10. huhtikuuta 2018

Lapsivuodeosastolla

Vauva on tänään jo 10 päivän ikäinen, mutta palataanpa hetkeksi vielä ensimmäisiin päiviin synnytyksen jälkeen. Kuten kerroin edellisessä postauksessa, niin jouduttiin pikkujäbän kanssa lapsivuodeosastolle kahden hengen huoneeseen erään toisen äidin kanssa.

Kello oli noin kuusi aamulla, kun meidät kärrättiin pyörätuolissa kohti lapsivuodeosastoa. Olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein kokonaisen vuorokauden putkeen, jos nyt ei lasketa niitä muutamaan torkahdusta, mitä ehdin synnytyksen aikana ottaa puudutuksen vaikuttaessa. Aamu alkoi jo sarastaa ja huonetoverinikin vauva alkoi jo kovaa vauhtia heräilemään. Yritin epätoivoisesti nukkua, kun pikkujäbäkin veteli makoisasti sikeitä, mutta turhaan. Pian olikin jo aamu ja huoneeseen alkoi tulla ties mitä hoitajaa ja kätilöä ja labran väkeä. Positiivisen gbs-näytteen takia olin edelleen antibioottikuurilla ja kätilö kävi aina tietyin väliajoin laittamassa antibioottitipan kiinni kädessäni sojottavaan kanyyliin.

Ensimmäisenä päivänä olo oli todella sekava. Olin todella väsynyt ja yritinkin nukkua vielä, kun pikkujäbäkin nukkui, mutta jos ei verhon takana ollut naapurin vauva itkenyt, niin sitten joku kätilö kävi vähän väliä pyörähtämässä omassa nurkkauksessani kyselemässä, että onnistuuko imetys. Yllättäen en ollut juuri ehtinyt imettämään, kun yritin kerätä voimia torkkumalla, mutta olosuhteet tekivät sen todella vaikeaksi. Sain kuitenkin johonkin ihmeen väliin vauvan tissille ja kätilökin kävi toteamassa olevansa tyytyväinen jäbän imuotteeseen. Jäbä kuitenkin nukkui niin hyvin, etten tohtinut häntä sen kummemmin herätellä ruokailemaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Toisena yönä se nimittäin kostautui, kun jäbällä alkoi ensimmäinen tiheän imun kausi ja tällä kertaa olikin meiän vauvan vuoro huutaa kurkku suorana.

Toisena (su-ma välisenä) yönä jouduinkin hälyttelemään yöhoitajan paikalle useampaan kertaan. Olin edelleen ihan kuoleman väsynyt ja pikkujäbän tuskainen itku alkoi itkettämään jo minuakin. Olin epätoivoinen ja päätettiin lopulta kokeilla lisämaitoa. Kätilö antoi jäbälle ruiskulla 3ml lisämaitoa ja jäbä sammuikin samantien kuin saunalyhty. Uskomatonta! Mutta ei mennyt kuin vajaa tunti, kun jäbä taas heräsi tuskaiseen nälkäitkuun, jolloin hälytin taas yöhoitajan paikalle ja sain uuden ruiskullisen lisämaitoa. Sain annettua taas vain onnettomat 5 ml maitoa, kun jäbä sammui taas yhdessä silmän räpäyksessä. Nukuttiin taas ehkä just ja just tunti, kun jäbä pärähti taas armottomaan huutoitkuun. Hälytin yöhoitajan jälleen kerran paikalle ja tällä kertaa hän tulikin jo 20 ml tuttipullon kanssa paikalle. Pääsin käymään vessassa ja sillää aikaa hoitaja oli syöttänyt jäbälle koko annoksen lisämaitoa. "Upposi kuin tyhjään tynnyriin." Hoitaja mittasi myös nopeasti jäbän lämmön ja se oli jostain syystä noussut reilu 37 asteeseen. Hoitaja otti jäbän hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja minulle tuli heti huono äiti-fiilis ja aloin lohduttomasti nyyhkyttämään sängyssäni. Hoitaja tuli kuitenkin pian vauvani kanssa takaisin ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Ei siis mitään hälyyttävää.

Olimme kaiken kaikkiaan kolme päivää (kaksi yötä) tuolla lapsivuodeosastolla. Nukuin koko aikana ehkä yhteensä joku neljä tuntia. Jäbältä otettiin useaan otteeseen verikokeita, koska poika vaikutti välillä tosi keltaiselta. Pikatesti näytti bilirubiiniarvon vähän kohonneelta, mutta verikokeissa se jäi kuitenkin koko ajan raja-arvon alle, eli ei lopulta jouduttu valohoitoon. Painokin oli ehtinyt lähtöpäivään mennessä laskea 9,4 %:iin. Saatiin kotiutuessa ohjeeksi syöttää lisämaitoa kolmen tunnin välein noin 20-30 ml. Käytiinkin heti kotimatkalla kaupasta hakemassa yksi purkki Tuutia ja vihdoin ja viimein päästiin kotiin tuttuun ympäristöön.

Mies oli ihan superihana. Kotiin päästyämme sain käydä rauhassa suihkussa ja levätä rauhassa sohvalla, kun hän leipoi meille sillää aikaa omatekemää herkkupitsaa. Mulla lähti viimein maito sen verran tehokkaasti nousuun, että imetyskin onnistui heti alkuun tosi hyvin.

Keskiviikkona meillä oli kontrollikäynti sairaalassa ja tsekattiin vielä kerran tuo keltaisuusarvo ja mitattiin paino. Jäbälle oli tullut kahdessa päivässä jo puolet menetetystä painosta ja kontrollin hoitanut lääkäri totesikin, että tuo olisi ollut hyvä määrä viikossakin, mutta me saavutettiin se jo parissa päivässä :D Jäbä siis syö todella hyvin. Sovittiin, että lisämaitoa ei tarvitse enää välttämättä antaa, tai jos meiltä löytyy pumppu, niin pumpattua maitoa voi antaa lisänä. Luovuttiin sitten samantien kokonaan siitä lisämaidosta ja perjantaina meillä olikin jo ensimmäinen neuvola, jossa todettiin painon nousseen edelleen niin hienosti, että syntymäpainosta puuttui enää vain muutama kymmen gramma.

Kaikki on nyt siis paremmin kuin hyvin kaikesta alkuhässäkästä huolimatta. Jäbä syö hyvin ja kakkavaippoja saadaankin vaihtaa todella usein :D Jäbä myös nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä, mutta vielä ei ole oikein mitään rytmiä muodostunut. Yöllä heräillään muutama kerta ruokailemaan ja nukutaan parin tunnin pätkissä. Välillä nukutaan vaavisängyssä, mutta pakko myöntää, että aika usein huomaan herääväni vauva kainalossani sängyssä :D Useimmiten siis nukahdan kesken imetyksen, mutta siitä ei onneksi ole ollut mitään vaivaa. Koirakaan ei ole tungeksinut liikaa vauvan lähelle vaan tottelee heti, kun hänet komentaa alas sängyltä.

Ensimmäinen viikko on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paljoa tänne kirjoittelemaan. Maanantaina kotiuduttiin, tiistaina käytiin hakemassa koira kotiin äitiltäni ja miehelläni oli viisurien poisto, keskiviikkona oli se kontrollikäynti ja käytiin sen jälkeen Prismassa ostoksilla ekaa kertaa vauvan kanssa. Torstaina meillä oli yhtiökokous ja isovanhemmat pääsivät jo heti ekaa kertaa reilu tunniksi lapsenvahdiksi. Perjantaina meillä oli eka neuvola ja Tiina kävi moikkaamassa ekaa kertaa hänen tuoretta kummipoikaansa. Lauantaina käytiin hakemassa koiralle lisää ruokaa ja sunnuntaina meillä kävi jäbän toiset kummivanhemmat kylässä. Vauhdikasta on siis ollut ja vielä ei ole yhtään täysin toimetonta kotipäivää ollutkaan :D

Mutta tällaista tänne meille. Ens viikolla vasta seuraava neuvola ja mieskin on silloin jo palannut takaisin töihin. Saas nähdä miten me sitten selvitään. Nyt nautitaan kuitenkin yhteisestä ajasta koko perheen voimin.

Palaillaan taas!

24 kommenttia:

  1. Hahah, mun puoliso on kans tässä rytinässä ollu viisurien poistossa :D hauska! Mut se ei ole hauskaa et munkin pitäis mennä :D
    Mä löin kerran sairaalassa ton kanyylikäteni täysiä seinään ja sekin sattu :D se kun jätettiin ”varmuuden vuoksi käteen jos alan taas vuotamaan verta paljon”.
    Ihanaa kun arki rullaa sielä hyvin, ei meilläkään mitään rytmiä vielä oo, en tiedä koska sellainen ees tulee :D se nyt meillä on et 9-10 aikaan mennään joka ilta nukkumaan kun kukaan ei jaksa enää valvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu sattuma :D pari päivää oltiin vähän niinku molemmat toipilaina, mutta nyt on miehenikin suu jo paljon parempi.
      Vitsi, ku mulla ne kämmäs sen kanyylin laitossa ihan huolella ja mun kädet olikin sitten lopulta ihan täynnä reikiä ja mustelmia :O ihan kauheen näköstä, mut onneks mustelmat paranee nopsakkaan.
      Meiän "rytmi" on vähän venähtäny myöhäseks eli vasta puolen yön aikaan mennään nukkumaan, mut mä yleensä meen vähän ennen miestä nukkumaan, ni saan hetken nukkua ihan yksin, kun mies vahtii vauvaa :) saa nähdä muodostuuko vauvalle vielä joskus ihan oikea päivä ja yö rytmi.

      Poista
    2. Tämä on vissiin joku villitys puoliskoilla, nimittäin myös minun mieheltä kiskottiin viisurit tuossa härdellin keskellä :D

      Poista
  2. Ihana kuulla kuulumisia <3 mulla kans esikoisesta osastolta muistissa ehkä parhaiten se kuolettava väsymys kun ei anneta nukkua missään välissä :s kääk! mutta onneksi kotona sitten usein saa voimia takaisin ja alkaa helpottamaan kun ei stressaa vieras ympäristökään!

    Mahtavaa että pikku ukolle maistuu ruoka noin hienosti! Aivan mieletöntä! :)

    tsemppiä arkeen ja nauttikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Tosiaan se osastolla olo aika oli aika kauheeta, mut onneksi sitä ei kestänyt kauaa. Kätilökaveri kertoi, että niitä on sellaisia neljän hengen huoneitakin olemassa :o se olis jo silkkaa kidutusta.

      Poista
    2. Minut laitettiin juuri tuollaiseen neljän hengen lukaaliin sektion jälkeen sunnuntaiyönä kolmen aikaan. Minulla alkoi supistukset perjantaina yöllä, joten viimeksi olin nukkunut torstai-perjantai välisen yön. Olin siis ollut hereillä siihen mennessä yli 40 tuntia... tarjosivat vauvaa viereen (olin katetroitu ja kiinni piuhoissa, enkä itse voinut liikkua ollenkaan), mutta olin niin itsekäs, että kieltäydyin ;) Oikeasti pelkäsin murskaavani vauvan alleni pelkästä väsymyksestä... ja siitä morfiinista ja muista opiaateista, joita leikkaussalissa ja heräämössä minuun tankattiin. Muistan vaan, että vauvoja kiljui joka puolella ja päässä heitti ;) Aamulla torkkumisen jälkeen mietin, etten edes muista minkä näköinen vauvani on :P Itse vedin pelkässä hormonihöyryissä melkein viikon... koskaan ei väsyttänyt ja valvoin kotonakin, vaikka vauva nukkui... jossain vaiheessa tuli romahdus ja sitten nukuin vaikka vauva vieressä valvoi ;) Tsemppiä arkeen!

      Poista
    3. Kiitos :) Voi ei, voin vain kuvitella miten hirveä kokemus tuo osaston neljän hengen huone voi olla ja vieläpä sellaisessa tilassa :O Jännä muuten noi hormonit, miten ne pitää hereillä, vaikkei olis nukkunut päiväkausiin :D

      Poista
  3. Onnea vielä pienestä! ❤
    Ja hienoa että arki rullaa jo noin kivasti. Ehdin jo tekstin alussa säikähtää tosta lisämaito määrästä, että mahdatko tuon jälkeen jaksaa enää "taistella" imetyksen kanssa jos huomaat että lisämaidot tuo noin ison helpotuksen, mutta ihana kuulla että imetyskin sujuu noin hyvin. Itsestäni se tuntuu nimittäin helpoimmalta ratkaisulta, varsinkin yöllä!

    Ja mullekkin kaikista rankinta koko tässä toisen vauvan syntymässä oli tuo osastolla olo. Ekana yönä en nukkunut silmäystäkään ja toisena yönä ehkä pari kertaa tunniksi torkahdin.. eikä päivällä voinut nukkua kun oli niin valoisaa ja kokoajan huoneessa ravasi kätilöitä, ja itsekin piti ravata kahviossa moikkaamassa isovanhempia yms 😅 ja tietysti mies ja poika kävi myös moikkaamassa meitä useaan kertaan.. mullekkin ehdotettiin että "saan" jäädä vielä kolmanneksi yöksi, jos en halua yötä vasten enää lähteä kotiin, mut sanoin vaan että kotiin kiitos! 😅 Esikoisen kanssa onneksi oli se perhehuone ja mies paikalla, en tiedä miten olisin pärjännyt yksin yöt silloin. Eli todella nostan sinulle hattua tuosta!

    Kaikkea hyvää vauvakuplaan❤

    T. Elli ja pikkuneito 3,5 viikkoa💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kuin myös sinne :) ❤️
      Meiän jäbällä oli onneks jo heti syntymästä asti tosi hyvä imuote, mutta mun maitobaari ei vaan ollut tuossa alussa vielä ihan tarjonnassa kysynnän tahdissa :D eli sinänsä ei tarvinnut enää lisämaidon jälkeen taistella imetyksen kanssa, kun oma maito viimein nousi tarjolle :)
      Joo, siis tuo osastolla olo on kyllä ihan perseestä ja vielä kun esikoisesta jouduttiin, niin olis tosiaan toivonu et mies ois voinu olla mukana koko ajan, mutta valitettavasti yöt piti viettää yksin :/ Ei siellä kyllä yhtään enempää tahdo olla, kuin on pakko :D

      Poista
  4. Kiva lukea kuulumisia teidän alkumetreiltä ja onnittelut vielä pienestä poikavauvasta! <3

    Mulla oli myös positiivinen tuo streptokokkinäyte, mutta sain antibioottia vain synnytyshuoneeseen siirtymisestä vauvan syntymään. Toisen kanyylin kyllä jättivät varuiksi, koska en ollut syönyt juuri mitään yli vuorokauteen ja sairaalaan siirtymisen jälkeen pelkkä vesikin tuli kipujen takia ylös. Mulle annettiin siis synnytyksen ajan sokerilientä suoraan suoneen ja jättivät sen kanyylin mahdollista lisätarvetta varten (ja siksi, että pelkään kanyylien laittamista eli parempi jättää, jos olisi tullut mikään tarve sille :D ). Mulla mälläsivät sitten tuon kanyylin pois ottamisen siten, että sain hienon puoli kämmenselkää peittävän mustelman.

    Mukavia päiviä pikkujäbän kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kuin myös sinne! ❤️
      Mulla ne muistaakseni laittoi antibioottia vielä ainakin yhden päivän ajan synnytyksen jälkeen. Mulla on kädet käsivarsia myöten mustelmilla, kun se eka kämmenselässä ollut kanyyli ei enää vetänyt tarpeeksi hyvin ja sitten yritettiin laittaa uutta toiseen käteen, mutta kätilö kämmäs sen niin totaalisesti, että vasta neljäs kerta onnistui ja sain sen lopulta ällöttävästi käsivarteen. Osastolla otettiin vielä joku verikoe (varmaan sen synnytyksessä tapahtuneen kuumeen takia) ja sekin epäonnistui niin, että senkin puolesta olen ihan rei'illä ja mustelmilla :O Mulla oli sillon näköjään mahdollisimman vaikeat suonet :D

      Poista
  5. Nyt on ollut tosi paha rs virus kausi, en lähtisi kyllä 1vk ikäisen kanssa kauppoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin olen lukenut. Onneks ollaan vielä pysytty terveinä :)

      Poista
    2. Suhtaudutpa asiaan suurella vakavuudella ;) Eka pariviikkoa vähintään olisi syytä pitää vauva pois kaupoista ja muista infektioriskipaikoista, jos ei ole pakko menne sinne, kuten totaaliyh:n tapauksessa ehkä voisi olla. Se on aika lyhyt aika kuitenkin ja luulisi että sen aikaa malttaa olla ihan kotosalla sen kauan odotetun vauvan kanssa? Itse en veisi edes alle kuukauden ikäistä mihinkään ostoskeskuksiin, ainoastaan vaunulenkeille.

      Poista
    3. Kukin varmasti suhtautuu parhaimmaksi näkemällään tavallaan kuhunkin tilanteeseen :) Meiän vauva matkustelee kauppareissuilla oman turvakaukalonsa ja lämpöpussin suojassa, niin hän ei sieltä joudu kenekään kanssa turhaan kosketuksiin. Kotiin tullessakin aina pestään kädet ennen vauvan käsittelyä, että ihan vakavissaan mekin oman lapsemme terveyden otamme. Neuvolassakin kyseltiin jo, että olemmeko uskaltautuneet lähtemään vauvan kanssa mihinkään ulos ja ei saatu mitään nuhteita meiän kauppareissusta. Päin vastoin.

      Poista
    4. Täällä kans yksi samoilla linjoilla oleva, että vastasyntyneen kanssa en lähtisi ihmisvilskeeseen isoon markettiin, vaikka vauva olisi kuinka turvakaukalon suojissa. Mieluummin jonnekin pikkumarkettiin jos pakko tai sitte kauppakäynnit puolison harteille.

      Poista
    5. Aika hiljasta on isossakin marketissa puolen päivän aikaan :D

      Poista
    6. Meillä on menty myös niin, että vauva pidetty kaukalossaan ja useimmiten harsonsa suojissa. Ja näin molempien lasten kohdalla käyty suht nopeasti heti kaupassa ja kahvilassa :) Näitä asioita, jotka joku tekee supertiukasti ja toiset vähän rennommin, on vanhemmuudessa sen öö, loputon määrä :D Jokainen tekee kuten omat turvallisuuskäsitykset vaatii <3

      Myöskin vierailijat ovat iso riski saada virus, noin niinkuin oikeasti. Useat eivät silti kiellä läheisiään tulemasta vauvaa katsomaan. Myös yksin kaupassa käyvä vanhempi voi pesuista huolimatta tuoda kotiin pöpön. Ja voin myös vaikka jäädä huomenna auton alle, joten nautin tästä hetkestä omilla säännöilläni ja annan muiden tehdä myös niin ;)

      Ihanaa erityistä aikaa teille pikkuisen käärön kanssa!!

      -Heliaana

      Poista
    7. Kiitos Heliaana :) ❤️ Niinhän se menee, että kukin toimii omalla parhaaksi näkemällään tavalla. Mun mielestä se yksi kauppareissu on yhtä pieni riski kuin läheisten vierailutkin ja mitä sitä nyt enää murehtimaan, kun vauvakin on jo kohta sen kaksi viikkoa, mitä kai pidetään yleisesti jonkunlaisena riskirajana :) Poitsu on hyvä kuntoinen ja terve, niin en ala sentään kuukausikaupalla välttelemään kauppareissuja. Eri asia tietty just jos olis vaikka ennen laskettua syntynyt tai olis jotain muita terveysriskejä.
      Mutta tosiaan, nää on näitä vanhemmuuden eri muotoja :D jotkut on supertarkkoja ja jotkut tekee maalaisjärjen mukaan.

      Poista
  6. Aikalailla yhtä tympeeltä kuulostaa sun sairaalareissu ku mun. Tosin vältyttiin lisämaitorumbalta ja sain olla yksin kahen hengen huoneessa luojan kiitos. Mää tosin olin 3vrk sairaalassa ennen sitä synnytystä eli 6 vrk yhteensä. Kaikenkaikkiaan unta varmaan kymmenisen tuntia noina öinä yhteensä. Meillä kans epäiltiin keltasuutta vaikka arvot oli kunnossa ja molemmilta seurattiin crp:tä pitkän vedenmenon takia. Sitte vauvan vipattelua vielä tarkkailtiin ja syöttöväli oli tosi tarkka 3h. Tuntu ettei siinä ehi oikeen ees ite syyä ruoka-aikoina, saati nukkua, vaihtaa vaippaa jne ku aikataulut oli niin tiukat. En kyllä voi sanoa nauttineeni. Kotona on paljon ihanampaa, varsinki niin kauan ku mies on kotona, eli perjantaihin.

    Ps. Nyt ehkä tohin jo kirjottaa omalla profiilillani, kun raskausaikana halusin ettei kukaan vaan osaa yhdistää mua kommenteista, varsinki alkuun :D -Riksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuosta osastolla olosta kyllä voi juuri nauttia :D Meillä vähän venähti ne 3h syöttövälit, kun eihän siinä tosiaan ehdi mitään tekemään välissä, kun vähän tekis mieli levätäkkin välillä. Onneksi siitä nyt päästiin kuitenkin jo ohi. Ihanaa vauva-arkea sinne!

      Poista
  7. Ihana kuulla alkuvaiheen kuulumisia! Onneksi elo ja olo ovat rauhoittuneet alun jälkeen. Tunteet ovat myös varmasti olleet kovasti pinnassa.
    Kaikkea hyvää ja ihanaa teille!♥️

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)