Pahinta vauvakuumeessa on se, että silloin tuntuu, että jokapuolelta kuulee vaan vauva siellä ja vauva täällä. Viime viikonloppuna kuulin äitiltäni, että veljeni saa lapsen. Tavallaan olen katkera, koska olisin itsekkin halunnut kertoa äitilleni ilouutiset, mutta toisaalta olen onnellinen veljeni puolesta. Onhan hän sentään minua kahdeksan vuotta vanhempi. Ja minustahan tulee täti! Koskeehan se silloin vähän minuakin.
Eräs hyvä ystäväni on viimeisillään raskaana. Hän on aina halunnut lapsia ja hän on viimein sellaisessa elämäntilanteessa, että oli mahdollista toteuttaa se. Hänen elämänsä on kadehdittavan täydellistä, kuin elokuvissa. Valmistuminen ammattiin, ihana oma koti vasta rakennetusta rivitalosta, häät, uusi auto ja nyt vauva. Hän on niitä onnekkaita naisia, jotka saavat ykkösellä kaksi viivaa tikkuun. En osannut kuvitellakkaan kuinka vaikeata raskautuminen voisi oikeasti ollakkaan.
Olen kahden hyvän ystäväni lapsien kummitäti. "The cool aunt" sanoi ystäväni. Tuntuu, ettei minusta oikeen muuksi ole...
Ehkä nyt on parempi lopettaa hormonihöyryistä ja vatsakrampeista kärsivän masentavat kirjoittelut. Tänään vietetään kansainvälistä vohvelipäivää, joten eiköhän mennä kaikki vohvelien paistoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)