Vauvan korvike

Ai kauhee mikä otsikko :D Mutta niin, en tiedä onko muilla lapsettomilla samanlaista, mutta meillä on siis koira, joka on meille kuin oma lapsi. Me huolehditaan siitä kuin lapsesta ja meiän perheet rakastaa sitä kuin omaa perheenjäsentä.

Tiettekö miten raastaa sydäntä, kun appiukkoni puhuu meiän koiralle kuin lapselle. "Pappa laittaa nyt rekulle ruokaa" "Rekku tykkää istua papan sylissä" "Rekku menee nyt äitin syliin" "Rekku oli mummun luona hoidossa"

Voi kuinka ihanalta se kuulostaakaan, mutta tosiasia on, että minä en ole kenenkään äiti... Ihan huomaa kuinka appivanhemmatkin jo toivoisivat omia lapsenlapsiaan, mutta mä en vaan kykene niitä heille antamaan.

Voi kumpa olis joku syy, minkä voisin kaikille kertoa. Ärsyttää ihan, kun ei voi kuin pitää toivoa yllä ja ottaa vastaan toiveikkaita kommentteja. "Kyllä te vielä saatte sen lapsen" Vielä jonain päivänä.

Huoh.

Odottaminen on perseestä.

P.S. Ainiin, jo kaksi uutta vauvauutista kuultu kesän aikana.