31. elokuuta 2017

12. raskausviikon oireet

Jos joku erehtyy luulemaan, että nuo ei niin ihanat raskausoireet alkais pikkuhiljaa helpottamaan tuossa ns. ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella, niin olet väärässä! Kaikki oppaat tuntuu sanovan vain samaa virttä, että pahoinvointi alkaa helpottamaan jo rv 10 jälkeen, mutta ei, mulla se on nyt vain pahentunut.

Ajattelin vähän rustailla ylös oireita, joita 12. raskausviikko toi mukanaan.
♦ Tiistaina (eli 11+0) huomasin, että pahoinvointi on voimistunut ja huimaus lisääntynyt. Olo on nyt jatkuvasti kertakaikkisen tukala.
♦ Aineenvaihdunta on taas hidastunut eli turvotus is back, mikä tietysti aiheuttaa myös närästystä ja entistä tukalampaa oloa. Mieskin on masua hipelöidessään todennut, että "hitsi, sä olet ihan pinkeenä" :D
♦ Aah ihanat hormonit ne taas kukkii naamalla. En ole syönyt herkkuja ainakaan viikkoon, joten herkkunäpyistä ei ainakaan ole kyse. Lisäksi minifinnejä on ilmaantunut taas suuri röykkiö rintakehään, selkään ja olkapäihinkin.
♦ Jatkuva pissahätä on taas täällä. Olen saanut nyt taas pitkästä aikaa heräillä öisinkin vessaan.
♦ Väsymys on jotain aivan kamalaa. Oon nyt joutunut nukkumaan varmaan joka päivä pienet päikkärit ja silti väsyttää. Meinasin eilen nukahtaa töissäkin työpöydälleni, koska ei vaan jaksa.
♦ Tänään (11+2) on taas tuntunut enemmän vihlaisuja kohdun seutuvilla, joten kai siellä vielä joku kasvaa.

Anteeksi jos kuulostan siltä, että vaan valitan. Olen tietysti äärimmäisen onnellinen siitä, että saan yhä olla raskaana, mutta kaikella on tietysti hintansa. Ja vaikka kuinka paljon lukisi raskausoireista ja muista etukäteen, niin eihän sitä tosissaan voi tietää ennen kuin sen itse kokee. Mä tiedän, että mä olen itse aina ihan kuin pikku lapsi kun olen kipeä. Olen siis todella avuton tapaus :D Onneksi mulla on maailman ihanin mies, joka on pitänyt musta huolta ja tekee mulle aina välipalaa ja eväitä töihin, kun vain pyydän. Oon seuraillut Teen Mom-tv-sarjoja jo pidempäänkin ja mä en osaa edes kuvitella, miten ne on jaksanu, kun ne nuoret miehet on aina enemmän tai vähemmän lusmuja. Okei, ehkä nuorena on vielä virtaa enemmän, mutta kuitenkin. Raskaus on ihan selkeästi kahden ihmisen homma. Rispektit kaikille yh-äideille!

Toivottavasti en nyt vaan loukannut ketään. Oon vaan niin avuton ja sekaisin päästäni tän kaiken keskellä. Kaikki on mulle vaan niin uutta.

Mua on alkanut nyt stressaamaan tuleva viikonloppu ja ne rapujuhlat. Miten mä kestän? Pitää varmaan paljastaa vaan heti kaikille, että voin olla taas vapaasti avuton oma itteni :D Okei sori, mä oon ihan kauhee.

Enää 8 päivää ultraan, huiii!

P.S. Laitoin tänään taas farkut, mikä oli näköjään virhe. Oli pakko avata nappi ja laittaa siihen ponnari. Voi jehna tätä turvotusta ja nyt on vasta aamu.

11 kommenttia:

  1. Allekirjoitan ton väsymyksen ja näppylät ja monet muut kohdat :D mut toi väsymys, apua! Mä en jaksais millään käydä töissä! Iltavuoro alkaa suunnilleen ku haluisin mennä päikyille ja loppuu ku normaalisti olisin jo yöunilla (klo 21.15) :D ja kyllä, tää on kahden ihmisen hommaa, pahimpien yrjö aamujen keskellä oli ihanaa ku L kanto mulle vessaan mehukeittoa ja hapankorppuja, nytkin tuola pöydässä odottaa herkkuaamupala, sinne siis! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo puoliso on kyllä niin tärkeessä roolissa tän raskauden läpi käymisessä :) En ite ainakaan selviäis yksin, kun en pysty juurikaan tekemään ittelleni mitään ruokaa xD Eilen taas totesin kuinka kuvottavalta jauheliha haisee :D
      Mä ite herään joka aamu klo 5:40 töihin ja oisin niin valmis jo puolen päivän aikaan menee päikkäreille :D Lounaan jälkeen alkaa jo silmäluomet painamaan -_- zZ Kaipaan jo lomaa :D

      Poista
  2. Mulla pahoinvointi alkoi kaikissa kolmessa raskaudessa rv 5 ja sitä jatkui ensimmäiset kaksi kuukautta plussaamisesta laskettuna. Joka kerta yhtenä kauniina päivänä ei ollut enää huono olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih kiva, sitä kaunista päivää odotellessa :D

      Poista
  3. Itsellänihån pahoinvointi jatkui loppuun asti. Loppuvaiheessa, kun vatsassa on se ~ 3kg vauva, alkaa oksentaminen olla kamalaa, kun tuntuu että pusertaa siinä ohessa vauvan ulos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhia :O Miten sellaista kestää! Mä en oo vielä kun sen yhden kerran oksentanut, mutta koko ajan saa puhallella töissäkin, ettei se vaan sieltä yhtäkkiä nouse ylös. Ugh. Jokainen röyhty vähän jännittää >.<

      Poista
  4. Itellä alkoi helpottaa oksentelu rv 15 korvilla mut sellanen 24h pieni etova olo kyl jatkui mulla synnytykseen saakka mut sen kanssa kyl pärjäs paremmin kuin ton rv 5-15 kunnon vellovan huonon olon kanssa. Mut voi kyl mä nautin kun synnäriltä pääsin ja teki oikeesti mieli syödä ruokaa :D

    Mulla nousi paino vasta rv 24 ja just ennen sektiota mut punnittiin ja silloin oli raskauskiloja tullut +5kg
    Olin joskus huolissani hitaasta painonnoususta ja terkkari ja lääkäri kyl aina rauhoittelivat et kyllä lapsi saa kaiken tarvitsevansa vaikka äiti kuihtumaisillaan ja ultrissakin aina näkyi et lapsi kasvanut ja neuvolassa mitattiin myös aina se kohdun kasvu niin kunhan ne kasvoivat tasaisesti niin se riitti.
    Neuvolassa mulle sanottiin et ennemminkin siitä huolestutaan jos tulee liikaa painoa ja varsinkin jos nopeesti tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih se 24/7 lievä krapulakin oli helpompi kuin tämä jatkuva kupla kurkussa-olo. Ugh.
      Mä oon vähän koittanut painoa seurailla, niin alle 1 kg se on vielä pysynyt. Nyt en tosin tiedä kun on tätä järkkyä turvotusta, mutta voi olla, että ens neuvolassa on jo tullut sen parisen kiloa. Saa nyt nähdä.

      Poista
  5. Minäkin olen katsonut Teen Momia, jotenkin koukuttavaa :D Ja ihan hirveitä ne miehet, mulla on aina sellainen kiukku omaa miestä kohtaan sen jälkeen "säkin varmaan jätät mut tai lähdet poikien kanssa ronkkimaan autoa jos joskus raskaudun!" Chelsea kävi niin sääliksi, onneksi löysi sitten niin ihanan miehen, ja sai tietysti heti halutessaan toisen lapsen... :D Kateus! Olen sinua seurannut pitkään, et varmaan halua kuulla mutta ai miten kateellinen olen että jätit meidät ja siirryt raskautuneiden joukkoon;) blogisi oli tärkeää vertaistukea itselleni kun edelleen neljättä vuotta kamppailemme selittämättömän lapsettomuuden kanssa. Tämä on vähän off topic mutta koska uskon että tiedät tunteen niin uskallan purkautua tähän :D Olen toki tosi iloinen puolestasi ja toivon että kaikki menee paremmin kuin hyvin :) <3 -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no kaikki noi Teen Momit saa heti uusia lapsia, kun vaan ajatteleeki sitä :D Tai siltä musta ainakin tuntuu välillä sitä katsoessa. Chelsea on mun lemppari ja oon kyl oikeesti tosi iloinen, että se löys nyt oikean miehen ja niillä on superihana perhe :)
      Mä ymmärrän sua tosi hyvin. Välillä musta itestänikin tuntuu, että kauheeta lähteä ns. toiseen leiriin, kun haluisin kaikki muut kanssasiskot mukaani :') Mut mä haluan uskoa, että koska mekin, niin kyllä tekin vielä onnistutte ♥ Toivottavasti meidän matka tuo vielä toivoa muillekkin :)

      Poista
  6. Heips! Luin sun blogin läpi ja uskaltaudun nyt kommentoimaan :D Ootan meidän esikoista (tänään rv 13+0) ja LA maaliskuun alussa :) Tosi kiva että löysin tän sun blogin kun ollaan melkein samoilla viikoillakin. Mulla on blogi jota aloin vasta eilen kirjoittamaan mutta linkkaan sen tähän jos joskus kiinnostaa käydä kurkkaamassa :D

    https://secretlifeeee.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)