Pienenä huomiona vielä se, että ihan pienelle vauvalle voi olla hyväksi nukkua vanhemman kanssa samassa huoneessa, koska vauva tahdistaa hengitystään muiden hengityksen mukaan. Kuten kirjoititkin, niin epätasainen patja ja lemmikki samassa sängyssä ovat esteitä perhepedissä nukkumiselle. Tuosta vaavipedistä olen kuullut pelkkää hyvää ja moni sanoo, että se on ollut hintansa arvoinen :)
VastaaPoistaHeh, mä luulen kans, että se vauva-arki lutviutuu uomiinsa sitten kun se on oikeasti ajankohtaista, mutta ainahan sitä on hyvä vähän etukäteen myös ajatella erilaisia vaihtoehtoja :) Ja niin siis tarkoitus on tosiaan, että vauva nukkuu ensimmäiset kuukaudet meidän makkarissa, mutta vaan siinä vaavisängyssä. Sitten kun ei enää siinä mahdu nukkumaan, niin pinnikseen, mutta toki voihan käydä niinkin, että siirränkin oman patjan vauvanhuoneeseen :D Mahdollisuuksia on monia.
PoistaHeh, mä ajattelin että ei ikinä perhepetiä ja imetän max 9kk. No 2v nukkuu edelleen meidän välissä, imetys luojan kiitos loppui taaperon ollessa 1v4kk. Ja olen edelleen sitä mieltä että jos toinen tulee niin se,saa oppia nukkumaan alusta asti omassa sängyssä, mut totuus voi olla toine.. Vaavisänky oli kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen, erityisesti koirataloudessa
VastaaPoistaHehe, niin ne suunnitelmat muuttuu :D Tosin ihan lapsen tahtisesti tietty itsekkin ajattelin ihan toimia, että en nyt sentään kellosta katso aikaa jolloin vuosi imettämistä tulee täyteen :D Jos voittais lotossa ja vois ostaa uuden sängyn tai edes kunnon patjan, niin ehkä tuo ajatus perhepedistäkin vois muuttua, mutta toistaiseksi ainakin yritetään pitää vauva omassa sängyssä :)
PoistaMeillekään ei tule perhepetiä (ainakin tämä ois tarkoitus), mutta pinniksestä tulee sivuvaunu minun puolelle sänkyä. En tiedä oletko tietoinen, mutta vauvan kannattaisi nukkua lähemmäs koko ensimmäinen vuosi vanhempien kanssa samassa huoneessa, se vähentää muunmuassa kätkytkuoleman riskiä. :) Toki hyvä jos edes pari ensimmäistä kuukautta on samassa huoneessa, mutta mietin oletko tietoinen asiasta.
VastaaPoistaTarkoitus olis siis käyttää sitä vaavisänkyä sen 4 kk, jos siis ei vaan ehdi kasvaa siitä ulos. Sitten siirryttäis vauvan omaan huoneeseen ja pinnasänkyyn. Enkä siis väitä, ettenkö tulisi myös itse nukkumaan vauvan huoneessa aluksi, jos nukkuminen tulee olemaan kovinkin hankalaa :D
PoistaKätkytkuolemat on ymmärtääkseni tosi harvinaisia Suomessa, tai ainakaan yli 4kk:n ikäisillä, mutta ainahan riski on olemassa.
Kuka haluaa ottaa riskin ja kuka ei, vähän sama kuin esim ruokasuositukset raskausaikana. Sitä on kuitenkin ihan tutkittu, ja syitä oli muitakin kuin kätkytkuolema. Mutta jokainenhan tekee miten haluaa. :)
PoistaNiin, joku asia on hyvä toiselle ja toiselle ei :)
PoistaPakko sanoa tuosta perhepedistä! Meillekään sitä ei siis missään nimessä pitänyt tulla. Mulla oli vaavi-sänky vuokrattuna, pinnis sivuvaununa... Mutta meillä kävi niin että saatiin aivan sairaan huonosti nukkuva vauva. Hän on 4kk heräillyt 20-60 minuutin sykleissä läpi yön. Jaksoin vähän aikaa siirtää omaan sänkyyn mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko oli opetella nukkumaan vierekkäin niin, että sai sitten rauhoiteltua vauvan siihen kainaloon imettämällä/silittämällä jotta sai edes vähän unta. Se ei ollut meille ideaaliratkaisu, mutta tässä ääritilanteessa ainoa mahdollinen! Vaavi-sänky jäi meillä siis käyttämättä mutta monet ovat kyllä tykänneet :)
VastaaPoistaVoi että :/ Joo siis just tuommoset poikkeustilanteet ymmärrän tosi hyvin. Nämä etukäteen tehdyt suunnitelmat onkin vain lähinnä suuntaa antavaa ennakointia ja todellisuus sitten näyttää miten käy. Mieheni oli kuulemma koliikkivauva ja itse olin hiljainen hissukka, joka ei juuri koskaan itkenyt :D Meidän lapsesta voi siis tulla myös erittäin huono nukkuja, joten sellaisessa tapauksessa on kai kehiteltävä jokin uusi suunnitelma(pitää varmaan ostaa uusi sänky :D). Ihan mielenkiinnolla odotan, että miten meillä lähtee vauva-arki käyntiin, kävi sitten niin tai näin :)
PoistaMeillä loppu lemmikin pääsy makkariin esikoisen synnyttyä. Niin se kuuluu mennäkkin.
VastaaPoistaLapsen tarpeet ja tahdot etusijalle :)
Niin moni kieltää perhepedin, mutta vasta kun oikeasti on lapsi, ja tietää millaista ruljanssia VARSINKIN imettävällä ne yöt tahtoo olla, pystyy ymmärtämää.
Anteeksi nyt mutta mielestäni hiukan typerää että koira sais ennemmin nukkua vieressä kuin oma lapsi.
Meillä lapset on nukkuneet aina reunassa joko oma sänky tai seinä sillä puolen.
Noh niinkuin kirjoitinkin, niin nämä ovat vain omia ennakkoajatuksiani tulevasta vauva-arjesta ja en siis tosiaankaan voi tietää etukäteen, miten asiat meillä loppujen lopuksi tulee menemään.
PoistaMeille koira on perheenjäsen ja ei todellakaan tulla kieltämään siltä makkariin pääsyä kokonaan. Siitä on muodostunut myös hänen oma turvapaikkansa, joten olisi typerää aiheuttaa turhaa stressiä hänelle, kun on muitakin keinoja. Vauvan tulo perheeseen voi muutenkin olla koiralle todella stressaava asia.
Hieno homma, jos teillä perhepeti toimii :) Mutta se ei suinkaan ole ainoa ja oikea keino, vaan muitakin keinoja on, oli sitten imettävä tai ei.