Halloweenista selviydyttiin hengissä. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin yleensä, mutta en yhtään ihmettele miksi. Sain vastauksen pariin mieltäni vaivanneeseen kysymykseen siitä, mitä meidän kaveriporukassamme oikein tapahtuu. Ensinnäkin sain tietää enemmän Siljan keskenmenosta. Alkoi surettaa ihan hirveästi, kun kuulin, että heidän oli tarkoitus kertoa iloisesta vauvauutisestaan juurikin siellä meidän Halloween juhlissa, kun raskauden ensimmäinen kolmannes olisi saavutettu. Valitettavasti se kaikkien pelkäämä keskenmeno oli tapahtunut. Sen sijaan Sannan raskaus on edennyt ensimmäisen kolmanneksen yli ja laskettuaika on huhtikuussa. Ei ihme, että Silja ei halua nähdä toisten raskausonnea tällä hetkellä yhtään. Toisaalta Sannakaan ei tullut meidän juhliimme, joten juhlat pysyivät pieninä. Ihan hyvä vain.
En lauantaina ehtinyt tehdä ollenkaan ovistestiä, mutta kun sunnuntaina taas tein, niin se testiviiva oli taas ihan olematon. Eli siis voinen olettaa, että ovulaatio on tapahtunut juurikin lauantaina kaiken sen kiireen ja hässäkän keskellä, kun me järjestelimme meidän Halloween juhlia. Jännä juttu sinänsä, ettei mua tällä hetkellä ollenkaan harmita, että ovis jäi niin sanotusti hyödyntämättä. Kuitenkin tuli juhlissakin nautittua alkoholia jonkun verran, niin parempi ettei mitään edes yritetty saada alulle. Miten tuo "yritetty" taas kuullostaa niin brutaalilta. Ehkä meiän ongelma on nimenomaan se "yrittäminen". Miten siitä pääsee eroon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)