Vaikka vauvatekoprojekti olisikin toistaiseksi pausella, en voi olla ajattelematta sitä, että meilläkin joskus olisi se oma pieni. Olimme mieheni kanssa kummityttöni syntymäpäivillä ja viihdyimme oikein hyvin, vaikka siellä oli muitankin lapsia ja yksi vauvakin. Kummityttöni on ehkä maailman suloisin lapsi. En malta olla miettimättä millainen meidän lapsestamme tulisi. Ystäväni otti minusta ja miehestäni suloisia kuvia kummityttö sylissäni. Me kaikki hymyilimme söpösti.
Näin jokin aikaa sitten unta, että meillä oli vauva ja me jouduimme tekemään jonkinlaisen vanhemmiksi soveltuvuustestin. Testit olivat outoja. Yhdessä testissä piti laittaa vauva oikean kokoiseen turvaistuimeen. Oli pieni, lelukokoinen istuin ja oli keskikokoinen ja sitten oli suuri. Jostain syystä laitoin vauvan liian pieneen istuimeen ja näin oman hermostuneisuuteni vauvan kasvoilta. Enkö osaakkaan olla äiti?
Myös mieheni oli nähnyt jokin aikaa sitten unta, että meillä oli pieni vauva. Hän kertoi, että se oli "superkiva" vauva, sillä se oli ihan hiljaa, eikä itkenyt yhtään. Me kuulemma asuimme mieheni lapsuuden kodissa ja tökimme vauvaa ihmeissämme, kun se oli niin nätisti. Mitähän lienee tuokin uni tarkoittaa?
Kauankohan vielä jaksan odottaa...
Toisaalta tällä hetkellä meidän talous on niin käsittämättömän huono, että ehkä meidän onkin vielä toistaiseksi hyvä olla vain keskenämme. Jospa universumi haluaakin meidän keräävän ensin hieman pesämunaa, että voimme antaa tulevalle lapsellemme mahdollisimman turvallisen kodin. Ehkä se hetki koittaa vielä, kun kaikki muu on kunnossa. Ehkä se tapahtuukin ihan pian.
Mieheni aloittaa viikon päästä työt ja minusta tuntuu, että voin vihdoinkin huokasta rahahuolillemme. Hyvät ajat on vielä edessä...
28. heinäkuuta 2015
15. heinäkuuta 2015
Kesäksi pauselle
Olen hieman jo kyllästynyt laskemaan päiviä ovulaatioon ja tekemään testejä ja yrittämään vauvantekoa. Ei tässä näin pitänyt käydä, että yritetään eikä vaan tehdä.
Näin kesän kunniaksi luovun yrittämisestä ja elän vain normaalia elämää. Nyt täytyy keskittyä johonkin aivan muuhun. Syksyllä voi sitten taas laskea ja testailla, mutta nyt en jaksa. En vaan jaksa.
Kai se johtuu vähän siitäkin, että vuosi alkaa tulla täyteen.
Eihän toivoa ole vielä menetetty. Monet yrittävät vieläkin kauemmin, mutta onnistuvat lopulta. Ei tässä ole vielä mitään hätää.
Ensi viikolla kummityttöni täyttää jo vuoden. Miten tämä aika vaan lentää. Vaikka tulisinkin raskaaksi, niin onhan siinäkin vielä yhdeksän kuukautta odotettavaa. Kavereiden muksut ovat siinä vaiheessa jo isoja. Odottavan aika on niin pitkä.
Sannan tytär oppi juuri viime viikolla kävelemään! Hän on vasta vajaan vuoden ikäinen. Niin ne vaan kasvaa ja kohta lentävät jo pesästä.
Kohta minullakin ikä kolkuttelee jo kolmeakymmentä. Äsh tunnen itseni niin vanhaksi...
Mutta nyt muistutus itselleni...ELÄ HETKESSÄ! Älä murehdi mennyttä tai tulevaa. Olet vaan tässä ja nyt. Elä se täysillä!
Näin kesän kunniaksi luovun yrittämisestä ja elän vain normaalia elämää. Nyt täytyy keskittyä johonkin aivan muuhun. Syksyllä voi sitten taas laskea ja testailla, mutta nyt en jaksa. En vaan jaksa.
Kai se johtuu vähän siitäkin, että vuosi alkaa tulla täyteen.
Eihän toivoa ole vielä menetetty. Monet yrittävät vieläkin kauemmin, mutta onnistuvat lopulta. Ei tässä ole vielä mitään hätää.
Ensi viikolla kummityttöni täyttää jo vuoden. Miten tämä aika vaan lentää. Vaikka tulisinkin raskaaksi, niin onhan siinäkin vielä yhdeksän kuukautta odotettavaa. Kavereiden muksut ovat siinä vaiheessa jo isoja. Odottavan aika on niin pitkä.
Sannan tytär oppi juuri viime viikolla kävelemään! Hän on vasta vajaan vuoden ikäinen. Niin ne vaan kasvaa ja kohta lentävät jo pesästä.
Kohta minullakin ikä kolkuttelee jo kolmeakymmentä. Äsh tunnen itseni niin vanhaksi...
Mutta nyt muistutus itselleni...ELÄ HETKESSÄ! Älä murehdi mennyttä tai tulevaa. Olet vaan tässä ja nyt. Elä se täysillä!
8. heinäkuuta 2015
Perhelomalla
Palattiin viimein kotiin reissusta ja oli kyllä kivaa. Meitä oli siis matkassa mukana kolme pariskuntaa ja kaksi alle vuoden ikäistä lasta. Pääsin hieman näkemään sitä vauva-arkeakin. Vaikka vois luulla, että kahden pienen lapsen kanssa matkustaminen on yhtä tuskaa, niin mulle ei missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta.
Automatkoilla sain viihdyttää ihanaa vauvelia takapenkillä ja leikittää pientä taaperoa vuokrakämppämme pihalla. Vaikka olihan sitä niin sanottua täyttä huutoakin välillä, niin vauvakuumeeni ei kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Haluaisin vain pikimiten oman pikku vauvelini, jota lohduttaa ja opettaa ja kasvattaa oikeisiin elämänvalintoihin. Toki varmaan sitten kun se oma lapsi huutaa 24/7, niin sitten voi varmaan mieli vähän muuttua, mutta mä koen silti olevani siihenkin valmis.
Ainiin, mun menkat ei sitten alkanutkaan maanantaina niinkuin olin laskeskellut. Ne alkoi kuin alkoikin kesken reissun ja siinähän sitä sitten taas kärsittiin pahimmista krampeista koko kotimatka. Not nice! Tässä kierrossa odotan sitä oikeasti positiivista ovistestiä, enkä enää hyväksy mitään hailakoita viivoja. No opinpahan taas.
Automatkoilla sain viihdyttää ihanaa vauvelia takapenkillä ja leikittää pientä taaperoa vuokrakämppämme pihalla. Vaikka olihan sitä niin sanottua täyttä huutoakin välillä, niin vauvakuumeeni ei kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Haluaisin vain pikimiten oman pikku vauvelini, jota lohduttaa ja opettaa ja kasvattaa oikeisiin elämänvalintoihin. Toki varmaan sitten kun se oma lapsi huutaa 24/7, niin sitten voi varmaan mieli vähän muuttua, mutta mä koen silti olevani siihenkin valmis.
Ainiin, mun menkat ei sitten alkanutkaan maanantaina niinkuin olin laskeskellut. Ne alkoi kuin alkoikin kesken reissun ja siinähän sitä sitten taas kärsittiin pahimmista krampeista koko kotimatka. Not nice! Tässä kierrossa odotan sitä oikeasti positiivista ovistestiä, enkä enää hyväksy mitään hailakoita viivoja. No opinpahan taas.
29. kesäkuuta 2015
Keskustelua vauvantekohommista
Tänä aamuna oli taas ihan pakko tehdä raskaustesti, vaikka tiesin että on liian aikaista. Testi näytti negatiivista. En ollut lainkaan yllättynyt. Olin jopa hieman helpottunut, kun asiat sujuvat normaalisti. Tiedän mitä tehdä. Nyt vain odottelen sitä ensimmäistä punaista tippaa paperissa...
Tavattiin eilen taas pitkästä aikaa kaikkia kaveripariskuntiamme tästä meidän pienestä piiristämme, josta olenkin kertonut aiemmin. Vietettiin mukavaa aurinkoista päivää rennooissa merkeissä grillaten ja rupatellen. Siinä sitten pojat lähtivät pelaamaan lentopalloa ja me tytöt jäätiin keskenämme keskustelemaan. Ja eikös ne aiheet taas lopulta päätyneet vauvoihin.
Silja avautui viimein huolistaan vauvantekohommiin liittyen. Kerroinhan jo aiemmin, että Silja ja Eero menivät ystävänpäivänä naimisiin ja luopuivat heti hääyönään ehkäisystä. No niinhän se yleensä menee, mutta nyt siitä on kulunut jo reilu nelisen kuukautta, eikä heillä(kään) ole vielä tärpännyt. Silja on kova stressaamaan asioista ja kun asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu, niin kroppa alkaa pettää. Silja kertoi, että häneltä voi uupua menkat jopa puoleksi vuodeksi, kun stressi on liian kova. Voi kuinka olisinkaan halunnut yhtyä tuohon keskusteluun, mutta en halunnut paljastaa meidän yrittävän raskautumista ja että meillä tulee kohta jo vuosi täyteen. Toisaalta se ei välttämättä olisi lohduttanut häntä yhtään. Sen sijaan Sanna lohdutteli, että hänelläkin onnistu vasta kuudennella kierrolla ja Tiinalla, no Tiinallahan tärppäsi melkeinpä heti ensimmäisestä kierrosta. Olisiko ollut jopa hääyönä. Sanna kertoi myös itse olleen kovin hysteerinen esikoistaan yrittäessään. Kaikki kikat oli otettu käyttöön. Ovulaatiotesti oli tehty, foolihapot oli otettu ja greippimehut juotu :D
Mutta oli kuitenkin mukava kuulla, että nämä vauvantekohommat askarruttavat myös muita naisia, kun tuntuu, että monet tulevat raskaaksi ihan tuosta noin vain ja yleensä jopa "vahingossa". Sanna kertoi myös ystävästään, joka oli yrittänyt miehensä kanssa lasta vuoden ja he olivat menneet tutkimuksiin ja heti kun he olivat menneet sinne, niin hän olikin tullut raskaaksi.
Ihminen on niin outo mekanismi, että tällaisetkin asiat voivat olla ihan vaan korvien välistä kiinni. Luontoäiti pistää kropan pauselle, jos se ei ole juuri silloin sopivassa tilassa kasvattamaan pientä uutta elämää.
Kun vaan osais itsekkin olla ottamatta stressiä asiasta...
Tavattiin eilen taas pitkästä aikaa kaikkia kaveripariskuntiamme tästä meidän pienestä piiristämme, josta olenkin kertonut aiemmin. Vietettiin mukavaa aurinkoista päivää rennooissa merkeissä grillaten ja rupatellen. Siinä sitten pojat lähtivät pelaamaan lentopalloa ja me tytöt jäätiin keskenämme keskustelemaan. Ja eikös ne aiheet taas lopulta päätyneet vauvoihin.
Silja avautui viimein huolistaan vauvantekohommiin liittyen. Kerroinhan jo aiemmin, että Silja ja Eero menivät ystävänpäivänä naimisiin ja luopuivat heti hääyönään ehkäisystä. No niinhän se yleensä menee, mutta nyt siitä on kulunut jo reilu nelisen kuukautta, eikä heillä(kään) ole vielä tärpännyt. Silja on kova stressaamaan asioista ja kun asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu, niin kroppa alkaa pettää. Silja kertoi, että häneltä voi uupua menkat jopa puoleksi vuodeksi, kun stressi on liian kova. Voi kuinka olisinkaan halunnut yhtyä tuohon keskusteluun, mutta en halunnut paljastaa meidän yrittävän raskautumista ja että meillä tulee kohta jo vuosi täyteen. Toisaalta se ei välttämättä olisi lohduttanut häntä yhtään. Sen sijaan Sanna lohdutteli, että hänelläkin onnistu vasta kuudennella kierrolla ja Tiinalla, no Tiinallahan tärppäsi melkeinpä heti ensimmäisestä kierrosta. Olisiko ollut jopa hääyönä. Sanna kertoi myös itse olleen kovin hysteerinen esikoistaan yrittäessään. Kaikki kikat oli otettu käyttöön. Ovulaatiotesti oli tehty, foolihapot oli otettu ja greippimehut juotu :D
Mutta oli kuitenkin mukava kuulla, että nämä vauvantekohommat askarruttavat myös muita naisia, kun tuntuu, että monet tulevat raskaaksi ihan tuosta noin vain ja yleensä jopa "vahingossa". Sanna kertoi myös ystävästään, joka oli yrittänyt miehensä kanssa lasta vuoden ja he olivat menneet tutkimuksiin ja heti kun he olivat menneet sinne, niin hän olikin tullut raskaaksi.
Ihminen on niin outo mekanismi, että tällaisetkin asiat voivat olla ihan vaan korvien välistä kiinni. Luontoäiti pistää kropan pauselle, jos se ei ole juuri silloin sopivassa tilassa kasvattamaan pientä uutta elämää.
Kun vaan osais itsekkin olla ottamatta stressiä asiasta...
24. kesäkuuta 2015
Lomalla
Ah mulla alkoi viimein kauan odotettu kesäloma. Loma alkoi mukavasti juhlilla ja nyt en edes tarkoita Juhannusta. Nimittäin perjantaina oltiin Tiinan ja Jannen tytön ristiäisissä. Juhlat olivat mukavan pienimuotoiset. Paikalle oli tullut vanhemmat, isovanhemmat ja sisaret ja kummit. Ja tietysti me. Kummeja meistä ei tullut, mutta en toisaalta odottanutkaan tulevan. Paikalla oli tietysti myös tuoreen kummisedän vaimo ja 10 kuukauden ikäinen tyttövauva. Tosin eihän sitä enää voinut vauvaksi kutsua, kun se jo melkein kipitteli kahdella jalalla ympäri huushollia :)
Hetken tuli taas mieleen, että voi kun meilläkin olisi oma pikku napero. Ja voi hurja miten nopeasti ne kasvavatkaan. Sitten joskus kun meidän hetki koittaa, niin kavereiden lapset on jo niin hurjan isoja ja meneviä. Varmaan puhuvatkin jo siinä vaiheessa. Ei sais taas verrata itseään muihin, mut minkäs teet. Väkisinkin se käy mielessä. Olis jo niin kiva nähdä miltä meidän jälkeläinen näyttäisi ja kuulostaisi. Sitä päivää odotellessa.
Mutta muuten meillä menee kyllä tosi mukavasti. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Käytiin mökilläkin jo ja ah sitä rauhaa kun katselee saunan ikkunasta järvelle. Grillailtiin myös yhdessä ruokaa ja eräjormailtiin metsässä. Nyt rentoudutaan kotona, eikä ole kiire mihinkään. Nautitaan hetkestä.
Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! Rentoutukaa!
Hetken tuli taas mieleen, että voi kun meilläkin olisi oma pikku napero. Ja voi hurja miten nopeasti ne kasvavatkaan. Sitten joskus kun meidän hetki koittaa, niin kavereiden lapset on jo niin hurjan isoja ja meneviä. Varmaan puhuvatkin jo siinä vaiheessa. Ei sais taas verrata itseään muihin, mut minkäs teet. Väkisinkin se käy mielessä. Olis jo niin kiva nähdä miltä meidän jälkeläinen näyttäisi ja kuulostaisi. Sitä päivää odotellessa.
Mutta muuten meillä menee kyllä tosi mukavasti. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Käytiin mökilläkin jo ja ah sitä rauhaa kun katselee saunan ikkunasta järvelle. Grillailtiin myös yhdessä ruokaa ja eräjormailtiin metsässä. Nyt rentoudutaan kotona, eikä ole kiire mihinkään. Nautitaan hetkestä.
Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! Rentoutukaa!
17. kesäkuuta 2015
Hailakkaa
Aloitin taas viime viikon torstaina tikkuun pissimisen, eli siis ovulaatiotestien käytön. Nyt maanantaina näkyi taas hailakka testiviiva ja seuraavana päivänä se oli kokonaan kadonnut. Olettaisin, että tuo oli taas se LH huippu, mutta miksi niin hailakka? Viime kierrossa oli myös hailakka viiva ja se oli kuin olikin juuri se LH-huippu, joten ehkä uskallan nytkin luottaa siihen hailakkaan viivaan. Mutta miksi sitten pari kiertoa sitten se viiva oli ihan selkeästi tummempi? Kertookohan se nyt jotain...
No mutta jos ajatellaa positiivisesti, niin menkat pitäisi siis alkaa parin viikon päästä maanantaina eli pahimmat kramppipäivät ehtii olla ennen reissuun lähtöä. Huh. Tosin onhan tuo peittokin viime aikoina heilunut vähän enemmän, niin ei sitä tiedä jos vaikka....
Nojaa en jaksa uskoa, että just nyt tärppäis. Mut ainahan sitä saa toivoa, eikö?
Mikä on muuten se ratkaiseva hetki mikä saa ihmiset hakeutumaan lapsettomuusklinikalle? Miten esimerkiksi miehelle kannattaa alkaa vihjailemaan, että pitäiskös käydä tutkituttamassa?
Argh...Pitääkö just mun olla se ainoa lapsettomuudesta kärsivä meidän lähipiirissä. Minä joka välttelen kaikenmaailman sairaaloita ja lääkäreitä, niin paljon kuin mahdollista. Ei minua vapaaehtoisesti saa sinne lähtemään...
No mutta jos ajatellaa positiivisesti, niin menkat pitäisi siis alkaa parin viikon päästä maanantaina eli pahimmat kramppipäivät ehtii olla ennen reissuun lähtöä. Huh. Tosin onhan tuo peittokin viime aikoina heilunut vähän enemmän, niin ei sitä tiedä jos vaikka....
Nojaa en jaksa uskoa, että just nyt tärppäis. Mut ainahan sitä saa toivoa, eikö?
Mikä on muuten se ratkaiseva hetki mikä saa ihmiset hakeutumaan lapsettomuusklinikalle? Miten esimerkiksi miehelle kannattaa alkaa vihjailemaan, että pitäiskös käydä tutkituttamassa?
Argh...Pitääkö just mun olla se ainoa lapsettomuudesta kärsivä meidän lähipiirissä. Minä joka välttelen kaikenmaailman sairaaloita ja lääkäreitä, niin paljon kuin mahdollista. Ei minua vapaaehtoisesti saa sinne lähtemään...
15. kesäkuuta 2015
Laskelmointia
Ollaan lähdössä heinäkuun ekalla viikolla reissuun kavereiden kanssa. Vituttaa jo valmiiksi, koska en ole vielä bongannu ovista ja tietysti minun tuurillani se osuu suoraan keskelle viikkoa, eli menkat osuu tasan keskelle sitä reissua. Argh!
Toki jos bongaisin sen oviksen ja jotenkin ihmeen kaupalla onnistuisin raskautumaan, niin menkat ei ehkä alkaiskaan kesken reissun, haha. Sen varaan ei ehkä kannata kuitenkaan laskea. Mutta toisaalta jos vähän leikitään ajatuksella, että tosiaan tulisin raskaaksi, niin mites tuo aamupahoinvointi? Tai eihän se kuulemma ole mikään aamupahoinvointi, vaan yleinen etoamus maximus. Ja entäs se reissu, mikä meidän piti tehdä kaverin kanssa syksyllä? Olisin silloin selvinnyt jo ensimmäisestä kolmanneksesta. Miten ois sellanen söpö pallomaha bikineissä :)
Siis taas mä vaan laskeskelmoin, mutta todennäköisesti turhaan. Tai noh tosiaan ne pirun menkat pitää sit vaan kestää kesken reissun. Inhottavia kramppeja ja multimus maximus vitutus. Ei oo helppoo olla nainen....
Toki jos bongaisin sen oviksen ja jotenkin ihmeen kaupalla onnistuisin raskautumaan, niin menkat ei ehkä alkaiskaan kesken reissun, haha. Sen varaan ei ehkä kannata kuitenkaan laskea. Mutta toisaalta jos vähän leikitään ajatuksella, että tosiaan tulisin raskaaksi, niin mites tuo aamupahoinvointi? Tai eihän se kuulemma ole mikään aamupahoinvointi, vaan yleinen etoamus maximus. Ja entäs se reissu, mikä meidän piti tehdä kaverin kanssa syksyllä? Olisin silloin selvinnyt jo ensimmäisestä kolmanneksesta. Miten ois sellanen söpö pallomaha bikineissä :)
Siis taas mä vaan laskeskelmoin, mutta todennäköisesti turhaan. Tai noh tosiaan ne pirun menkat pitää sit vaan kestää kesken reissun. Inhottavia kramppeja ja multimus maximus vitutus. Ei oo helppoo olla nainen....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)