Äiti- ja lapsitäyteinen viikonloppu

Oltiin lauantaina ystäväni luona katsomassa leffaa ja pelailemassa ja ennen kaikkea moikkaamassa kummityttöäni. Kummityttöni on jo kohta 10 kuukauden ikäinen söpöläinen. En ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa, koska en ole juurikaan joutunut olemaan tekemisissä ihan pienten lasten kanssa, mutta jotenkin meillä vaan synkkaa kummityttöni kanssa. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa kysyä, että saanko ottaa kummitytön syliini, kun olen sitä vähän arastellut. Ystäväni ei ole koskaan halunnut väkisin tuputtaa tyttöä kenenkään syliin, koska kaikki eivät siitä välttämättä pidä, mutta minun tapauksessani pitää vähän tuputtaa, että uskallan tehdä mitään. Olin itsestäni erittäin ylpeä ja ystävänikin yllättyi kuinka hyvin tyttö viihtyi sylissäni.

Pikkiriikkinen maistiainen äitiydestä ja olen jo ihan myyty. Miksen voisi olla jo raskaana?

Sunnuntaina käytiin katsomassa Tiinan ja Jannen vastasyntynyttä vauvaa. Tyttö syntyi kuin syntyikin viime keskiviikkona, mutta synnytys oli ollut sitäkin rankempi ja olihan se jo mennytkin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Pienokainen oli kuitenkin täysin terve ja äitikin toipuu pikkuhiljaa. Tiina ei pelännyt "tuputtaa" vauvaa toisten syliin ja aiemmasta rohkaistuneena otinkin tuon pikkuruisen nyytin hellään hoivaani. Voi kuinka pieni ja kevyt voi toinen vielä olla. Kuitenkin niin eläväinen ja täynnä erilaisia ilmeitä. Voisi viettää kokonaisen päivän vaan tuijotellessani pikkuvauvojen ilmeitä. Ne on niin viihdyttäviä :)

Käytiin me sitten äitienpäivän kunniaksi vielä meidän molempien äitienkin luona. Kerroimme ystävämme saaneen lapsen ja eiköhän sieltä alkanut sitten tulla tarinoita omista synnytyskokemuksista. Vaikka ehkä hieman järkytyinkin Tiinan kerrottua rankasta synnytyksestään, niin haluaisin silti niin kovasti kokea sen myös itse. Kuinka ylpeä sitä sitten voikaan olla, kun on saattanut maailmaan pienen ihmeen.

Toivottavasti meidän vuoro olisi pian. Kevätkin alkaa näyttää jo valoisammalta....