Keskenmeno #3

Jotenkin surullista miten niin nopeasti yhdessä silmänräpäyksessä voi turvallinen ja onnellinen olo muuttua suruksi ja epätoivoksi. Keskiviikkoaamuna olin vielä niin varma tästä raskaudesta, mutta jo puolen päivän aikaan kaikki muuttui.

Keskiviikkona se vuoto tosiaan alkoi. Se oli aluksi kovin niukkaa ja kivutonta, mutta torstaina melkein heti, kun pääsin sen neuvolan jälkeen töihin, niin alkoikin sitten jo kivut voimistumaan ja tiesin heti, ettei toivoa enää ole. Uskalsin ottaa kipuihin jo buranaa panadolin sijasta ja sain onneksi kivut pidettyä sen verran aisoissa, että nukuin torstai-perjantai välisenä yönä kuin tukki.

*ällövaroitus!*
Perjantaiaamuna oli hyvä olo. Lähdin hyvillä mielin töihin, koska ajattelin, että selviän helposti pahimmista kivuista 600mg buranalla. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kivut alkoivat taas yltyä. Tällä kertaa kivut olivat täysin sietämättömiä. Kotimatkalla junassa puristin käsissäni olevaa kirjaa tuskissani ja yritin saada ajatukset muualle, mutta kivut olivat niin kovat, että teki mieli huutaa. Astuin viimein ulos junasta kotipysäkilläni ja tunsin kuinka siteeseen valahti jotain isoa. Kotiin päästyäni huomasin ison solumöykyn siteessä. Vaihdoin siteen ja lähdin koiran kanssa ulos.

Lauantaiaamuna kivut olivat taas hieman hellittäneet. Otin varuiksi yhden buranan, että jaksaisin juosta taas koko päivän millon missäkin. Kävin yksityisellä gynelläni ja hän oli hyvin pahoillaan keskenmenosta ja pyysi minua nousemaan tutkimustuolille. Ultrassa näkyi keskenmeno. Selvää sikiökaikua ei löydetty, mutta lääkärini arveli haalean muodostuman olevan keskenmennyt alkio. Sen vieressä näkyi vielä ehkä mahdollisesti ruskuaisrengas. Hän mittasi mahdollisen alkion mitoiksi noin 4 mm eli se olisi mennyt kesken rv 6+ jotain. Aivan niinkuin edellisissäkin raskauksissani. Mutta kuten tuli todettua, niin raskausmateriaalia on vielä kohdussa ja olenkin vuotanut joka päivä taukoamatta aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lauantaina iltapäivällä tunsin taas kovia supistuksia ja huomasin jotain hyytymiä valahtaneen pönttöön vessassa käydessäni. Voi kunpa se olisi nyt tässä.

Sunnuntaina kivut olivat taas huomattavasti lievemmät. En tarvinnut särkylääkettä koko päivänä. Vuoto on edelleen vaihtelevaa, mutta jatkuvaa. Olen varautunut taas sellaiseen parin viikon vuotoputkeen. Huomasin myös, että mulla on taas sitä ihmeellistä ylävatsakipua näin keskenmenon jälkimainingeissa. Ehkä ne kohdun supistelut sitten vaan heijastuu jotenkin tuonne ylävatsaan saakka. Onneksi se on aina ennen mennyt parissa päivässä ohi. Toivottavasti nytkin. Tämähän alkaa mennä jo ihan rutiinitoimenpiteenä tämä keskenmeno.

Tänään olo on taas melko normaali. Aamulämpö oli viimein laskenut 36.93 asteesta 36.48 asteeseen. Pidän sitä hyvänä merkkinä, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Saas nähdä kestääkö tämä keskenemenokierto taas perinteiset 45 päivää. Sen ainakin tiedän, että parit ekat menkat saattaa olla ihan mitä sattuu, ennen kuin ollaan taas ihan normaali kierroissa.

Joten eipä tässä auta kuin ottaa nyt hetki rennosti ja jättää taas vauvantekoprojekti hetkeksi taka-alalle.

P.S. Lääkärini laittoi lähetteen julkiselle tutkimuksiin, mutta nämä tällaiset eivät ole kiirellisiä, joten kutsu tutkimuksiin tulee ehkä joskus kesällä, jos tulee. Hän kuitenkin kertoi, että harvemmin niissä tutkimuksissa ihan oikeasti mitään syytä löytyy ja kehoittikin yrittämään vielä spontaania raskautta ihan vapaasti. Tiestysti kolme keskenmenoa reilun vuoden sisään tuntuu tosi raskaalta, mutta eiköhän me tästä taas nousta, Feenix-linnun lailla :)