Synnytys

Ensinnäkin, suuren suuret kiitokset kaikille onnitteluista edelliseen postaukseen! ♥

Uusi elämä vauvan kanssa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja onkin ollut vaikeaa löytää enää ylimääräistä aikaa blogille. Tälläkin hetkellä pikkujäbä on kiinni tississä ja yritän jotenkin kirjoitella postausta läppärilläni, jota en olekkaan muuten ehtinyt avata viikkokausiin :D

Halusin kuitenkin kirjoittaa meidän synnytyskertomuksen tännekkin muistiin vielä ennen kuin ehdin unohtaa sen kokonaan. Toki onhan se mulla paperilla, mutta kuitenkin.

Tosiaan mentiin siis silloin pitkäperjantaina sinne yliaikaiskontrollikäynnille. Ystäväni Tiina varoitteli meitä jo etukäteen, että pyhinä siellä on töissä vain yksi lääkäri, joka hoitaa kaikkia osastoja ja yllättäen yliaikaiskontrollikäynnit on varmasti lääkärin prioriteeteissä viimeisenä. Meidän aika oli klo 13. ja siellä oli silloin pari muutakin odottajaa. Aloiteltiin ensin olemalla noin puolisen tuntia käyrillä ja seurailtiin vauvan sykettä. Oltiin pakattu mukaan hieman eväitä ja nameja, että jaksettais odottaa useampi tunti ja useampi tunti siinä sitten vierähtikin.

Kerroinkin, että mulla alkoi tuntumaan nuo kipeät supistukset säännöllisen epäsäännöllisesti silloin viikon alussa. Supistukset olivat yleensä aamupäivästä hieman epäsäännöllisempiä, mutta iltaa kohden ne alkoivat säännöllistymään siihen 10 min välein tuleviksi. Perjantaina ollessamme siellä yliaikaiskäynnillä huomasin supistusten taas tihenevän siihen 10 min väliin ja pikku hiljaa ne alkoi tihentyä jo 7 minuutin väliin. Kun olimme sen parisen tuntia odotelleet, päätin käydä vessassa ja yhtäkkiä huomasinkin, kun housuihin lorahti ihan kunnolla limansekaista kirkasta nestettä. Kirosin hetken vessassa märäksi menneitä housujani, mutta laitoin lopulta siteen paikoilleen ja lähdin takaisin odotustilaan mieheni luokse.

Odotustilaan tullessani kerroin miehelleni, että mitä oli tapahtunut ja aloin itkemään hillittömästi. En tiedä yhtään miksi :D En pystynyt yhtään hallitsemaan tunteitani ja kyyneleitäni ja sopersin vain, että minua pelottaa ja jännittää. Minua ehkä pelotti se, että joudun vielä lähtemään kotiin kärsimään supistuksistani ja toisaalta jännitti myös se, että nyt alkaa ihan oikeasti tapahtua. Kutsuimme kätilön paikalle ja itkeä pillitin ja sopersin hänelle tapahtuneesta. Hän otti tunteeni tosi hyvin huomioon. Laittoi minut uudelleen käyrille ja pian ottikin minut jo tutkimuksiin. Hän testasi, että kyseessä tosiaan oli lapsivettä ja tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olinkin siinä vaiheessa jo auki kahdelle sormelle. Hän otti vielä gbs-näytteen ja puolisen tuntia jouduttiin odottelemaan sen tulosta. En sitten lopulta koskaan päässyt sinne lääkärin tutkimukseen, kun kätilö totesi tuon näytteen olleen positiivinen ja joutuisin suoraan osastolle ja antibiootti-tippa käteen kiinni.

Supistukset alkoivat tihenemään jo siihen 5 min väliin ja olo alkoi olemaan sen verran tukala, että sain käyttööni tens-laitteen. En ehtinyt edes pitkäkseni tuohon odotusosastolle, kun kätilö jo totesikin, että päästään suoraan synnytysosastolle ja sitten sitä jo mentiinkin.

Synnytysosastolla pääsin tutustumaan ilokaasuun. Yllättäen tuo tensin ja ilokaasun yhdistelmä olikin tosi tehokas kivunlievityskeino. Istuskelin pallon päällä ja nuuskuttelin ilokaasua ja mieheni paineli hartioitani ja boostaili tensiä aina supistuksen tullessa. Kello alkoi lähestyä jo ilta ysiä, kun pyysin saada seuraavan kivunlievityksen eli oli aika laittaa piikki selkäytimeen ja spinaalipuudutus vaikuttamaan. Ah sitä autuuden tunnetta, kun supistuskivut katosivat yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen. Kipujen kadottua puhkaistiin kalvot ja laitettiin sykeanturi vauvan päähän kiinni. Oli yhtäkkiä tosi pirteä olo ja pyörittelin lantiotani pallon päällä ja söin samalla meidän sairaalakassiin pakkaamiamme eväitä.

Noin puolentoista tunnin päästä aloin taas tuntemaan supistukset pikku hiljaa vahvempina ja vahvempina. Kerroin asiasta kätilölle ja pian olikin jo aika laittaa epdiraalipuudutus vaikuttamaan. Epiduraalin vaikutus alkaa hitaasti ja nuuskuttelin taas hetken aikaa ilokaasua kipuihini. Epiduraalin vaikutettua laitettiin minulle vielä oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan, koska supistukset saattaa lieventyä epiduraalin aikana ja sitähän me ei kuitenkaan haluttu. Kello alkoi olemaan jo lähemmäs puolta yötä, joten me päätettiin mieheni kanssa ottaa pienet torkut epiduraalin vielä vaikuttaessa. Yhtäkkiä huomasin täriseväni vilusta, enkä saanut sitä mitenkään loppumaan vaikka olin saanut päälleni jo tuplapeitot lämmittämään. Lopulta kätilö mittasi lämpöni ja minulle olikin yhtäkkiä noussut 38.1 asteen kuume. Yhtäkkiä kätilöitä ja lääkäreitä alkoi tulemaan huoneeseen. Minulle laitettiin paracetamolia suoraan suoneen ja kuume alkoi viimein laskemaan. Pian aloinkin taas tuntemaan supistuksien voimistuvan. Kätilö tarkisti ensin kohdunsuun tilanteen ja yllättäen olinkin jo täysin auki ja oli aika aloittaa ponnistusvaihe. Pyysin vielä yhden annoksen epiduraalipuudutusta ja sen vaikutettua aloitettiin ponnistaminen.

Epiduraali vaikutti niin tehokkaasti, etten tuntenut enää mitään kipua. Hyvä jos tunsin supistukset, mutta se tuntuikin jännästi samalta kuin olisi ollut tarve pinnistää kakkaa :D Olin puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja ponnistin naama punaisena. Kätilöt kannustivat hyvin ja kertoivat synnytyksen edistyvän hyvin, vaikka minusta se ei tuntunut edistyvän yhtään. En siis oikeasti tuntenut mitään, koska epiduraali. Yhtäkkiä poika jo putkahtikin maailmaan ja sain ihastella hänen isältään perimiään vaaleita hiuksiaan ♥ Pian sainkin jo pojan rinnalleni ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Poika syntyi rv 41+6 klo 2.26 ja painoi syntyessään 3724 g ja oli 51 cm pitkä.

Saimme nauttia aamupalasta synnytysosastolla, mutta valitettavasti meille ei ollut tarjolla yhtään perhehuonetta, koska siellä oli sillä hetkellä ihan täyttä. Jouduin yksin vauvan kanssa lapsivuodeosastolle, mikä oli kyllä ehkä kaikista kauhein kokemus koko reissussa :D Mies lähti aamu kuuden aikaan silmät ristissä ajelemaan kohti kotia ja nukkumaan. Minä sen sijaan jäin vuodeosastolle kuuntelemaan naapurin vauvan itkua ja en nukkunut silmäystäkään.

Maanantaina päästiin vihdoin ja viimein kotiin, mutta kerron siitä lisää taas myöhemmin. Nyt täytyy mennä vaihtamaan pikkujäbän vaippa :D

Pakko kuitenkin vielä sanoa, että olin synnytykseen erittäin tyytyväinen. Kaikki meni tosi hyvin, eikä siitä jäänyt minulle yhtään mitään traumoja. Kätilöt olivat tosi ammattimaisia ja ihania. Toki selvisin myös tosi vähillä vammoilla(kaksi tikkiä emättimeen), mikä myös lisää positiivista kokemusta. Voisin ihan ehdottomasti synnyttää vielä uudestaan.

Mutta nyt se vaippa :D

Palaillaan taas!