29. kesäkuuta 2015

Keskustelua vauvantekohommista

Tänä aamuna oli taas ihan pakko tehdä raskaustesti, vaikka tiesin että on liian aikaista. Testi näytti negatiivista. En ollut lainkaan yllättynyt. Olin jopa hieman helpottunut, kun asiat sujuvat normaalisti. Tiedän mitä tehdä. Nyt vain odottelen sitä ensimmäistä punaista tippaa paperissa...

Tavattiin eilen taas pitkästä aikaa kaikkia kaveripariskuntiamme tästä meidän pienestä piiristämme, josta olenkin kertonut aiemmin. Vietettiin mukavaa aurinkoista päivää rennooissa merkeissä grillaten ja rupatellen. Siinä sitten pojat lähtivät pelaamaan lentopalloa ja me tytöt jäätiin keskenämme keskustelemaan. Ja eikös ne aiheet taas lopulta päätyneet vauvoihin.

Silja avautui viimein huolistaan vauvantekohommiin liittyen. Kerroinhan jo aiemmin, että Silja ja Eero menivät ystävänpäivänä naimisiin ja luopuivat heti hääyönään ehkäisystä. No niinhän se yleensä menee, mutta nyt siitä on kulunut jo reilu nelisen kuukautta, eikä heillä(kään) ole vielä tärpännyt. Silja on kova stressaamaan asioista ja kun asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu, niin kroppa alkaa pettää. Silja kertoi, että häneltä voi uupua menkat jopa puoleksi vuodeksi, kun stressi on liian kova. Voi kuinka olisinkaan halunnut yhtyä tuohon keskusteluun, mutta en halunnut paljastaa meidän yrittävän raskautumista ja että meillä tulee kohta jo vuosi täyteen. Toisaalta se ei välttämättä olisi lohduttanut häntä yhtään. Sen sijaan Sanna lohdutteli, että hänelläkin onnistu vasta kuudennella kierrolla ja Tiinalla, no Tiinallahan tärppäsi melkeinpä heti ensimmäisestä kierrosta. Olisiko ollut jopa hääyönä. Sanna kertoi myös itse olleen kovin hysteerinen esikoistaan yrittäessään. Kaikki kikat oli otettu käyttöön. Ovulaatiotesti oli tehty, foolihapot oli otettu ja greippimehut juotu :D

Mutta oli kuitenkin mukava kuulla, että nämä vauvantekohommat askarruttavat myös muita naisia, kun tuntuu, että monet tulevat raskaaksi ihan tuosta noin vain ja yleensä jopa "vahingossa". Sanna kertoi myös ystävästään, joka oli yrittänyt miehensä kanssa lasta vuoden ja he olivat menneet tutkimuksiin ja heti kun he olivat menneet sinne, niin hän olikin tullut raskaaksi.


Ihminen on niin outo mekanismi, että tällaisetkin asiat voivat olla ihan vaan korvien välistä kiinni. Luontoäiti pistää kropan pauselle, jos se ei ole juuri silloin sopivassa tilassa kasvattamaan pientä uutta elämää.

Kun vaan osais itsekkin olla ottamatta stressiä asiasta...

2 kommenttia:

  1. Löysin blogisi muutaman muun blogin kautta - en enää edes muista tarkkaa "polkua". Tekstisi muistuttaa kovasti omia tekstejäni, joita kirjoitin kaksi vuotta sitten vain omille silmilleni. Aloitimme silloin aikanaan yrittämisen toiveikkaina, kunnes lopulta yrittämisestä tuli pelottavaa ja ahdistavaakin, kun mitään ei tapahtunut. Stressasin niin paljon, että kiertoni menivät täysin sekaisin. Saimme kevyillä hoidoilla kierron kuriin ja onnistuneen ovulaation. Se olikin sitten se the kierto. Tarinan lopun arvannetkin. Halusin vain tulla kertomaan, että yritä pitää mieli keveänä! Stressi on pahin vihollinen näissä asioissa. Jään taustalle seuraamaan matkaanne. Onnenpuhuri purjeisiinne! - Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi Annu :) Ihana kuulla että teillä on onnistanut. Pitänee itsekkin muistaa pysyä tyynenä ja olla stressaamatta turhaan. Eiköhän meilläkin vielä onnista kun vaan pysyn optimistisena :D

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)