Täällä elellään edelleen varsin tylsää vaihetta kierrosta. Menkkoja jo kovasti odotellaan viimeistään perjantaille saapuvaksi. Pikkusen jännittää, että miten tästä taas alkaa uusi kierto. Viimeksi ensimmäiset menkat keskenmenon jälkeen olivat suht niukat, kun taas seuraavat vuotikin ihan saavista kaatamalla. Oletankin taas, että menee ainakin parit menkat ennen kuin ollaan taas ns. normaalikierrossa. Toki viimeksi alotin clomifenit heti keskenmenon jälkeen, että ehkä sekin on vaikuttanut kiertoihin ja menkkoihin. Nyt mennään vaan ihan luomuna,
Jotenkin tosi tylsää, kun tällä kertaa ei ole mitään mikä lohduttaisi näissä keskenmenon jälkeisissä kierroissa. Aiemmin ollaan oltu aina edes joku taistelusuunnitelma takataskussa, oli se sitten terot, luget tai clomit, mutta nyt ei mitään. Ainoa mitä voidaan odottaa, on se polikäynti sitten elokuussa, mutta siihen nyt on vielä ikuisuus. Tavallaan melkein tekis mieli ottaa vielä yksi clomikierto, että sais ne loput pillerit tuhlattua kaapista :D Olis edes joku jännitys ja toivonkipinä tähän touhuun, jos niillä tuliskin jotenkin ihmeellisesti yhtäkkiä vastetta.
Vauvauutisia tulee taas joka tuutista. Viimeksi eilen, kun tapasin rakasta ystävääni, joka kertoi hänen miehensä veljen saavan lapsen. Ei sinänsä kosketa minun elämääni juurikaan, mutta sattuipa juuri tuo samainen mieshenkilö olemaan meillä sillon auttelemassa lattiarempassa. Ja taas yksi entinen joukkuetoverini julkaisi instagramiin kuvan masustaan ja vauva no. 2:sta.
Miten musta tuntuu, että kun muut kokee kaamosmasennusta, niin meikäläinen potee kevätmasennusta. Keväällä kaikki kukoistaa ja alkaa ns. uusi elämä ja on valoisaa ja on ihanaa ja ihmiset saavuttaa suuria asioita. Meidän kaveriporukastamme jopa kolme tyyppiä haki nyt opiskelemaan ja ilmassa on pääsykokeiden tuomaa jännitystä. Jos kaikki menee hyvin, niin heillä alkaa uusi jännittävä opiskelijan elämä. Mun elämässäni jännitetään, että koska alkaa jonkun televisiosarjan uusi tuotantokausi :D Voi kuinka surkeaa onkaan elämäni.
Niin kovasti toivoisin, että tämä mun kymmenvuotinen urani huipentuisi äitiyslomaan ja voisin viimein todeta saavuttaneeni jotain, mutta taitaa meikäläinen arki jatkua samana vielä tulevatkin kymmenen vuotta.
Anteeksi masisteluni, Tällaista tämä elämäni nyt vaan on.
Ei tarvitse pyytää anteeksi, mun mielestä se olis itsensä (ja lukijoiden) huijaamista jos et välillä tuntisi vaikeita tunteita. Nää on kuitenkin tosi vaikeita asioita <3 Kyllä se elämä vielä voittaa, koitan uskoa siihen itsekkin tämän kaaoksen (päässäni) keskellä. Hali❤️
VastaaPoistaIhana, kiitos lohduttavista sanoistasi ♥ *hali*
PoistaOlen lukenut sun blogia jo pidemmän aikaa, mutta ei ole vain koskaan tullut kirjoitettua mitään. Nyt kuitenkin halusin. Itselläkin (vasta) yksi keskenmeno takana ja oli siitä jokseenkin masentavaa nousta taas uusiin yrityksiin. Nyt siitä on kulunut jo 8 kk eikä uutta valonpilkahdusta näy.
VastaaPoistaOletko kokeillut letroja clomien sijaan? Monesta paikkaa olen lukenut että ne toimivat tehokkaammin. Itse syön niitä nyt neljättä kiertoa. Ovulaation ne ovat saaneet aikaan, raskautta eivät, mutta kuitenkin.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan. <3 nyt nautit parhaasi mukaan kesästä ja sitten syksymmällä viimeistään uudella innolla, kun pääset siellä polillakin käymään.
Kiitos Eepu ♥ Onneksi tosiaan on pian jo kesä ja saa paljon muutakin ajateltavaa :) Pahoittelut keskenmenostasi. Vaikka aikaa on jo kulunut, niin aina siitä jälki jää sydämmeen.
PoistaEn ole päässyt kokeilemaan vielä letroja. Olen myös lukenut niistä paljon hyvää, mutta yksityinen gyneni ei niitä suostunut määräämään, kun ei tunne kyseistä lääkettä lapsettomuus hoitomuotona ollenkaan. Toki voisin käydä jollakin muullakin lääkärillä, mutta voihan olla, että saisin letrot kokeiluuni sitten kun ollaan siellä ekalla polikäynnillä päästy käymään :) Toivon teille pikaista plussausta ja että seuraava pieni pysyisi matkassa syliin asti ♥ Mukavaa kevättä!