Isänpäivä

Eilen vaihtui taas uusi raskausviikko, mukavasti isänpäivän merkeissä. Leivoin aamulla kaksi massiivista pullapitkoa, joista toisen lahjoitimme appiukolleni ja toisen syömme itse, muahaha.

Isänpäivä ei ole ollut minulle koskaan kovin merkittävä juhlapäivä, koska isäni ei ole ollut juurikaan elämässäni osana. Ukeille toki tuli aikoinaan lähetettyä isänpäiväkortteja, mutta nyt kun heitäkään ei enää ole, niin isänpäivä on minulle vain yksi pyhäpäivä muiden joukossa. Kuitenkin mieheni tavattuani, olen päässyt näkemään miten ihanasta juhlapyhästä voikaan olla kyse. Olemme käyneet nyt joka vuosi mieheni vanhempien luona, jossa on ollut juhlimassa myös mieheni isoisä. Tänäkin vuonna olimme syömässä mieheni vanhempien luona ja siellä oli oikein ihana tunnelma, kun oli koko perhe mukana. Ensi vuonna tilanne tulee kuitenkin muuttumaan. Haluan ja aionkin luoda meille ihan uusia isänpäivän perinteitä. Tullaan varmasti askartelemaan suloisia isänpäiväkortteja meidän ihanan pienen poikamme kanssa ja herätetään rakas mieheni haleilla ja märillä suukoilla ♥ Kyllä jokainen isä on sen ansainnut. Sisälläni kiehuu, kun luen uutisartikkeleita jostain typerästä läheisenpäivästä. Jumankauta, miksi kaikesta pitää tehdä niin yhtenäistä massaa. Miksi se yksi ainut kunniapäivä viedään toisilta. Ei kaikkia voi aina miellyttää. Toivottavasti sama pätee sitten myös äitienpäivään. Prkl. Nojoo, mutta tämä on taas tällainen asia, mistä voi olla montaa mieltä. Koskahan mennään niin pitkälle, että "taivaan isä" onkin "taivaan henkilö", haha.

Mutta tosiaan, raskausviikko vaihtui ja tänään on siis rv 22+1. Masu on selkeästi pullahtanut jo esiin, kun töissäkin on alkanut tulemaan taas lisää onnitteluja ja voinnin uteluita ihan random tahoilta. Mieskin yllättyi, kun oli ohittamassa minua ja olevinaan väisti kaukaa, mutta hipaisikin vahingossa masuani :D "Masu!" hän huudahti. Anoppini ja kälynikin huomasivat eilen pallomahani kasvaneen. Toki olin laittanut päälle sellaisen äitiysmekon, missä se masu oikein vielä korostuu, mutta eipä tässä ole enää oikein millään vaatteella saanut masua kokonaan piiloon. Tästä se masun kasvattelu sitten vasta alkaakin.

Vointi on ollut varsin hyvä. Lauantaina ahersin taas hieman tulevassa lastenhuoneessa, jonka seurauksena selkä tuli vähän kipeäksi, mutta levolla se kipu sitten hävisikin nopsasti. Jonkinlaista vihlontaa tuntui myös lauantaina lantion seutuvilla, mutta lueskelin juuri, että nyt voi tuntua masun kasvun takia jotain vihlontaa nimenomaan juuri vatsan sivuilla. Masu on tosiaan kasvanut jo niin paljon, että olen alkanut tuntemaan potkuja välillä jopa navan korkeudella. Tietyssä asennossa huomaan myös navan työntyvän ulos, että liekkö se sitten jossain kohtaa plopsahtaa kokonaan ulos. Hyyyi.

Huomenna on taas vuorossa neuvola ja tällä kertaa pitäis saada jo viimein tuo kuuluisa lääkärintodistus, millä pääsee sitten tekemään äitiyspakkaushakemusta, jipii! En malta odottaa, että pääsen hipeltämään niitä kaikkia vauvanvaatteita! Yhtään vaatetta en ole vielä kotiuttanut. Ainoastaan yhdet villasukat oli anoppi neulonut ja ne löytyy jo tulevasta lastenhuoneesta, mutta vielä en ole uskaltanut kauheasti mennä vaatteita ostelemaan :D Vielä ehtii.

Palaillaan taas myöhemmin neuvolan kuulumisilla.

Hauskaa viikkoa kaikille!

P.S. Enää viikko meidän kaveriporukan pikkujouluristeilyyn!!! Iiih!