Tänään ollaan jo kp 5:ssä ja vuoto alkaa pikku hiljaa olla lopuillaan, Nyt ei tosiaan ollut niukat menkat vaan pari ekaa päivää oli sellaiset tulvat, ettei mikään meinannut pidätellä siltä. Anteeksi mielikuvat :D
En tiedä johtuuko se nyt tuosta kolmannesta keskenmenosta vai mistä, mutta mulla on nyt jotenkin ihan todella toivoton olo. Ihan sellanen luovuttanut olo, ettei me tulla koskaan ikinä saamaan sitä omaa pikkuista syliin asti. Huomasin sen eilen, kun juteltiin mieheni kanssa siitä, että haluaisin alkaa sisustamaan askarteluhuonettani. Suunnittelin ostavani sinne uuden hienon vuodesohvan, jos vaikka joskus sattuis joku yövieras poikkeamaan luonamme. Mies ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta. Hän mumisi jotain, että "kannattaako sitä nyt vaan väliaikaisesti ostaa" ja mietin, että mitä ihmettä hän nyt oikein tarkoittaa, kunnes älysin. Hän on edelleen toiveikas, että tuo askarteluhuone muuttuisi vielä joskus lasten huoneeksi. Minä olen jo ihan luopunut ajatuksesta.
Mulla on nyt ihan kauhea ongelma, nimittäin en meinaa millään keksiä mitään tekemistä. Kaikki kaverit viettävät niitä kuuluisia ruuhkavuosia pienten lastensa kanssa ja minä vaan istun kotona tuijottelemassa seinille. Miehelläni on tietysti paljonkin harrastuksia ja projekteja, joita hän voi puuhastaa ja häneltä tuntuukin tunnit loppuvan kesken päivästä. Yritän itsekkin kovasti keksiä vaikka jotain käsityötä mihin keskittyä, mutta ei vaan inspaa mikään. Ärsyttää!
Mitähän hittoa sitä elämällään tekis?
Voi miten tuttu tunne! Minäkin niin kaipaan niitä ruuhkavuosia <3 Kiireen oon kyllä itselleni harrastuksilla tehnyt, mutta ei se ole sama asia. Paljon pyörii mielessä, että mitä sitä elämälleen tekee tulevaisuudessa, jos sitä lasta ei ikinä tule. Aika tulee todella pitkäksi.
VastaaPoistaAskarteluhuonetta en ole vielä kuitenkaan alkanut sisustamaan, jospa kuitenkin joskus siitä tulisikin jotain ihan muuta...
Kyllähän sitä kaikella saa kalenterinsa täytettyä, mut se saa vaan ajan kulumaan nopeammin. Jotenkin sitä niin kaipaa jotain suurenpaa merkitystä elämälleen ja se, että sais vielä joskus olla äiti, olisi se mitä kaipaisin. Kauhee miten menin ihan masentavaksi :D Ehkä me vielä joskus päästään sisustamaan ne askarteluhuoneet lastenhuoneiksi ♥
PoistaTuttua tuo että kaverit ja ystävät vaan elävät itse sitä lapsiperhearkeaan ja itsestä tuntuu että hmm mitähän sitä tekis, pyöritteliskö vaikka peukaloita? :D Tai siis tarkoitan, että välillä saa kyllä ihan kunnolla koittaa keksiä sitä tekemistä pitääkseen itsensä ns. kiireisenä. Toivottavasti fiilis kohenee ja toiveikkuus kaivaa tiensä takaisin <3
VastaaPoistaYleensä olenkin melko kiireinen ja viikot menee tosi nopsaa, mut nyt on jostain syystä ollut vähän enemmän vapaita iltoja ja viikonloppuja, että joutuu ihan väkisin koittaa keksiä jotain tekemistä, ettei tosiaan joutuis vaan pyörittelemään niitä peukaloita :D Toivottavasti se toivo sieltä taas kohenee, kunhan tästä alkukierrosta selvitään. Ehkä sen polikäynnin jälkeen tulee taas uutta puhtia :) Sitä odotellessa.
PoistaAlina pieni palleroinen. Jos vaan suinkin, mitenkään pystyt, yritä nauttia siitä vapaa-ajasta :) koska sinulle ne ruuhkavuodet vielä koittavat, ihan taatusti <3 minä olen ehdottomasti miehesi kanssa samaa mieltä, ettei kannata turhaan alkaa askarteluhuonetta laittamaan liian kovalla kädellä, kun se pienoinen kuitenkin haaveissa vielä on.
VastaaPoistaTottakai ymmärrän, ettei vaan aina jaksa uskoa, tiedän sen paremmin kuin hyvin. On niin helppoa heittää pyyhe välillä kehään ja unohtaa koko perheen perustaminen... Mutta, minä vaan uskon, että kun se pieni vauva teille tulee, muistelet toisinaan haikeudella tätä hetkeä, kun tuijottelet vaan seinään :D
Halit ja aurinkoa sinne <3
Haha kaikki raskaana olevat tai pienten lasten vanhemmat sanoo noin :D "Nauti vielä kun voit", mutta kuinka monta vuotta tässä pitää vielä nauttia? Nojaa kaippa sitä aina jostain keksii täytettä elämään. Siinä on vaan se, että on vaikea nauttia elämästä ja samaan aikaan kuitenkin yrittää parhaansa mukaan raskautua. Meillä kun tuo positiivinen testikään ei ole mikään itsestään selvyys. Saati sitten siitä eteenpäin.
PoistaMutta yritetään, yritetään :D Aurinkoisia kesäpäiviä myös sinne! ♥
Uuh. Niin tuttua... :/
VastaaPoistaMiten täyttää elämänsä? Mikä olisi riittävän "hyvää", "tärkeää"?
Onneksi miehesi jaksaa olla toiveikas!
(Ymmärrän tosin myös sen ristiriitaisuudenkin, kuinka välillä väsyttää ihan vain se tunteiden vuoristorata!)
Jaksamista! <3
Kiitos ♥ On se toisaalta ihan hyvä, että edes toinen jaksaa vielä olla toiveikas, ettei olla vielä ihan täysin luovuttu toivosta. Ehkä mullekkin vielä jossain vaiheessa se toivo palaa uudestaan :)
Poista