Mulla on jotenkin pöhlä olo. Haluaisin nopeuttaa tätä vauvantekoprojetia, mutta en oikein voi tehdä mitään. Tai voisinhan minä hakeutua lapsettomuusklinikalle, mutta en koe olevani vielä valmis siihen. Selasin jo netistä mahdollisia klinikoita, mutta kaikki julkisen puolen klinikat toimii vain normityöajalla, eli se tarkoittaisi vähintäänkin jonkin sortin "lintsausta" töistä ja se ei oikein minun tapauksessani onnistu. Mietin jo, että ensi kesänä viimeistään mennään. Varaan lomat siten, että voin hoitaa tähän projektiin liittyviä asioita herättämättä sen suuremmin huomiota.
Tavallaan jo jonkinlaisen aikataulun kehittäminen lohduttaa ja on jotain mitä odottaa. Jotain muutakin kuin tietämättömyys. Siltikin odottavan aika on vaan niin hirmuisen pitkä.
Voi kunpa voisin nähdä tulevaisuuteen, niin tietäisin miten kauan joudumme vielä odottamaan. Tai edes sen, että onko mitään mitä odottaa. Tietämättömyys raastaa minua.
Salaa taas lasken päiviä ovulaatioon ja mietin tulevia petipuuhia. Lupasin olla tikuttamatta nyt, että voin sitten tikuttaa ennen meidän lomamatkaa ja varautua tuleviin menkkoihin. Mun tuurilla ne tulee taas just eikä melkein kesken reissun. Plaah. Olisin maailman onnellisin, jos just sillon ne ei alkaiskaan vaan meidän tuleva pikkuinen olisi saanut alkunsa. Rakas äitijumala, suothan meille sen onnen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)