2. toukokuuta 2017

Vappupallo

Pitkä viikonloppu sujui oikein mukavasti. Tehtiin munkkeja varmaan jotain reilu 30 kpl ja kaikki meni :D Meillä kävi onneksi muutama kaveri kylässä, niin ei ihan meiän kahden suuhun mennyt kaikki munkit, haha.

Fiilis oli lauantaina jo oikein hyvä, eikä edes tuo kauhistuttava pikatalvi ehtinyt laskemaan mielialaani, vaan meillä oli oikein mukava koti-ilta. Vuoto sitten loppui kuin loppuikin, eikä sieltä sitten mitään jälkitulvaa tullutkaan. Vai onkohan vielä liian aikaista sanoa? Tänä aamuna lämpö näytti jo alle 36 asteen ja naamaankin on ilmestynyt miljoona mininäppyä, joten eiköhän se estrogeeni siellä vaikuta jo hyvää vauhtia. Ovista vois varmaan alkaa odottelemaan jo siinä 2-3 viikon päästä. Tämä km-kierto on aina niin tuskastuttavan hidas, että en malta odottaa sen olevan jo ohi.

Mutta mukavasta fiiliksestä huolimatta, eilen tapahtui eräs asia, joka sai taas mielen matalaksi. Nimittäin selaillessani instagramia, huomasin erään lapsuuden ystäväni hassun hauskan "vappupallo"-kuvan massiivisesta vauvamasustaan. Sydän alkoi taas hakkaamaan, kun ahdistus valtasi mieleni. Tämä ystävä on juuri se sellainen korkeasti koulutettu urajohteinen ihminen, joka on aina hyvin määrätietoisesti tiennyt mikä hänestä tulee isona ja on aina tavoitellut unelmiaan kohti ja myös saavuttanut ne. Tämä oli se ystävä, josta olen aina ajatellut, että "kyllähän mä nyt ennen häntä ainakin sen lapsen saan", mutta ei. En saa. Kolme kertaa raskaana, mutta ei yhtään lasta. Oi elämä miten pisti taas vituttamaan kaikki!

Kuvittelin olevani ihan sujut elämänvaiheeni kanssa keskenmenoista huolimatta. Saan suunnitella matkoja ja remontteja ilman pelkoa siitä, että ihan oikeasti muka olisin raskaana vielä joskus. Mutta sitten, kun tulee taas joku uusi vauvauutinen jostain yllättävältä taholta, niin muistan, ettei mulla oikeasti ole koskaan ollutkaan kuin yksi tavoite elämässä ja se on saada oma perhe. Tiedän, tiedän. Säälittävän yksinkertainen ja helppo tavoite elämälle, mutta ei hemmetti miten vaikeaksi se on mun kohdallani koitunut. Itse en ole korkeasti koulutettu, enkä todellakaan mikään urajohteinen ihminen, joten en yhtään tiedä mitä elämälläni tekisin, jos tuo yksi helppo tavoite elämässäni ei toteudukkaan. Välillä tuntuu, että onko enää edes mitään syytä elää.

Tää on varmaan joku toipumisen kolmas askel, koska nyt vituttaa taas niin sikana :D Mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Huomenna on taas uusi päivä!

14 kommenttia:

  1. Noi tunteet pitää vaan tuntea, eikä tukahduttaa niitä -sen olen oppinut viimeaikoina. Tuttuja fiiliksiä, valitettavasti. :( Toivon niin,että teidän aika olisi pian. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lapsettomuus on yhtä tunteiden vuoristorataa :D Kyllä se tästä vielä. Huominen on aina parempi ♥

      Poista
  2. Hei! Tunnistan itsessäni samoja tunteita. Luulen että nyt menee hyvin ja olen onnellinen ilman lapsiakin. Aina kun joku tuttu tulee raskaaksi, meinaa pakka mennä sekaisin. Olen toki onnellinen toisen puolesta, mutta oma tyhjä olo on voimakkaasti läsnä. Riippuu tilanteesta, miten pahalta milloinkin tuntuu ja kauanko menee kun taas jaksaa nostaa leuan pystyyn.Ymmärrän, ettei toisen onni ole minulta pois vaan lähinnä omat toteutumattomat haaveet näkee liian läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että olen lapsista huolimatta onnellinen ja varmasti sinäkin olet. Elämä on hetkessä elämistä ja jokainen hetki on erilainen. Nyt tuntuu siltä, etten kestä enää hetkeäkään tätä lapsettomuutta, mutta huomenna on taas uusi päivä. Tietysti olen iloinen myös ystäväni vauvauutisista, vaikka se näitä tunteita minussa herättääkin. Kyllähän kaikille pitää se onni suoda, eikä heidän onnensa ole minulta pois :) Kyllä tämä tästä taas ajan kanssa.

      Poista
  3. Alina, ihailen sun asennetta <3 oot vahva nainen ja tuolla asenteella se vauva teille suodaan.

    Mahtavaa, että vuoto on ohi. Se auttaa jo suuresti kääntämään katseen kohti tulevaa :)

    Voi jestas miten tuttu tunne tuo v*tun vappupallon bongaaminen facebookissa, instassa tms. kyllä nousee täälläkin van karvat pystyyn pelkästä ajatuksesta... Oon aina ollu tosi ahdasmielinen nöiden vauvapömppöjen julkaisusta somessa.

    Oon niin pahoillani, että päivitys veti mielen matalaksi, niin se tekee taatusti kaikilla, joilla takana keskenmenoja tai lapsettomuutta. Anna aikaa itsellesi ja anna sen turhautumisen/vitutuksen tulla esiin. Se helpottaa pian, aika on se avain, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin...

    Kovasti jaksamista sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ En tiedä olenko vahva, mutta olen sitä mieltä, että on turha jäädä murehtimaan sellaista mihin ei voi itse vaikuttaa, vaan on parempi nauttia niistä pienistä asioista, mitä sinulle suodaan :)
      Mä oon nyt tässä tullut kans sellaiseen johtopäätökseen, että en tule koskaan itsestäni vauvamasukuvaa julkaisemaan somessa. Ne kuvat menköön ihan vain omiin kotialbumeihin :D Oon varmaan muutenkin sitten niin peloissani mahdollisesta menetyksestä, etten uskalla jinxata sellaisella asialla.
      Mutta sitä päivää odotellessa :) Kyllä taas tästäkin suosta vielä noustaan! Ajan kanssa.

      Poista
  4. Tsemppiä, ihana kuitenkin kuulla, että viikonlopussa oli hyviäkin hetkiä <3 Voi, ja taas niin tuttuja tunteita keskenmenojen jälkeen! Joka paikassa oli raskaana olevia tai yhtä tehden oli tulevinaan tuttujen raskausuutisia. Nimim. -Ee, juuri 1,5 viikon saikulle jäänyt (näin enshätään), rv 21+0, jolla oli viikonloppuna supistuksia ja vähän vuotoa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, huoli mahtaa olla siellä todella kova :O Onneksi saat nyt levätä, eikä tarvitse miettiä työjuttuja. Toivottavasti siellä kuitenkin kaikki hyvin ja pieni pysyy kyydissä ihan viimeisiä viikkojaan myöten ♥ Tsemppiä!

      Poista
  5. Minulla on yksi kaveri joka pitkään pohti haluaako hän lasta vai ei. Itselläni oli jo kolmisen vuotta lapsettomuutta tuossa vaiheessa. Tietenkin hän pamahti paksuksi heti ekassa urityskierrossa. Kun lapsi oli syntynyt, niin hän jaksoi aina mainostaa kuinka rankkaa on ja väsyttää. Ja kehtasi vielä käskeä minua miettimään haluanko varmasti lapsen, kun se on tosi rankkaa. :o Kun sitten tulin hoitojen avulla raskaaksi 4,5 vuoden yrityksen jälkeen, niin pelkäsin tietenkin kuollakseni keskenmenoa. Olin saanut muutama kuukausi aiemmin myöskin hoitojen avulla aikaan tuulimunaraskauden. Tämä kaveri vakuutteli että hän tietää miltä tuntuu, kun hänkin kovasti pelkäsi keskenmenoa. Ihmisten tunteita ei voi vertailla, mutta väittäisin, että oma pelkoni oli aivan toisissa sfääreissä tuossa vaiheessa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin ärsyttävää, kun joku täysin eri sarjassa oleva väittää tietävänsä miltä jokin tuntuu. Mun mielestä tällä aihealueella ei voi koskaan täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Niinpä parempi olisikin vain kuunnella ja olla tukena :) Toki omia kokemuksiaan on hyvä toisinaan myös jakaa, mutta toisen tuntemuksia ei saisi koskaan vähätellä tai arvostella.

      Poista
  6. Todellakin jaan saman tunteen! Siis kun on oikein hyvällä tuulella ja sitten somessa tai livenä tuleekin yllättävä raskausuutinen. Tätä on tapahtunut tosi monta kertaa valitettavasti. Kyllä on sekunnissa fiilikset aivan maassa! Itse jopa luulin, etten reagoisi enää nykyään näin vahvasti. Kun viime sunnuntaina sitten tuli tällainen tilanne, olin itse uutisen lisäksi järkyttynyt omasta reaktiostani. Olin aivan ällistynyt, jotenkin sain soperrettua onnea, kysyin kai jotain lasketusta ajasta ja sanoin, että toivottavasti en nyt tartuta flunssaa ystävään. En hymyillyt, en halannut, en mitään, en vain pystynyt. Päällimmäisenä oli vain tunne, että miten joillain voi mennä elämässä kaikki ihan putkeen. Ja toiseksi päällimmäisenä aloin laskea, kuinka kauan menee ennen kuin pääsen tilanteesta pois kotiin. Nojoo, eilinen meni sitten tosi mieli maassa, ärsyttää oikein tämmöinen reaktio. Kaipa se taas tästä, aika auttaa.

    Ainiin, ja sama homma myös sen suhteen, että vain lapsensaanti tuntuu nyt tärkeältä. Työ tai harrastukset ym ovat ihan toissijaisia ajatuksia. Mukavaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin taisin vaan painaa kylmästi "tykkää" enkä kommentoinut mitään :D ihan kauheeta miten voi lapsettomuus vaikuttaa ihmiseen näin. Se vaan vaikuttaa niin syvälle! Toivotaan, että aurinko paistaa vielä tähänkin risukasaan :) Oikein paljon ihania aurinkoisia kevätpäiviä myös sinne! ❤️

      Poista
  7. Niin tuttuja tunteita..

    Mutta ihailtava asenne sinulla, pidä toi :) !

    VastaaPoista

Muistathan pysyä asiallisena :)