2. Seulontaultra

Hetki, jota me kaikki olemme odottaneet, oli eilen iltapäivällä. Nimittäin rakenneultra koitti viimein :)

Mä en tiedä mikä ongelma mul on kaikkien sairaaloiden kanssa, mut mä eksyn aina :D Eilen oltiin siis ihan ajoissa ilmottautumassa aulassa ja sit olevinaan mentiin ihan ohjeen mukaan eteenpäin, mut eksyttiin ja löydettiin itsemme jostain syöpäosastolta. Lopulta kätilö soitti mulle ja ohjas meiät oikeelle osastolle, haha. Meni sitten siihen vähän ylimäärästä aikaa ja kätilö ei oikein tykänny. Ymmärrän.

Mutta tosiaan, päästiin siis viimein ultrattavaksi ja kätilö sitten kuitenkin totesi heti ens alkuun, että "Sulla on vähän aikasille viikoille varattu tää aika, kun yleensä se on vasta 20+ viikoilla". No perkule, ku minä vielä kysyin asiasta sillon viimeks ja vieläpä siirsin aikaani päivällä myöhemmäks, mut se tuntui kaikille silti olevan ihan fine. Alkoi siis vähän jännittämään, että saadaanko me nyt sittenkään tietää, että onko kaikki kunnossa, mutta ilmeisesti kaikki näkyi lopulta ihan hyvin.

Kätilö kertoili siinä kaikenlaista, mutta tuijottelin meiän pientä niin haltioituneena, että ainakin puolet niistä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis valitettavasti muista ihan kaikkea mitä siellä saatiin selville, oops. Ainakin istukka on nyt siis selkeästi takaseinässä, eli varmaan senkin takia tunnen nuo liikkeet niin hyvin. Napanuora näytti oikein hyvältä ja kaikki luut, sydän, aivot ja munuaiset näytti myös kaikki oikein hyvältä. Lapsivettäkin näytti olevan hyvä määrä. Ja sitten se mitä varmasti myös kaikki te lukijat olette jännittäneet, nimittäin sukupuoli. Taitaa ne oireet sittenkin kieliä jotain, sillä se on POIKA! ♥ Iiiih! Ei epäilystäkään asiasta, kun se pieni kikki vilahti ruudulla :D

Hitsi kun ei saatu kuvaa, mutta yhdessä vaiheessa tyyppi näytti kunnon Vulkanilaisen tervehdyksen, minkä varmasti jokainen sci-fin ystävä ja varmasti moni muukin tunnistaa. Isänsä poika siis tulossa :D Kuulemma tosi monet on aina kädet nyrkissä, mutta meiän ipana esitteli komeasti kaikki sormensa. Kätilö tokaisi taas kerran sen, mitä ollaan jo kuultu aiemminkin, eli ihanan eläväinen lapsi meillä, kun tyyppi piti meille kunnon shown. Lopuksi ipana vielä suurin elein vilkutti meille ja kyllähän siinä kohtaa viimeistään se kyynel vierähti silmäkulmasta. Voih ♥

Ollaan taas mieheni kanssa molemmat ihan into piukeena, eikä malteta odottaa, että päästään pian tutustumaan meiän pikkuiseen :)

Kauhia miten tuli taas ikävä pikkuista ♥ Haluan nähdä hänet jo uudestaan, mutta seuraavan kerran sitten synnytyssalissa vasta. Jos ei nyt mitään komplikaatioita satu ennen sitä. Toivottavasti ei.

Ainiin, painoarvio oli 304g ja viikoiksi se arvioi 20+2, mutta tässä kohtaa ilmeisesti tulee jo ne omat geneettiset piirteet muodostumaan, niin tuo mittausero voi johtua jo ihan pelkästään siitäkin.

Mitäs muuta.... pikkuisen ois flunssainen olo, mutta veikkaan, että tämä tukkoisuus johtuu vain hormoneista. Limakalvot on rutikuivat ja niistäessä tulee jonkun verran verta nenästä. Toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi, kun olis niin paljon kaikenlaista tekemistä, mutta niistä taas lisää myöhemmin.

Oikein mukavaa ja talvista viikonloppua kaikille! :)

P.S. Anoppi oli taas vähän "keulinut", kun oli kuulemma ostanut meidän lastenhuoneeseen uudet verhot :D Onneks me ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta, niin hän sentään ehkä jossain määrin jo tietää makuni värien suhteen. Saas nähdä mitä hän on löytänyt.