Tulin vähän kirjoittelemaan tänne itselleni muistiin keskenmenostatoipumisvaiheistani.
Tänään verta on tullut taas enemmän. Tuntuu, että tulvin ja vuodan kuin seula. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettei side riittäisi. Välillä tulee myös joitain hyytymiä, mutta pidän sitä vain hyvänä asiana. Puhdistuupahan kohtu nyt ihan perusteellisesti. Kipuja ei ole, muuta kuin lievä paineen tunne silloin, kun vuotaa enemmän. Eli ihan perus menkkafiilikset siis. En malta odottaa, että vuoto loppuu, sillä himot ovat myös pikkuhiljaa alkaneet heräilemään :D Aloin jo suunnittelemaan romanttista viikonloppureissua mieheni kanssa. Katsotaan mitä saadaan kehitettyä.
Maanantaina kävin luovuttamassa verinäytteeni HusLabin näytteenottopisteeseen. Päivystyksen gyne puheli, että tuloksissa menee noin kaksi viikkoa. Saas nähdä milloin veriryhmän tulos tulee, mutta odotan sitä jo jännityksellä. Lisäksi varasin lauantaille ajan yksityiselle gynekologilleni jälkitarkastukseen. Ajattelin samalla kysellä hänen mielipiteitään keskenmenoista ja jos voitais jo vaikka seuraavaan kiertoon kokeilla clomeja. Vaikken niiden avulla raskautuisikaan, niin olisin jo erittäin tyytyväinen jos kiertoni saataisiin lyhennettyä lähemmäs 28 päivän kiertoa. En muutenkaan usko, että uusi raskaus alkaa vielä pitkään aikaan. Ei siis ole mitkään suuret odotukset tällä kertaa. Eihän minun tästäkään kierrosta pitänyt vielä raskautua, vaan tarkoitus oli laittaa luteaalivaihe kuntoon :D Noh kokemus kai tämäkin taas.
Minulle itselleni paras tapa toipua on jatkaa eteenpäin, eikä jäädä menneisiin vellomaan. Joku toinen voi tarvita enemmän aikaa, kun taas toinen toipuu parhaiten tähtäämällä kohti uusia haasteita. Tärkeintä on tietysti myös, että muistaa kuunnella omaa kehoaan ja niin minä aion myös tehdä :)
Kohti uusia haasteita!
P.S. Salkkareissa oli koskettava kohtaus keskenmenon kohdanneesta Mariannasta. Se iski suoraan sydämeen, kun se pieni tyttö kysyi "äiti, miksi en saanut elää?". Voi pieni, olisitpa saanut jatkaa elämääsi...
Tuli siitä kohtauksesta mieleen, että katsotkohan sä sitä tai salkkareita. Oikeesti, ajattelin että toivottavasti et sitä jaksoa näkisi kun niin tuoreena sulla toi keskenmeno.
VastaaPoistaIhailen positiivisuuttasi todella <3
Pakko myöntää, että itkuhan sitä kohtausta kattoessa tuli :') Osu taas liian lähelle tuo aihe salkkareissa. On se vaan aina välillä niin ajankohtanen :D
PoistaVastaan lyhyesti edelliseen postaukseesi, että mulla välillä oikein raivostuttaa, kun en saa syödä lohisusheja tai raakaa kalaa ylipäänsä. Tuntuu ettei siitä himosta pääse yli, eikä auttanut et työpaikalla työkaveri toi viereisestä sushimestasta tuoreen sushiboxin nenän eteen ja sain oikein tuoksuineen päivineen tuntea sen ilkikurisen himon ja ärsytyksen sisälläni. Olis tehny mieli vaan lapata hakemaan se sushiboksi ja vetää huiviin :D mut sit taas hillitä itsensä ja koittaa vaan ajatella, et nyt tän suuren asian vuoksi on vain kestettävä. Et ehdottomasti makunautinnot on yksi elämän suurimpia nautintoja ja raskaana kieltämättä joutuu luopumaan niin monesta nautinnosta ruokien suhteen. Et nyt sä saat Alina vielä nauttia tosiaan mistä ruuista tai juomista tahansa kunnes koittaa taas päivä että joudut niistä jälleen luopumaan. Et jos jotain positiivista haluaa miettiä.
VastaaPoistaToivotaan todella, että kohtu tyhjenisi hyvin itsestään ja kaikki menis hyvin, jotta pääsette kulkemaan taas eteenpäin asioissa. Clomit tosiaan voi olla tosi hyvä vaihtoehto ja raskautuminenkin varmasti todennäköisempää pikimmiten.
Toivotaan et veriryhmästäkin jokin selko tulisi asioille ja kiva et pääset gynelle juttelemaan tästä. Uskon et se helpottaa mieltä ja antaa toivoa enempi vielä tulevaan. On ilo seurata sun matkaa, vaikka kokemukset on olleet niin surullisia. Mä vaan edelleen uskon siihen, et mitä enemmän hyvät ihmiset saa kokea surullisia asioita, palkitaan heidät vielä moninverroin tulevaisuudessa onnellisilla asioilla <3
Hihi, joo raskaana sitä huomas yhä useammin vaan kysyvän itseltään, että saanko mä nyt syödä tätä ja mitä ei saa syödä jne jne :D Nyt ei tarvi enää miettiä liiemmin. Kyllähän sen 9 kk nyt uhrautuu mielellään, mut elämän pienet suuret ilot ^_^
PoistaOdotan lauantaita jo mielenkiinnolla. Toivottavasti ei mitään huonoja uutisia enää tulis :O
Tää blogi on tuonut mulle suurta helpotusta, kun saa kirjottaa omista tuntemuksistaan täysin peittelemättä mitään. Näistä vaikeista asioistakin on helpompi päästä yli, kun on niin hyvä tukijoukko apuna täällä :) Ihanaa kun olet ollut mukana matkassa ♥
Neuvolaterkkana haluan kommentoida, että sinun tapauksessa veriryhmä täytyisi tutkia päivystyksellisesti, jotta ehdit saamaan tarpeen mukaan anti-D suojauksen ajoissa. Jos satut olemaan rh- ja sikiö rh+, saattaa tulevissa raskauksia elimistösi tuottaa vanhasta muistista vasta-aineita sikiön verta kohtaan.
VastaaPoistaNo sitä mä vähän pelkäänkin :S Kätilö-kaveri sano et ehtis antaa vielä sen rokotteen sillon parin viikon päästä, mutta se myös puhu et parasta ois jos sen antais 72 tunnin sisällä. Mä oon nyt ihan pihalla, että mitä mä tekisin tässä tilanteessa.
PoistaSoitapas hoitavalle lääkärille tai neuvolaasi :)
PoistaVoisin koittaa neuvolaan soittaa, jos sieltä joku vastaisi :)
Poista