Halloween lähestyy. Se on ollut jo seitsemän vuoden ajan meiän kaveriporukassa perinnejuhlapäivä. Päivä jolloin kaikki pukeutuu hassuihin asuihin ja vietetään hauskaa iltaa yhdessä. Jokainen juhla on ollut ikimuistoinen ja on tullut rellestettyä oikein kunnolla :D
Kerroinkin jo viime vuonna, kuinka tuo meidän perinnejuhla oli aiheuttaa riitaa lapsettomien ja lapsellisten välillä ja uhkasi peruuntua kokonaan. Lapselliset haluaa järjestää lasten kestit ja lapsettomat haluaa viettää perinteikkäästi remuten ja rälläten kera alkoholin.
Tänä vuonna lapsettomia on enää meidän perhe. Viime vuonna lastenkutsuja kovastikkin vastustanut Silja on tänä vuonna vaihtanut leiriä yllättäen juurikin sen takia, että kuuluu nyt niihin lapsellisiin perheisiin. Niin helposti se mieli muuttuu, kun oma elämäntilanne vaihtuu. Enkä minä tietenkään tuomitse. Olisihan se hauskaa itsekkin pukea lapseni hassunhauskaan halloween asuun ja ottaa suloisia kuvia, mutta toistaiseksi tyydyn vain muuntamaan koirani ewokiksi :D
Olenko siis ihan hirveä ystävä, jos jätän meidän perinnejuhlapäivän tänä vuonna suosiolla väliin? Pitkät on perinteet, mutta joskushan niittenkin on katkettava. Tällä hetkellä tuntuu, etten todellakaan halua nähdä yhtään onnellista perhettä pienten vauvojensa kanssa. Valitettavasti kaveripiirini koostuu nykyään pelkästään niistä.
Voi, en voi kuin samaistua ajatuksiisi... Me tosiaan aloitettiin vauvaprojekti ensimmäisinä kaveriporukassa, mutta nyt on enää pari lapsetonta pariskuntaa jäljellä. Muilla tosiaan, ihan ymmärrettävätsti, aika lailla eri prioriteetit nykyään. Meidänkin jokavuotiset rällästysjuhlat on lopetettu jo pari vuotta sitten, kun ne eivät sovi enää lapsiperheiden maailmaan. Minkä ymmärrän toki, harmittaa vain. Muutenkin tekemiset tietysti pyörii lasten ympärillä, jos syödään ulkona syödään Chico'sissa tmv missä voi huutaa ja heittää ruokaa, ennen syötiin hyvissä ravintoloissa mistä sai hyvää viiniä ;) Minua ei ennen ahdistanut lapsijuhlissa, mutta nykyään tuntuu pahalta olla "ainoa" lapseton ja katsoa onnellisia perheitä ja kuunnella miten vanhemmat kehuu lapsiaan kilpaa. Tuntuu pahalta. Vaikka se ei ole minulta pois blaa blaa.
VastaaPoistaSuoraan sanoen jäisin mieluummin pois "lapsijuhlista" kuin piinaisin itseäni siellä. Juuri nyt olen niin itkuherkkä että varmasti purskahtaisin itkuun jos joku mainitsee "kevätvauva", "raskaana", "hankitaan lisää lapsia", "vahinkoraskaus" tai kertoo iloisia raskausuutisia.... Juuri nyt en kestä. Eli jos siltä tuntuu, ja jos se aiheuttaa enemmän ikäviä kuin hyvä fiiliksiä, jää pois! Eihän perinteen tarvitse katketa, annat muiden juhlia nyt ja oot ensi vuonna taas mukana oma vauva kainalossa ;) Ehkä teillä on tänä vuonna vain sedän 60-vuotisjuhlat tmv... Do what's best for you, näin minä sanoisin. -H
Tää on kyllä niin ärsyttävä tilanne, kun siis en tietenkään halua tuomita näitä lapsellisia vaikka puhuisivatkin koko ajan vaan lapsiin liittyvistä asioista (meiän ryhmä-whatsapp-keskustelutkin pyörii nykyään vaan hoplop, imetys tai perhepäiväretkistä linnanmäkeen/korkeasaareen ja olenkin sen jo mutennut kokonaan :D), mutta kun on vaan niin vaikea enää päästä mukaan mihinkään keskusteluun, kun ei vaan ole mitään sanottavaa. Näin ollen tuntuis jotenkin jo loogisemmaltakin vaan jättäytyä pois näistä kaikista koko perheen kemuista. Suorastaan ahdistava vaihe elämässä, kun kaverit muuttuu perheellisiksi ja itse jää vaan odottelemaan omaa vuoroaan :/ Onneks me kuitenkin viihdytään miehen kanssa niin hyvin kahdestaankin, että voidaan hyvin viettää Halloweenia kahden keskenkin :D Jospa vuoden päästä sitten päästäis viettämään niitä muksu-Halloweeneja :)
PoistaYmmärrän tilanteen kurjuuden. :(
VastaaPoistaSe voi tietysti aiheuttaa spekulointia ystäviesi keskuudessa, jos jätät kestit väliin.. Vai aiotko suoraan kertoa miksi ei innosta?
Ettekö voisi viettää lapsijuhlien lisäksi aikuisten juhlia toisena päivänä? Luulisi ystävienkin tajuavan, että ainoana lapsettomana voi olla aika tympeää, jos muut juhlii vaan lasten kanssa. :/
Oikeastaan mä olen jo aiemmin jossain lastenkesteissä kertonut näille kavereille, että koen itseni ulkopuoliseksi, joten eiköhän ne tajua mistä johtuu, jos suoraan vaan sanon jättäväni Halloweenit tänä vuonna väliin. Ärsyttää vaan, kun en haluaisi niin sanotusti vältellä näitä kavereita, mutta elämäntilanteesta johtuen me väkisinkin ajaudutaan ulkopuolelle. Ehkä sitten joskus mekin päästään taas piiriin sisään :) Sitä päivää odotellessa.
PoistaJa teidän ewok on aivan ihana!!! <3 :D
VastaaPoistaHaha tuo ewok-koira oli vain havainnekuva netistä, mutta jotain tuollaista ajattelin myös meiän pikku karvakuonolla väsätä :D Niin söpö!
PoistaTodella tuttuja fiiliksiä. Itse jätän suosiolla toistaiseksi vastaavat kekkerit väliin. Ikävää, mutta välttämätöntä oman jaksamisen kannalta. Ehkä ajan (tai lapsen) myötä paluu tällaisiin pirskeisiin vielä joskus onnistuu :)
VastaaPoistaSe on kyllä totta ja mieskin jo tokaisi, ettei tosiaan halua mennä mihinkään muksu-Halloweeneihin jo ihan omankin jaksamisen takia. Eiköhän ne kaverit ymmärrä mistä on kyse :) Jospa vielä jonain päivänä mekin päästään mukaan lastenkesteihin hyvällä mielellä :)
PoistaKesällä oli mun kummilapsen 2v synttärit ja voi sitä ahdistuksen määrää, kun me oltiin ainoat lapsettomat. Ja sit niitä kommentteja "onneks sun N ei tarvi huolehtia tästä ja tosta ku ei teillä oo lapsiakaan" tai "oo N onnellinen, että sä saat nukkua pitkään" Jatkossa meen eri päivänä viemään lahjaa kuin itse the päivänä! Joten en usko, että olisit hirveä ystävä jos nyt tällä erää pippalot jäisi sulla väliin. Itellä vaan tulee niin ulkopuolinen olo tommotteissa kemuissa. :S
VastaaPoistaMulla on onneks myös vielä näitä remuavia kamuja, jotka on tulossa meidän Halloween juhliin :)
Joo toi on kans niin ärsyttävää, kun lapselliset sanoo "nauti vielä kun voit"-tyylisiä kommentteja. Miten sitä sit nauttia, kun on jo elämänsä onnellisin, mutta vain se yksi pieni onnen palanen puuttuu. Olenkin jo sanonut kavereilleni, että tunnen itseni ulkopuoliseksi, joten ehkä he eivät niinkään ihmettele, jos vaan tokaisin jättäväni kemut tällä kertaa väliin.
PoistaMä mietin kans et pitäiskö rellestää miehen kanssa ihan kahdestaan :D Ois siinäkni taas yks ikimuistoinen Halloween :)
Pakko myöntää että tuttu fiilis Alina! Mäki oon sen verran katkera ja negatiivinen muiden perheonnesta et olen jättäyt monet lapsijuhlat välistä. Olis ihanaa jos pystyisin olemaan onnellinen tai edes neutraali muiden puolesta mutta vuosien lapsettomuus ja lukuisat keskenmenot ovat tehneet musta sen verran katkeran että en jaksa enkä halua kaikkia lapsellisten juhlia kiertää.
VastaaPoistaAinoastaan siskon lapset eivät herätä kateutta vaan heitä rakastan ehdoitta varmaan siksi koska siskoni on mulle lähin heti mun miehestä ja olen hänen ja hänen perheensä elämässä mukana niin tiiviisti. Nähdään melkein päivittäin ja hänen lapset ovat meillä yötä viikottain.
Lapsettomuus vetää kyllä vahvemmankin mielen matalaks :/ Eikä sitä ymmärrä ennen kun joutuu itse sen kokemaan. En olis vielä pari vuotta sitten uskonut joutuvani kokemaan tällaisia tunteita, mutta aina ei mee nallekarkit tasan. Mulle myös suurta iloa tuo mun rakkaat kummitytöt. Niistä en osaa olla edes katkera, koska ne on vaan niin läheisiä :) Onneksi sinullekkin tuo kuitenkin iloa vielä läheiset ja rakkaat ihmiset :)
PoistaYmmärrän täysin, ettei ulkopuolisena kiinnosta mennä juhlimaan halloweeniä, missä ystävien tärkeimmät puheenaiheet on omissa kullannupuissa. Sulla on vaikea tie ollu tässä asiassa, joten eihän he voi ymmärtää sun kokemaa ja tunteita siitä, miten epäreilusti elämä on sua tässä asiassa kohdellut. Mullaki sattuis niin sydäneen mennä tollasiin juhliin kyllä. Mulla on aika paljon lapsettomiakin ystäviä myös tälläkinhetkellä, ja jokainen on yhtä tärkeä. Meillä kun osa on lapsellisia ja osa lapsettomia niin on juhlat yms ollut niin, että on illanviettoja olluy pelkästeen ystävien kesken, ei heidän lapsien. Sit välillä jotain kahvittelua ja kylässä käyntiä on ollu et lapsia nähny kans. Hyvin on osannu perheelliset ystävät olla myös ystävän roolissa ja ilman lapsia mukana välillä.
VastaaPoistaToivotaan et ens vuonna sinullakin ois ihana oma käärö sylissä asti <3
Kolmannes raskautesi tulevaisuudessa tulee varmasti olemaan paljon tunteita, huolta, mutta myös toivoa. Onneksi asialla on kaksi puolta. Jos sattuis tulemaan kolmas km, sittenpähän ainakin tietää, että kropassa ei joku asia toimi niinkuin pitää ja sitä asiaa aletaan onneksi selvittämään ja hoitamaan. Päästään asiassa onneksi eteenpäin, mikä on tarkoituskin. Sitten taas suurimmalla osalla kolmas kerta toden sanoo ja lapsi on yleensä sylissä 10kk päästä <3 asiat voi myös mennä todella hyvin siinä suhteessa ja kaksi edellistä km olisi vain silkkaa huonoa tuuria. Pääasia, että nyt asiat menevät eteenpäin tavalla tai toisella ja askeleita lähemmäs kohti vanhemmuutta <3 kukaan ei voi tietää kauan se ottaa aikaa, mutta niillä lääkkeillä mitä saat avuksi, luulen että olet hyvin pian taas uudestaan raskaana <3 ai että mä odotan niitä uutisia sinulta. Onneksi seuraavassa raskaudessa osaa olla vähän varovainen ja mennä todellakin hetki kerrallaan ja jos vain pystyy, niin varhaisultrassahan kannattaa käydä vaikka vähän myöhemmin. Kuin jostain että 8+ viikoilla jos kaikki on hyvin, niin km riski huomattavasti enää pienempi,kuin 6+ aikana. Toki jokaisella on eri tilanne ja kroppa ja jos oikein lähtee miettimään, niin koko raskaushan on yhtä riskiä, mutta sitä on turha murehtia kokoaikaa.
mukavaa viikonloppua sinulle :)
Kiitos paljon ja kuin myös sinulel Dansku :) ♥ Meillä on myös ollut paljon kemuja, joissa lapsia ei ole ollut ja vuosi sitten halloweenitkin järjestettiin ilman lapsia. Tänä vuonna me olemme kuitenkin ainoat joilla ei ole lapsia, joten tavallaan olis kai vaan helpompi mennä lapsellisten ehdoilla, koska enemmistö voittaa :D Nojaa en jaksa murehtia siitä sen enempää. Tuleehan noita ja ainakin meillä on monta hyvää muistoa jo takana :)
PoistaMua aina välillä pelottaa ajatella, että mitäs jos raskaudunkin nopeasti ja sitten joudun taas kokemaan sen menetyksen uudestaan. mutta niinkuin sanoit; kolmannessa keskenmenossa on hyvät ja huonot puolensa. Tosiaan jatkossa jätän ehkä varhaisultran kokonaan väliin ja odotan kiltisti ensimmäistä kunnallisen tarjoamaa ultraa(jos sinne asti pääsee koskaan), mutta nyt on ainakin koettu taas yksi asia enemmän :) ensimmäinen ultra, kun kohdussa on ollut joku asukas kera sykkeen ♥
Ei auta taas mennä kuin päivä kerrallaan ja kierto kierrolta eteenpäin. Jännityksellä jo odottelen miten clomifen minuun vaikuttaa. Sitten opitaan taas jotain uutta :D
Kannattaa kuitenkin muistaa että vaikka kolmekin peräkkäistä keskenmenoa tulisi niin se ei suinkaan tarkoita, että olisi jotain vialla. Mutta tosiaan vasta kolmannen keskenmenon jälkeen aletaan tutkia kunnallisella puolella, mutta tiedän useitakin joilta ei löytynyt mitään syytä mutta sitten neljäs tai viides raskaus onnistui. Jokainen keskenmeno on aivan liikaa ja liian suuri taakka kannettavaksi kenellekään. Toivon sydämeni pohjasta ettei teidän tarvisi kokea uutta keskenmenoa enää koskaan.
PoistaPakko kysyy mielenkiinnosta miksi haluat jättää alkuraskauden ultran väliin? Keskenmenon jälkeisessä raskaudessa mä kävin kolmesti ar ultrassa ennen np-ultraa ja se kyllä sai mun paniikin pidettyä aisoissa.
Alkaa tuntumaan siltä, että nuo keskenmenot on ihan tuurista kiinni :D Toivottavasti meidän huono tuuri tämän asian kanssa ei enää jatkuisi.
PoistaKävin viimeksi ar-ultrassa yksityisellä ja se maksoi paljon rahaa meidän vähistä varannoista. Nyt tuntuu, että maksoin paljon rahaa tyhjästä. Toki olihan se tietysti ihana kokemus, kun sain nähdä pienen sykkeen, mutta seuraavaksi toivoisin näkeväni jo jotain konkreettisempaa. Tällä hetkellä siis fiilis on se, että en halua enää maksaa tyhjästä, mutta mieli voi toki muuttua jos joskus vielä raskaus saadaan uudestaan alulle :) Todennäköisesti muuttuukin.
Älä mene sinne juhliin pahoittamaan mieltäsi! Säästä nyt itseäsi <3 jos ei tee mieli selitellä niin sano että olet sairaana. Minä en pystynyt menemään siskon neljännen lapsen kastejuhlaan, kun ivf-hoidot oli kesken. Vaikka hänen lapset minulle rakkaita ovatkin... Se olisi ollut liian kipeä paikka, lisäksi hormonit oli sekaisin. Valehtelin olevani sairas niin kukaan ei pahoittanut mieltä.
VastaaPoistaNyt minulla on yksi lapsi pitkien hoitojen jälkeen. Näen nyt kolikon toisen puolen. Minun (ex?) paras ystäväni on melkein kokonaan katkaissut välit kun tulin raskaaksi. Hän ei ole lapsi-ihminen ja sanoo ettei koskaan halua lapsia. Ei nähty kertaakaan raskauden aikana, mutta vaihtelevasti pidettiin yhteyttä. Pyysin häntä lapseni kummiksi, hän ei aluksi vastannut pyyntöön. Tuli kuitenkin kastejuhlaan, joten oletin hänen suostuvan. Hänestä tuli lapseni kummi. Sen jälkeen yhteydenpito on taas melkein nollissa. Minua harmittaa lapseni puolesta että hänellä on kummi, joka ei pidä yhteyttä. Olisin toivonut ystäväni kieltäytyvän jos ei halunnut kummiksi... Edes viestillä... En tiedä missä mennään ja olen todella yksinäinen vauvan kanssa. Luulin että hän kestäisi minun lapseni, koska sanoo ettei halua lapsia. Ikää meillä molemmilla on lähemmäs 40, eli kyseessä ei ole mikään teiniriita :/
Toki olen myös siksi yksinäinen, että lapsettomuudesta kärsiessäni olin itse se, joka pisti välit poikki. En kertonut kenellekään että yritetään lasta, paitsi muutamalle keskenmenoista. Sekava teksti, mutta halusin vaan kertoa näistä molemmista "puolista".
Kuitenkin neuvoni sinulle on, että älä mene! Ei ole pakko kertoa oikeaa syytä, jos ystäväsi eivät ymmärrä. Yleensä ihmiset jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta eivät ymmärrä. Minä ymmärtäisin... Voimia <3
Kiitos kommentistasi ♥ Ikävää miten paljon murheellisia asioita olet joutunut kokemaan elämässäsi. Se on jännä miten suuri vaikutus ystävillä voi omaan elämään olla. Minä olen kertonut meidän lapsettomuudesta vain kahdelle ystävälleni, mutta en ole vielä pystynyt olemaan täysin avoin kaveriporukassamme. Se kuitenkin vaikuttaa myös mieheeni niin paljon. Ihanaa kuitenkin kuulla, että olet pitkän lapsettomuustaipaleen jälkeen saanut vielä oman nyytin syliisi :) ♥ Saa nähdä miten juhlien käy. Todennäköisesti ne jää kokonaan pitämättä.
Poista