Kp 36 ja kuvitteelliset raskausoireet

Lauantaiaamuna heräsin todella ajoissa ja ensimmäisenä ajatuksena oli, että pitäisköhän tehdä raskaustesti. Sydän tykytti sataakahtakymppiä, että mitäs jos se näyttäisikin plussaa. Taistelin kuitenkin mieltäni vastaan ja totesin, että nyt helevetti en tee sitä raskaustestiä, kun ne menkat alkaa kumminkin heti sen jälkeen, kun se negatiivinen tulos pärähtää tikkuun.

Noh en sitten tehnyt sitä testiä, mutta menkat ei kuitenkaan vielä ilmaantuneet, vaikka kaiken järjen mukaan niitten kai olisi jo pitänyt alkaa. Ainakin olevinaan se ovistesti näytti positiivista sillon pyhäinpäivän aikaan ja siitähän on jo kaksi viikkoa. Vai sekoileeko mun kroppa nyt vaan jotain omiaan?

Päivän kuluessa ja menkkojen poissa ollessa, aloin etsimään merkkejä mahdollisesta raskaudesta. Tässä listausta enemmän tai vähemmän kuvitteellisia (raskaus)oireita:

- Ennenaikaiset PMS-oireet(turvonneet rinnat yms.), jotka ilmenivät jo viikko oviksen jälkeen.
- Viime viikolla vaivannut vilu. Siis ihan oikeasti perjantaina töissä tärisin niin, etten meinannut pysyä paikoillani.
- Kiukkuisuus. Olen männä viikolla ollut ihan kauhea puoliso. Kiukunnut ihan turhasta ja ollut koko ajan ihan kamalan ahdistunut.
- Menkkafinnin puuttuminen. Olen nyt useammasta blogista lukenut, että tämä kaikkien naisten tuntema kipeä menkkafinni on selkein merkki tulevista kuukautisista. Mulla varsinkin se tulee AINA. Nyt jostain syystä ihoni on ehkä parhaimmassa kunnossa ikinä. Outoa.
- Ei tietoa menkkakivuista, mutta pientä kutittelua olen tuntenut tuossa suurinpiirtein navan alapuolella. Semmosta outoa, mitä en ole koskaan ennen tuntenut.
- Eilen alkoi sellainen lievä etova olo ja koko ajan kauhea nälkä. Ei voi olla kovin montaa tuntia syömättä, ettei alkaisi etoa.

Tänä aamuna en enää voinut vastustaa raskaustestin tekemistä.
Tulos NEGATIIVINEN.

ajatukset pois päältä

Kertokaa mulle, miten saa raskausasiat pois mielestä? Olin koko viikon tuleviin uusiin työtehtäviini liittyvässä koulutuksessa ja mieltäni vaivasi joka harvase minuutti maanantaina kuulemani raskausuutiset. Meinasi mennä koko koulutus ihan harakoille.

Monesti kuulee sanottavan, että kyllä se lapsi sieltä tulee, kun vaan lakkaa ajattelemasta sitä koko ajan. "Rentoudu vähän", kaikki sanoo. Kukaan ei vaan koskaan kerro, että miten. Kaipaan jotain konkreettista mallia, miten käyttäytyä tai toimia, ettei raskaushaaveet ja murheet pyörisi koko ajan mielessä. Vähintäänkin joka päivähän se aina jostain tulee mieleen. Ei sitä oikein voi vältelläkkään.

Viikonloppuna tulee taas puolukkapäivät kyläilemään, joten olis kiva saada vähän muuta ajateltavaa. Jospa alkaisin pikkuhiljaa sisustamaan kotia joulun tunnelmaan. Ainakin suklaa maistuisi ;)

Tieto todellakin lisää tuskaa

-"ootsä raskaana? :D"
-"olen"

Tuon viestin saatuani, sydän jätti lyönnin välistä. Hengittäminen tuntui raskaalta ja meinasin oksentaa. Kylmä hiki tuntui niskassa. Ahdistus valtasi mieleni ja halusin vain kuolla.

Kesällä kerroin keskusteluistani Eveliinan kanssa, joka sai lääkäriltään tuomion, ettei voi saada lapsia ilman hoitoja. Eve ei halunnut uskoa lääkäriään, vaan aloitti terveellisemmät elämäntavat ja luopui samalla ehkäisystään, koska kuka nyt kumeilla jaksaa siinä kohtaa enää pelleillä. Tänään sain kuulla, että Eve näytti diagnoosilleen närhenmunat ja on kuin onkin raskaana. MIKSIIIIIIIIIIIIII!?

Eve kertoi, ettei ole vielä varma haluaako hän edes pitää lasta, jos siis kaikki menisi hyvin. Kiehuin vihasta pääni sisällä, mutta yritin olla lempeä ja muistuttaa Evelle, että tämä on hänen elämänsä tilaisuus. Sitä EI SAA jättää käyttämättä. Toivottavasti hän ymmärtää.

Nyt haluaisin käpertyä peiton alle ja itkeä silmät päästäni...

Premenstruaalioireyhtymä

Muutama päivä sitten, mulla alkoi pitkästä aikaa harvinaisen vahvat PMS-oireet. Ihan järjetön turvotus, kipeät rinnat, selkäkipu, päänsärky, ärtyneisyys. Siis ihan kaikki mahdolliset. Mulla ei mun mielestä ole ollut moneen kuukauteen näin vahvoja PMS-oireita, mut nyt sitten. Argh. Lisäks ihmettelen, että miks näin aikasin. Menkkoihin on vielä ainakin viikko aikaa, mut nyt tuntuu jo valmiiks sellasta juilintaa alavatsassa, että vuoto voisi alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Ajattelin, että ehkäpä mun kroppa on nyt ihan superhedelmällinen ja tässä kuussa olis ollut mitä otollisimmat hetket raskautua, mut arvaa heiluko se peitto sillon oviksen aikaan. No eipä se tainnu kauheesti kuulkaa heilua, kun piti niitä Halloweeneja juhlia. No prkl.

Salaa kuitenkin taas toivon, että siellä olis yks sitkeä siimahäntä ollut jossain nurkan takana odottelemassa ja nyt olisinkin kaikkien yllätykseks raskaana. Toisaalta, niin mun tuuria pamahtaa paksuks just sillä hetkellä, kun töissä on tilanne päällä.

Noh anywho, ei muuta kun uuteen viikkoon!

P.S. Törmäsin facebookissa hauskaan statuspäivitykseen, jonka laittoi eräs vanha koulukaverini, joka on kahden lapsen äiti:

"ai nii Viikot 6+4... Aika isona yllätyksenä taas tuli tääki! En todellakaa halunnu kuulla näitä uutisii!!! Mut onnex sain tietää kuitenki näin aikasin, ni voi viel miettii, et mitä tekee ja varata aikaa... Ei tää ny mikää ilouutinen kyl oo!!!
Mut jouluaattoon on 6viikkoo ja 4päivää, enkä oo viel suunnitellu lahjoja enkä mitää!
Jos luulit et kyse oli jostai ihan muusta, ku joulusta, ni paina tykkää ja lisää itelles Hymiö wink"""""

Arvatkaa vaan olinko taas repimäs pelihousujani, mutta lopulta sainkin vain hymyn kasvoilleni :)

Sormusostoksilla

Käytiin sitten eilen siellä kultasepän luona ja saatiin suunniteltua meille sellaiset kivat pikku rinkulat :D Käytettiin siis minun isoäitini vanhoja kultasormuksia. Sormuksista sai reilu 8 grammaa käyttömateriaalia ja sehän riitti oikein sopivasti. Jäi vähän ylikin, minkä arvolla sitten otettiin mulle yksi timanttikin. Hihii, olen niin innoissani!

Ainoa asia, mikä jäi vielä päättämättä, oli kaiverrukset. Mitään kosintaahan ei varsinaisesti ole ollut, koska teimme päätöksen kihloista yhdessä. Nyt pitäisi siis keksiä joku random päivämäärä, mikä laitetaan kaiverruksiin. Heitettiin jo läppääkin siitä, että valitaan päivämääräksi joku tyyliin "se päivä kun Nälkäpeli-elokuvan viimeinen osa tulee ensi-iltaan" tai jotain muuta yhtä hassua. Eikö muka ole söpöä! Meitä se ainakin nauratti ja luultavasti tulee naurattamaankin, vielä monen monet vuodet.

Vihkisormuksistakin vähän jo juteltiin kultasepän kanssa, mutta sitä nyt on vielä aikaa miettiä :)

Tunteita laidasta laitaan

Tänään esimieheni kertoi käyneen neuvolassa. Kaikki on kunnossa ja vauhdikas pienoinen siellä mahassa pyörii. Kuulemma potkiikin jo niin, että yölläkin joutui herätä siihen myllerrykseen.

Argh, minäkin haluan jo tuntea noita tuntemuksia! Tällä hetkellä tunnen taas hirveätä katkeruutta siitä, ettei meillä ole onni potkaissut tässä asiassa yhtään. Varhainen keskenmenokin olisi parempi, kun tietäisin, että raskaaksi tuleminen on sentään mahdollista. Okei en tarkoittanut tuota. Keskenmeno ei ole koskaan kivaa. Tällä hetkellä vaan tuntuu iltalehdetkin olevan täynnä vaan pelkkiä vauvauutisia. Prkl.

No mutta jotain hyvää meidänkin päivään. Nimittäin tänään ollaan menossa kultasepän liikkeeseen suunnittelemaan hieman tulevia sormuksiamme. Tarkoituksena on siis käyttää hyödyksemme minun isoäitini vanhoja kihla- ja vihkisormuksia, joista sitten teetämme meille uudet kihlasormukset. Saa nähdä onko niistä meille materiaaliksi. En edes tiedä onko ne puhdasta kultaa vai jotain metalliseosta. Siellähän se sitten selviää. Kierrätys kunniaan! niinkuin äitini sanoi antaessaan meille ne sormukset :D I'm so excited!

Oli ja meni

Halloweenista selviydyttiin hengissä. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin yleensä, mutta en yhtään ihmettele miksi. Sain vastauksen pariin mieltäni vaivanneeseen kysymykseen siitä, mitä meidän kaveriporukassamme oikein tapahtuu. Ensinnäkin sain tietää enemmän Siljan keskenmenosta. Alkoi surettaa ihan hirveästi, kun kuulin, että heidän oli tarkoitus kertoa iloisesta vauvauutisestaan juurikin siellä meidän Halloween juhlissa, kun raskauden ensimmäinen kolmannes olisi saavutettu. Valitettavasti se kaikkien pelkäämä keskenmeno oli tapahtunut. Sen sijaan Sannan raskaus on edennyt ensimmäisen kolmanneksen yli ja laskettuaika on huhtikuussa. Ei ihme, että Silja ei halua nähdä toisten raskausonnea tällä hetkellä yhtään. Toisaalta Sannakaan ei tullut meidän juhliimme, joten juhlat pysyivät pieninä. Ihan hyvä vain.

En lauantaina ehtinyt tehdä ollenkaan ovistestiä, mutta kun sunnuntaina taas tein, niin se testiviiva oli taas ihan olematon. Eli siis voinen olettaa, että ovulaatio on tapahtunut juurikin lauantaina kaiken sen kiireen ja hässäkän keskellä, kun me järjestelimme meidän Halloween juhlia. Jännä juttu sinänsä, ettei mua tällä hetkellä ollenkaan harmita, että ovis jäi niin sanotusti hyödyntämättä. Kuitenkin tuli juhlissakin nautittua alkoholia jonkun verran, niin parempi ettei mitään edes yritetty saada alulle. Miten tuo "yritetty" taas kuullostaa niin brutaalilta. Ehkä meiän ongelma on nimenomaan se "yrittäminen". Miten siitä pääsee eroon :D