2. lokakuuta 2016

Toinen keskenmeno

Varoitus! Ei herkimmille!

Eilen yöllä kivut yltyivät todella kovaksi. Edes 1g Panadol ei tuntunut auttavan. Kärvistelin tuskissani, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin nukahtamaan. Aamulla herätessäni kivut olivat kokonaan kadonneet. Menin vessaan ja huomasin siteen olevan täynnä verta ja hetken päästä vessaan tipahtikin iso solumöykky. Se oli meidän pikkuinen. Pyyhkiessä tuli vielä isoja verihyytymiä ja vaaleita limaisia solunauhoja. Olin kiitollinen, että nyt se piina on ohi.

En ole vielä päättänyt, että miten tästä eteenpäin. Voisin varata taas jälkitarkastuksen luottogynelleni ja puhua samalla vaikka clomeista, mutta en tiedä vielä olenko valmis uuteen yritykseen. Uutta raskautta tuskin tulee taas pitkään aikaan ja alkaa itseasiassa jo pelottaa, että mitäs jos tulenkin taas raskaaksi. Se ei kuitenkaan kestä yhtään sen pidempään kuin tämäkään. Tai ehkä me edetään taas sen kaksi viikkoa pidemmälle kuin nyt, mutta syliin me ei lasta saada. Anteeksi katkerat ajatukseni.

Ajattelin perua huomisen ultrakäynnin kättärillä, koska mitä hyötyä siitä enää olisi. Siellä olisi vain onnellisia perheen alkuja odotushuoneessa.

En malta olla miettimättä, että mikähän tämänkin tarkoitus taas oli. Mielestäni ajoitus olisi ollut täydellinen, mutta näköjään taaskaan ei ollut meidän aika.

Vielä hetki sitten olin elämäni onnellisin....


41 kommenttia:

  1. Osanottoni <3 Olen kahteen otteseen kokenut sen romahduksen onnesta suruun, kun menettää oman tulevan lapsen. En siltikään tiedä miltä sinusta tuntuu, jokainen menetys on erilainen. Voin vaan sanoa, että muista surra, se on tärkeää.
    Olen itsekin miettinyt paljon sitä, mikä tarkoitus tapahtuvilla, etenkin surullisilla asioilla on. En osaa sanoa, näille keskenmenoille on vaikea löytää mitään syytä. Tai tietysti se,e ttä sikiöhän ei varmastikaan ole elinkelpoinen, jos tulee itsestään ulos, mutta että miksi jonkun kohdalle tulee sama suru useaan kertaan. Elämä on niin ihmeellistä. Välillä epäoikeudenmukaista ja kauheaakin.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Elämä on toisinaan epäreilua, mutta ehkä tällekkin löytyy jälkikäteen jokin tarkoitus. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan mihin me tästä vielä päädytään.

      Poista
  2. Voi ei, olen niin pahoillani teidän puolesta :( Voimia! Päivä kerrallaan eteenpäin, muista surra ensin rauhassa ja mieti sitten jatkoa <3 T. Eveliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eveliina ♥ Ajattelin tehdä juurikin näin :)

      Poista
  3. Pahoittelut :(

    Muista, että yksi km jos vielä tulee, niin asian syytä täytyy lähteä tutkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kyllä, olen tietoinen asiasta ja mielelläni tutkisin asiaa heti, kunhan vain toivun ensin tästä henkisesti ja fyysisesti. Katsotaan miten jatkamme tästä eteenpäin.

      Poista
  4. Sanattomaksi kyllä vetää tämä teidän tilanne. Käsittämätöntä kyllä. Mä olin ihan varma et tää lapsi olis ollu teille tarkoitettu, kun meni näinkin pitkälle asti kuitenkin <3
    Näin se vaan elämä ottaa toisilta pois, niitä arvokkaimpia asioita et ei kyllä julmuudella ole rajoja. Miten se voikaan kohdella maailman parhaimpia vanhempia näin, niinhän se usein menee et sellaiset niitä lapsia saa, joiden ei todellakaan pitäisi olla edes lasten lähellä.
    Ei sinne ultraan ehkä kannata mennä, en minäkään tuossa tilanteessa kyllä pystyis näkemään muita perheenalkuja. Tekis muutenkin niin pahaa mennä sinne tuota tuskaa kantaen. Ei tässä kuitenkaan toivo ole mennyt vielä ja jos 3 kerran tulisi km, niin sittenhän ne alkaa tutkimaan sitä ja siihen on kait vissiin joitakin lääkkeitäkin jotka pitää sitä raskautta yllä. Kun eihän sitä tiedä et johtuuko se viallisist muna soluista, vai onko jokin hormoni heikompi,joka ei sitten jaksa ylläpitää raskautta. Syitä on monia.
    Toivottavasti kolmas kerta vielä toden sanois ja saisitte pikkuisen syliin asti <3 monihan on tullut uudelleen nopeasti km jälkeen raskaaksi, että aina tavallaan kannattaa yrittää, koska eihän se menetettyä takaisin kuitenkaan tois. Tottakai jokainen päättää lopulta itse milloin jaksaa yrittää uudestaan ja surra/käsitellä asiaa ensin. On paljon niitä onnellisiakin tarinoita, että toistuvien km:n jälkeen on kuitenkin saatu onnistunut raskaus.
    Kulkeehan sinun tilanteessa hirvee huoli ja pelko mukana, koska tääkin on jo toinen kerta. Toisaalta jokainen varmasti haluaa selvittää jossakinvaiheessa syyn km:lle jos niitä tulee useampi, jotta asiaan pystyttäisiin paneutumaan ja hoitamaan. Tuntuu et nyt mullakaan ei oo sinua, "kanssasisarta" jonka kanssa kulkea samaan tahtiin tätä matkaa. Haluan silti lukea sun blogia, koska tää vaan on niin koskettava ja ihana. Sulle toivon eniten sitä, että seuraavat ajat olisi pelkkää onnen täyttymystä. Kerron omia kuulumisia kans välillä ja sua ei todellakaan voi unohtaa. Tää blogi on paras, oikeestaan ainut mitä aktiivisesti seuraan <3
    kaikki voimat suruusi ja voimia uskoa tulevaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kanssasisareni Dansku ♥ Kiitos paljon sanoistasi, ne merkitsevät paljon. Eiköhän me tästä vielä uuteen yritykseen lähdetä, kunhan ensin toivun fyysisesti ja henkisestikkin :) Toivottavasti vuosi 2017 olisi meille suotuisampi.

      Poista
  5. Olen todella pahoillani menetyksestäsi. Itselläni on ollut 2 keskenmenoa, nyt kolmatta kertaa raskaana. Kaikki raskaudet alkaneet ivf-hoidoilla, mitään syytä lapsettomuudelle ei ole löydetty. En halua tuputtaa neuvoja, varmasti tarvitsette aikaa keskenmenosta toipumiseen. Mutta jos teistä tuntuu, että jaksaisitte vielä joskus yrittää, niin kannattaisi tutkia keskenmenojen syytä tai syitä. Vasta-aineet voisi tutkia verikokeilla, samoin tromboositaipumuksen. Jos yksityinen puoli on teille rahallisesti mahdollinen, niin suosittelen lämpimästi Dextraa. Itselläni on kokemusta myös toisesta yksityisestä klinikasta, mutta Dextrassa saatiin paljon parempia tuloksia meidän kohdallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Tarkoitus olisi nyt aloittaa tutkimukset noista vasta-aineista ja katsoa sitten mihin tästä eteenpäin. Päivä kerrallaan taas eteenpäin.

      Poista
  6. Mä olen tosi pahoillani :( Mitä tässä osaa edes sanoa, tuntuu niin epäreilulta puolestasi. Sitä vain ajattelin, että mä sinuna pitäisin vielä sen Kättärin ajan voimassa, sillä parhaassa tapauksessahan he saattaisivat jo nyt ottaa esim. patologisen näytteen, vaikka yleensä keskenmenoja aletaankin tutkia vasta kolmen keskenmenon jälkeen. Tiedän vain useammankin, jolla näyte on otettu jo yhden keskenmenon jälkeen (tutkittu kromosomeja) ja teillä on ihan selvästi lapsettomuustaustaakin. Voimia kovasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Mä kyllä ehdin jo perua sen tän aamuisen kättärin ajan, mutta todennäköisesti varaan vielä uuden ajan myöhemmälle jälkitarkastusta varten. Nyt haluan vain ensin toipua muutaman päivän, ennen kuin jaksan ajatella mitään uusia tutkimuksia. Katsotaan mihin päädytään :)

      Poista
  7. Ei, ei ja ei :( Tällaista kohtaloa en olisi teille suonut. Pahoittelut ja voimia asian käsittelyyn. <3

    VastaaPoista
  8. Olen niin pahoillani. :( Minä taas kyllä suosittelen ultrassa käyntiä, koska siellä pystytään varmistamaan, että kohtu on varmasti täysin tyhjä. Itselläni kun on kokemusta keskeytyneistä ja epätäydellisistä keskenmenoista, niin kahta keskenmenoa kamalampaa on vielä se, jos se jää fyysisesti kesken ja joutuu kaavintaan.

    Joku täällä liputti Dextran lapsettomuusklinikan puolesta ja niin myös minä eli jos yhtään tuntuu siltä, että haluaisitte jo enemmän apua tai esim kromosomi- ja tukostaipumustutkimuksia jo tässä vaiheessa niin sinne vaan!

    Muista surra, toistuvat menetykset jättävät jälkensä. <3 Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Alana ♥ Kyllä, ei ole tarkoitus jättää jälkitarkastusta kokonaan väliin. En vain halua mennä sinne ultraan vielä tänään. Toivun nyt pari päivää ja varaan ajan ultraan myöhemmälle :) Katsotaan mihin päädytään tulevien tutkimusten osalta.

      Poista
  9. Olen tosi pahoillani puolestanne <3 Tosi epäreilua on tämä. Mun mielestä kyllä kannattaisi sinne ultraan silti mennä että saa selvyyden missä mennään. Pahimmassa tapauksessa sinne kohtuun jää vielä raskausmateriaalia ja joudut keskenmenosta kärsimään kauankin. Ainakin jos todetaan että kohtu on tyhjä saat aloittaa toipumisen kunnolla. Ja jos suostuvat tutkimaan keskenmenon syitä niin siitäkin voisi saada lisää selvyyttä.

    Ymmärrän että uuden raskauden yritys pelottaa mutta älä kuitenkaan vielä luovuta. Pidä taukoa, jos tuntuu ettet jaksa vielä mutta älä luovuta. On monia muitakin, joilla on ollut noin paska tuuri että tulee kaksi keskenmenoa, mutta on kuitenkin saatu vielä vauva myöhemmin. Niistä ei vain puhuta. En siis sano tätä vähätelläkseni sun suruasi vaan että ymmärrät että et ole yksin <3
    Olen saanut itse sekä spontaanin keskenmenon, että keskeytyneen keskenmenon ja sen jälkeen kaksi elävää lasta. Toivon sydämestäni että teille vielä vauva suotaisiin <3 Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Suunnitelmissani on mennä ultraan myöhemmin, mutta ei vielä tänään :) Haluan nyt ensin toipua pari päivää ja sitten voin taas miettiä uusia tutkimuksia. Ihana kuulla, että teillä on vielä vastoinkäymistenkin jälkeen käynyt onni ja olette saaneet syliinne täytettä :)

      Poista
  10. Elämä on niin epäreilua välillä. Nyt hengähdätte ja keräätte voimia. Jaksamista <3

    -T

    VastaaPoista
  11. Voi ei, en voi uskoa että teille kävi taas näin... En edes tiedä mitä tähän voisi sanoa, jotain lohtua haluaisin hirveästi antaa, mutta eihän mikään tässä tilanteessa voi auttaa... Olen vain ihan hurjan pahoillani teidän puolesta! Toivon teille ihan valtavasti voimia ja jaksamista tulevaan -toivottavasti jaksatte vielä pienen tauon ja voimien keräilyn jälkeen yrittää ja se lapsi teille vihdoin suotaisiin. Olisitte varmasti ihan mahtavat vanhemmat ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ Uskon, että kunhan tästä toivun ensin fyysisesti, niin haluamme taas yrittää uudestaan :)

      Poista
  12. Törmäsin tänään sattumalta blogiisi googleteltuani jotain, ja luin sen tässä kokonaan läpi. Ensiksi syvimmät pahoittelut, tosi surullista että joudutte kokemaan tämän jo toistamiseen. Varmasti on rankkaa nyt. Voin samaistua täysillä kirjoituksiisi sillä meilläkin yritystä takana pitkän aikaa ja huhtikuussa koin järkytyksekseni keskenmenon (7+3) jonka jälkeen yritys on heti jatkunut. Minulla on myös todettu toisessa munasarjassa PCO tyyppisyyttä, mutta mitään selkeää PCO:ta ei ole diagnosoitu. Kiertoni pituudet ovat myös samaa sorttia kuin sinulla ja olen myös saman ikäinen. Haluaisin kysyä että onko sinulla ollut koko raskauden ajan käytössä se Lugesteron vai määrätäänkö sitä vain ihan ensimmäisille viikoille saakka ? Aijon ehdottomasti jatkaa blogisi lukemista toivoen teille kaikkea hyvää ja jaksamista näihin vaikeisiin päiviin <3
    Uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja saatte vielä sen oman nyytin syliin asti. <3 -Lina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Lina ♥ Mulla oli nyt vasta ensimmäistä kertaa Lugesteron käytössä ja se määrättiin ovulaation kolmannesta päivästä vuodon alkuun tai raskauden kymmenennelle viikolle asti. Eli nyt vasta keskenmennessä lopetin sen käytön. Toivon teille paljon hyviä plussatuulia yritykseen :) ♥

      Poista
  13. Ei voi olla totta! Olen todella pahoillani! Voimia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  14. Ihan kamalaa! Voimia kovasti teille kumpasellekki <3

    VastaaPoista
  15. Tuli mieleen kun vissiin jossain postauksessa sanoit kärsiväsi stressivatsasta (toivottavasti en nyt sekoita johonkin toisen blogin juttuihin), niin onko sulla keliakiaa tutkittu? Se kun hoitamattomana aiheuttaa lapsettomuutta ja keskenmenoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen kertonut vatsani reagoivan joskus stressaaviin tilanteisiin. Ei ole tutkittu keliakiaa.

      Poista
    2. Suosittelen testaamaan. Itselläni se nimittäin paljastui lapsettomuuden syyksi. Korjaantuu kyllä kun pääsee hoitotasapainoon.

      Poista
    3. Voisin kysellä lääkäriltäni tuosta, kun hänet seuraavan kerran näen :) kiitos vinkistä.

      Poista
  16. Eikä!! :'( Elämä on niin epäreilu. Otan osaa menetykseen, hurjasti voimia. Muita sanoja en löydä...

    VastaaPoista
  17. Hei Alina <3

    Olen niin, niin pahoillani. Laitoinkin sinulle mailia yksi päivä jossa kiitin blogistasi.

    Kuten jo silloin kerroin, meidän tarina on se, että takana on kolme keskenmenoa. Koska kaksi viimeisintä oli niin aikaisia (viikko 5), tutkimuksia ei vielä aloitettu. Nyt kokeillaan seuraava kierto keltarauhashormonilla.

    Ainoa mitä voin sanoa on se, että toivo palaa kyllä. Minäkin jaksan olla typerän toiveikas vaikka taustalla on kolme keskenmenoa. Nyt suret rauhassa ja annat aikaa, mutta lupaan sinulle että toiveikkuutesi palaa vielä ja jaksat yrittää. Olet vahva.

    Jätän sinulle vielä lauseen joka minua on puhutellut:

    Toivo on elämisen rohkeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos oikein paljon ♥ Keskenmenot tulevat aina niin yllättäen. Vaikka hetki sitten olit elämäsi onnellisin, niin seuraavana hetkenä se onni saattaakin olla jo kadonnut. Olen niin pahoillani keskenmenoistasi, mutta ihana kuulla, että teillä riittää vielä toivoa uuteen yritykseen. Toivon tosiaan, että teillä tuosta keltarauhashormonista olisi apua ja saisitte lapsen terveenä syliin asti ♥ Toivon teille onnea yritykseen!

      Poista
  18. Osanotto 😭 en nyt muista onko sinulta jo tutkittu, mutta muista pyytää myös kilpirauhaskokeet. Hoitamaton vajaatoiminta aiheuttaa myös keskenmenoja, nimimerkillä kokemusta on. Miten teillä mies on suhtautunut? Miesten on monesti vaikea käsitellä/puhua näistä asioista ja niihin liittyvistä tunteista. Pitäkää toisianne hyvänä ja ottakaa aikaa jos siltä tuntuu tai jatkakaa vaikka heti. Muistathan myös että et voi mitenkään vaikuttaa näihin keskenmenoihin itse, ole armollinen itsellesi ja vartalollesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Helmi ♥ Kaikki hormonit on tutkittu ja ei löytynyt mitään poikkeamia mistään. Mies varmasti käy asiaa aika pitkälti hiljaa omassa päässään, mutta olemme keskustelleet keskenmenosta ja siitä, että mitä seuraavaksi ja hän tuntuu olevan toiveikkain mielin seuraavaan yritykseen lähdössä. Miehet käsittelevät aina suruaan eri tavalla :) Tiedän ettei syyttää itseään, mutta väkisinkin tulee mieleen, että mitä tehdä ensi kerralla paremmin. Eihän sille mitään mahda. Täytyy vaan ottaa askel kerrallaan :)

      Poista

Muistathan pysyä asiallisena :)