19. elokuuta 2015

Vielä on toivoa jäljellä

Vilkuilen päivittäin bloggerin listaa seuraamistani blogeista, josko siellä olisi uusia päivityksiä. Musta olis ihana saada taas pitkästä aikaa lukea raskaushaaveista potevien onnistumisista. Varsinkin sellasten, jotka on jo tosi pitkään yrittänyt. Tietysti olis ihana saada myös itse kirjoittaa onnistumistarinoita, mutta tällä kertaa en halua olla itsekäs.

Jos joku pitkän yrittämisen jälkeen onnistuisi, niin ehkä meilläkin silloin heräisi taas se pieni toivon kipinä. Nyt olen kerrankin sillä tuulella, että soisin mielelläni sen onnen hetken vaikka jollekkin läheiselleni. Vaikkapa ystävillemme Siljalle ja Eerolle. Olisin niin onnellinen heidän puolestaan, jos heillä jo tärppäisi. Vauvauutisista haaveillen....

Itse olen nyt valmis odottamaan. Odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Meidän rahatilanne on vihdoin lähtenyt parempaan suuntaan ja haaveilemme jo yhteisestä lomamatkasta. Oikeastaan se olisi häämatka. Haaveilemme siis tällä hetkellä naimisiinmenosta. Pitkästä aikaa koen taas olevani niin onnellinen. En tiedä miksi. Eihän raha tuo onnea :D Vai tuoko?

Mulla on sellanen fiilis et muutoksen tuulet puhaltaa. Syksy tuo mukanaan jotain uutta, mutta en vaan tiedä vielä mitä. On vaan sellainen tunne. Ehkä me voisimme vihdoin ostaa uuden auton. Isomman auton, ehkä jopa perheauton.

Jonkinlainen pesänrakennusvietti muhun on iskemässä ja mulla on siitä hyvä fiilis. Olen ihan kohta valmis. Valmis vastaanottamaan meidän pienokaisen. Saavuthan pian?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan pysyä asiallisena :)