Lapsivuodeosastolla

Vauva on tänään jo 10 päivän ikäinen, mutta palataanpa hetkeksi vielä ensimmäisiin päiviin synnytyksen jälkeen. Kuten kerroin edellisessä postauksessa, niin jouduttiin pikkujäbän kanssa lapsivuodeosastolle kahden hengen huoneeseen erään toisen äidin kanssa.

Kello oli noin kuusi aamulla, kun meidät kärrättiin pyörätuolissa kohti lapsivuodeosastoa. Olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein kokonaisen vuorokauden putkeen, jos nyt ei lasketa niitä muutamaan torkahdusta, mitä ehdin synnytyksen aikana ottaa puudutuksen vaikuttaessa. Aamu alkoi jo sarastaa ja huonetoverinikin vauva alkoi jo kovaa vauhtia heräilemään. Yritin epätoivoisesti nukkua, kun pikkujäbäkin veteli makoisasti sikeitä, mutta turhaan. Pian olikin jo aamu ja huoneeseen alkoi tulla ties mitä hoitajaa ja kätilöä ja labran väkeä. Positiivisen gbs-näytteen takia olin edelleen antibioottikuurilla ja kätilö kävi aina tietyin väliajoin laittamassa antibioottitipan kiinni kädessäni sojottavaan kanyyliin.

Ensimmäisenä päivänä olo oli todella sekava. Olin todella väsynyt ja yritinkin nukkua vielä, kun pikkujäbäkin nukkui, mutta jos ei verhon takana ollut naapurin vauva itkenyt, niin sitten joku kätilö kävi vähän väliä pyörähtämässä omassa nurkkauksessani kyselemässä, että onnistuuko imetys. Yllättäen en ollut juuri ehtinyt imettämään, kun yritin kerätä voimia torkkumalla, mutta olosuhteet tekivät sen todella vaikeaksi. Sain kuitenkin johonkin ihmeen väliin vauvan tissille ja kätilökin kävi toteamassa olevansa tyytyväinen jäbän imuotteeseen. Jäbä kuitenkin nukkui niin hyvin, etten tohtinut häntä sen kummemmin herätellä ruokailemaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisena yönä se nimittäin kostautui, kun jäbällä alkoi ensimmäinen tiheän imun kausi ja tällä kertaa olikin meiän vauvan vuoro huutaa kurkku suorana.

Toisena (su-ma välisenä) yönä jouduinkin hälyttelemään yöhoitajan paikalle useampaan kertaan. Olin edelleen ihan kuoleman väsynyt ja pikkujäbän tuskainen itku alkoi itkettämään jo minuakin. Olin epätoivoinen ja päätettiin lopulta kokeilla lisämaitoa. Kätilö antoi jäbälle ruiskulla 3ml lisämaitoa ja jäbä sammuikin samantien kuin saunalyhty. Uskomatonta! Mutta ei mennyt kuin vajaa tunti, kun jäbä taas heräsi tuskaiseen nälkäitkuun, jolloin hälytin taas yöhoitajan paikalle ja sain uuden ruiskullisen lisämaitoa. Sain annettua taas vain onnettomat 5 ml maitoa, kun jäbä sammui taas yhdessä silmän räpäyksessä. Nukuttiin taas ehkä just ja just tunti, kun jäbä pärähti taas armottomaan huutoitkuun. Hälytin yöhoitajan jälleen kerran paikalle ja tällä kertaa hän tulikin jo 20 ml tuttipullon kanssa paikalle. Pääsin käymään vessassa ja sillää aikaa hoitaja oli syöttänyt jäbälle koko annoksen lisämaitoa. "Upposi kuin tyhjään tynnyriin." Hoitaja mittasi myös nopeasti jäbän lämmön ja se oli jostain syystä noussut reilu 37 asteeseen. Hoitaja otti jäbän hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja minulle tuli heti huono äiti-fiilis ja aloin lohduttomasti nyyhkyttämään sängyssäni. Hoitaja tuli kuitenkin pian vauvani kanssa takaisin ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Ei siis mitään hälyyttävää.

Olimme kaiken kaikkiaan kolme päivää (kaksi yötä) tuolla lapsivuodeosastolla. Nukuin koko aikana ehkä yhteensä joku neljä tuntia. Jäbältä otettiin useaan otteeseen verikokeita, koska poika vaikutti välillä tosi keltaiselta. Pikatesti näytti bilirubiiniarvon vähän kohonneelta, mutta verikokeissa se jäi kuitenkin koko ajan raja-arvon alle, eli ei lopulta jouduttu valohoitoon. Painokin oli ehtinyt lähtöpäivään mennessä laskea 9,4 %:iin. Saatiin kotiutuessa ohjeeksi syöttää lisämaitoa kolmen tunnin välein noin 20-30 ml. Käytiinkin heti kotimatkalla kaupasta hakemassa yksi purkki Tuutia ja vihdoin ja viimein päästiin kotiin tuttuun ympäristöön.

Mies oli ihan superihana. Kotiin päästyämme sain käydä rauhassa suihkussa ja levätä rauhassa sohvalla, kun hän leipoi meille sillää aikaa omatekemää herkkupitsaa. Mulla lähti viimein maito sen verran tehokkaasti nousuun, että imetyskin onnistui heti alkuun tosi hyvin.

Keskiviikkona meillä oli kontrollikäynti sairaalassa ja tsekattiin vielä kerran tuo keltaisuusarvo ja mitattiin paino. Jäbälle oli tullut kahdessa päivässä jo puolet menetetystä painosta ja kontrollin hoitanut lääkäri totesikin, että tuo olisi ollut hyvä määrä viikossakin, mutta me saavutettiin se jo parissa päivässä :D Jäbä siis syö todella hyvin. Sovittiin, että lisämaitoa ei tarvitse enää välttämättä antaa, tai jos meiltä löytyy pumppu, niin pumpattua maitoa voi antaa lisänä. Luovuttiin sitten samantien kokonaan siitä lisämaidosta ja perjantaina meillä olikin jo ensimmäinen neuvola, jossa todettiin painon nousseen edelleen niin hienosti, että syntymäpainosta puuttui enää vain muutama kymmen gramma.

Kaikki on nyt siis paremmin kuin hyvin kaikesta alkuhässäkästä huolimatta. Jäbä syö hyvin ja kakkavaippoja saadaankin vaihtaa todella usein :D Jäbä myös nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vielä ei ole oikein mitään rytmiä muodostunut. Yöllä heräillään muutama kerta ruokailemaan ja nukutaan parin tunnin pätkissä. Välillä nukutaan vaavisängyssä, mutta pakko myöntää, että aika usein huomaan herääväni vauva kainalossani sängyssä :D Useimmiten siis nukahdan kesken imetyksen, mutta siitä ei onneksi ole ollut mitään vaivaa. Koirakaan ei ole tungeksinut liikaa vauvan lähelle vaan tottelee heti, kun hänet komentaa alas sängyltä.

Ensimmäinen viikko on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paljoa tänne kirjoittelemaan. Maanantaina kotiuduttiin, tiistaina käytiin hakemassa koira kotiin äitiltäni ja miehelläni oli viisurien poisto, keskiviikkona oli se kontrollikäynti ja käytiin sen jälkeen Prismassa ostoksilla ekaa kertaa vauvan kanssa. Torstaina meillä oli yhtiökokous ja isovanhemmat pääsivät jo heti ekaa kertaa reilu tunniksi lapsenvahdiksi. Perjantaina meillä oli eka neuvola ja Tiina kävi moikkaamassa ekaa kertaa hänen tuoretta kummipoikaansa. Lauantaina käytiin hakemassa koiralle lisää ruokaa ja sunnuntaina meillä kävi jäbän toiset kummivanhemmat kylässä. Vauhdikasta on siis ollut ja vielä ei ole yhtään täysin toimetonta kotipäivää ollutkaan :D

Mutta tällaista tänne meille. Ens viikolla vasta seuraava neuvola ja mieskin on silloin jo palannut takaisin töihin. Saas nähdä miten me sitten selvitään. Nyt nautitaan kuitenkin yhteisestä ajasta koko perheen voimin.

Palaillaan taas!