Hengissä!

Huh selvisin. Nimittäin järkyttävästä vatsataudista. Mun piti tulla hehkuttamaan tänne, kuinka selvisin onnistuneesti siitä Naisten kympistä, jonne uhkasin meneväni, mutta vatsatauti yllätti tuona samaisena iltana, etten olekkaan viime päivinä kyennyt vessaa pidemmälle liikkumaan.

Mutta tosiaan, mulla oli viikko sitten lauantaina tosi aurinkoinen fiilis ja innostuttiin(ehkä vähän väkisin pakotin miehenikin mukaan :D) laittamaan pyörät ajokuntoon ja lähettiin sitten polkemaan ympäri kyliä. Käytiin ensin herättämässä yhtä kaveria hänen kämpiltään, kun hän vasta muutti meiän "naapuriin" eli noin parin kilsan päähän. Käytiin yhdessä kaupassa ja ehkä yhet otettiin siinä terdelläkin ohimennen. Lähettiin sitten polkemaan vähän pidemmällekkin ja lopputulemaks koko päivän poljettu saldo olikin jo miltei 25 kilsaa. Mukava pikku kauden avaus siis :D Fiilis oli kuitenkin loistava, eikä lihaksiakaan jäänyt särkemään. Ah rakastan pyöräilyä.

Sunnuntaina koitti sitten viimein tuo kauan odottamani Naisten kymppi. Jännitti kovasti ja maha olikin aamusta vähän kuralla. Epäilin sen johtuvan stressistä, koska pelkäsin, että jalassani toisinaan esiintyvä plantaarifaskiitti iskee juuri kesken matkan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jalat toimi erittäin hyvin. Fiilis oli hyvä! Alitettiin meiän tavoiteaika reippaasti ja oltiin ihan euforisessa tilassa. Jes, me tehtiin se! Huom. Meistä ei kumpikaan harrasta juoksemista, enkä ole itseasiassa koskaan edes kyennyt juoksemaan kolmea kilsaa pidempää lenkkiä. Oltiin kuntokävelijät ryhmässä ja tavoiteaika oli kaksi tuntia. Päästiin maaliin ajassa 1h 37min. Illalla alkoi kunto loppua. Olin uupunut, mutta ruoka ei enää maistunutkaan. Yritin nukkua, mutta yhtäkkiä mahassa alkoi kamala meteli ja siitä se vessarumba sitten alkoi. Keskellä yötä tuli jo molemmisa päistä ja olin ihan varma, että kuolen.

Maanantaina mikään ei enää pysynyt sisällä. Ravasin vessassa valehtelematta kymmenen minuutin välein. Joka ikinen nestepisara kehossani valui kirjaimellisesti viemäriin. Olin ihan kuihtunut ja ne vaivalla saavuttamani, lääkärinkin määräämät pari kiloa, katosivat korkojen kera yhdessä päivässä. Yhteensä 3,5 kiloa hävisi siis parin päivän aikana kropastani.

Helatorstaina aloin viimein olemaan taas pikkuhiljaa elävien kirjoissa. Ruoka alkoi taas vähitellen maistumaan ja jaksoin jo lähteä koiran kanssa ulos. Olo on vieläkin hieman heikko ja pelkkä työmatka tuntui urheilusuoritukselta. Huh. En muista, että olisin koskaan ennen elämässäni kokenut vatsatautia ja toivon, etten enää koskaan ikinä toiste koekkaan. Ihan kauhea tauti!

Mutta kuten arvata saattaa, niin tärppejä ei tässä kierrossa ole odotettavissa. Viikon päästä pitäisi menkkojen jo viimein alkaa, eikä tässä kyllä mitään raskausoireita ole ollutkaan. Mä oon nyt vaan tyytyväinen, että mä selvisin tuosta taudista ja ennen kaikkea siitä kympistä! Pistettiin jo kaverin kanssa harkintaan, jos tuohon Midnight Runiin lähdettäis sit seuraavaks :D haha.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Pysykää terveinä! ♥