Ajattelin tulla kirjoittelemaan vielä pikaiset terveiset ennen vuoden vaihdetta, koska ihan kauheasti kaikkea on taas tapahtunut. Tai noh, siltä se on ainakin tuntunut. Varoitan jo etukäteen, että ei välttämättä sovi ihan herkimmille :D
Joulu meni tosi vauhdikkaasti vieraillessa ainakin kuudessa eri osoitteessa kolmen päivän aikana. Pakko sanoo tähän väliin, että ei enää ikinä :D haha. Jaettiin lahjoja ja saatiinkin vähän jotain pientä. Pääasiassa saatiin kuitenkin rahaa, koska toivottiin sponsorointia vaunuostoksiin ja niin myös saatiin. Mitään muuta vauvantarviketta tms. ei sitten saatukkaan. Toisaalta ihan hyvä vaan, ettei tule mitään turhaa ylimääräistä, vaan saadaan itse ostaa kaikki tarpeellinen.
No mutta, Tapaninpäivän jälkeen kaikki suunnitelmat menivätkin yllättäen uusiksi, kun sairastuin yllättäen vatsatautiin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä herätin mieheni kertoakseni hänelle, että minulla on hieman paha olo, että jos hän voisi varmuuden vuoksi tuoda minulle sängyn viereen ämpärin. Ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun heräsin siihen, että nyt on pakko oksentaa ja niin myös tein. Se yö menikin sitten oksentaessa vatsa tyhjäksi aivan kaikesta ja kun vatsassa ei ollut enää mitään, niin alkoikin jo suolistu tyhjentyä, ihan suoraan sanottuna, kuin hanasta.
Jouduin siis saikuttamaan joulun välipäivät, vaikka olin suunnitellut töissäkin vaikka mitä rästihommia niille päiville ja noh yllättäen myös se sokerirasituskin piti sitten peruuttaa, kun enhän mä päässyt edes sohvalta ylös. En ole sairastanut elämäni aikana oksennustautia juuri koskaan, mutta nyt jostain syystä tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä. Onneksi sitä vatsatautia ei kestänyt sentään kuin sen yhden päivän, mutta sen jälkeen mulle nousikin jo kuume, joka veti viimeisetkin voimat ihan matalaksi. Aloin jo pelkäämään meiän pikkuisen puolesta, mutta pikkujäbä onneksi jaksoi potkiskella masussa tosi vilkkaasti, että uskon hänellä olevan kaikki kunnossa. Voimat on itellä edelleen aika matalalla, johtuen lievästä neste- ja ravinnehukasta, mutta onneksi olo on jo päivä päivältä parempi. Pitäisi vain saada tankattua nyt vähän enemmän ravintoa, että pikkujäbästä kasvaisi vahva pieni poika ♥
Vaunuostoksille oli tarkoitus mennä eilen, mutta yllättäen tämä taho, jonka kautta olisimme ne halvalla saaneet, on myös nyt kipeänä, että sekin sitten lykkääntyy jonkun verran. Onneksi ei nyt sentään kiirettä ole sen asian suhteen. Innostuin kuitenkin shoppailemaan jollyroomin aleista vähän jotain pientä ja tilasin pinnasänkyyn hienon reunapehmusteen ja yhdet supersöpöt pussilakanat. Okei, Ikeasta sais myös puolet halvemmalla vuodevaatteita, mut kerrankos sitä yhdet megasöpöt lakanat ostaa :D Ja niille on sentään käyttöä vielä moneksi vuodeksi. Hih.
Ainiin, sain muuten viimein myös niitä vauvanvaatteita veljeltäni, joita hän oli lupaillut. Täytyy sanoa, että onneks en ole ostanut vaatteita juuri ollenkaan, koska voi pojat, nyt niitä kyllä riittää. Joukossa oli toki myös pari tyttömäisempää bodya ja pari mekkoakin, mutta lupasin lahjoittaa ne Tiinalle. Alkaa olla jo sen verran vaatteita kasassa, että saa jo ainakin pari koneellista pyykkiä pestyä, haha. Kunhan saisin tuon askarteluhuoneeni vielä raivattua, niin pääsisin vaatekaappia järkkäilemään. Sitä päivää odotellessa.
Aika menee kyllä edelleen kuin siivillä ja nyt viimeisen kolmanneksen vaihtuessa, olen alkanut pelätä sen jo loppuvan kesken.
Tänään puhutaan jo 30. raskausviikosta ja se tuntuu jo ajatuksenakin ihan uskomattomalta. Lähipiiristä ja tutuilta on alettu taas enemmän ja enemmän kyselemään, että koskas se laskettu aika olikaan ja milloin minä jään äitiyslomalle. Nyt työviikkoja on enää kuusi jäljellä ja musta jo vähän tuntuu siltä, että en taida ihan loppuun asti kyetä töissä käymään. Välillä jo ihan pelkkä käveleminenkin, tai edes istuminen, tuntuu jo tosi raskaalta. Kotona ollessa olen onneksi saanut makoilla yllin kyllin, mutta heti kun pitäisi nousta ylös, niin alkaa uhkuminen ja puhkuminen. Tila keuhkoista on selkeästi käynyt vain ahtaammalle ja ahtaammalle. Syöminenkin vähän ns. ahdistaa, koska närästys on voimistunut huomattavasti. Koko ajan joutuu päästämään pieniä röyhtyjä ja välillä nousee vaahdotkin kurkkuun, mikä ällöttää. Ahdistaa jo, että mihin tämä vielä johtaa, kun vauvan pitäisi kasvaa vielä ainakin parisen kiloa lisää painoa ja senttejäkin on vielä jäljellä. Anteeksi, että valitan, mutta en halua kaunistella turhaan raskauden tuomia haasteita, vaan haluan olla kaikinpuolin rehellinen.
Lopun lähestyessä ovat keskustelut ystävien ja läheisten kanssa alkaneet kallistumaan enemmän synnytyksen puoleen. Olen kuullut paljon jännittäviä tarinoita, joista ei normaalisti tulisi keskusteltua, jos ei ole omaa kokemusta. Olen itseasiassa erittäin kiinnostunut juurikin siitä hetkestä, kun se lähtö sairaalaan sitten koittaa. Juttelin myös äitini kanssa aiheesta ja opin, että meiän suvussa syntyy iiiiisoja lapsia ja synnytykset ovat pitkiä ja vaikeita. "Jipii" Yksilöllistä tietty kaikki, mutta jos hekin ovat siitä selvinneet, niin kyllä sitten minäkin!
Pari uutta vauvauutistakin on taas kuulunut joulun alla, niin tutuilta, kuin ihan lähipiiristäkin. Itseasiassa ihan meidän kaveripiiristämme ja jos kaikki menee putkeen, niin saan ensi kesänä lisää mammakavereita :D Tänään ollaan viettämässä yhdessä taas iltaa ja en malta odottaa, että myös muut kaveripiiristämme kuulevat nämä vauvauutiset. Haluan nähdä muiden ilmeet, haha. Vaikka olen ihan tuhottoman onnellinen kaikista uusista vauvauutisista, niin olen alkanut jostain syystä pelkäämään, että tämä meidän onni yhtäkkiä viedäänkin meiltä pois. Pelko poikamme menettämisestä on alkanut kalvaamaan minua ja ehkä senkään vuoksi en ole uskaltanut kiirehtiä lapsenhuoneprojektin kanssa. Yritän kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää ihanan poikamme kanssa, ja toivottavasti se onni jatkuisi vielä masun ulkopuolellakin.
Huhhuh, tulipas nyt ähkäistyä kaikkia ajatukset kerralla yhteen postaukseen. Jaksoikohan kukaan edes lukea loppuun asti :D
Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille oikein ihanaa ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2018!!!
Toivottavasti mahdollisimman monen unelmat toteutuisivat juurikin tänä tulevana vuonna. Paljon onnea ja rakkautta kaikille! ♥♥♥
Jokainen synnytys on erilainen. Äitini on synnyttänyt meitä kolmea lasta jokaista melkein 20h ja minä ensimmäistä 6h ja toista 2,5h.vinkkini synnytykseen valmistautumisessa:Älä odota mitään mutta ole tietoinen paljosta. Se menee niinkuin menee :) onnellista uutta vuotta ja loppu odotusta!
VastaaPoistaKiitos :) aika pitkälti tuolla suunnitelmalla mennäänkin, eli siis ei ole minkäänlaisia odotuksia synnytyksestä, koska mitä vaan voi tapahtua :D
PoistaKiva kun kirjoittelit kuulumisia <3
VastaaPoistaHarmi että sielläkin kipeänä! Meillä meni myös joulu-uuteen vuoteen väli kipeänä, tosin vain karseessa kuume-yskä-räkiksessä eikä oksutaudissa mutta kuitenkin - tosi moni ollut tänävuonna kipeenä nyt pyhinä :(
Onnea viikkojen poksumisesta, aivan mahtavaa! <3 Ihanaa alkanutta vuotta ja loppuraskautta <3 hyvin kaikki varmasti menee <3
Voi kiitos :) ❤️ ja samoin sinne! Joo mä oonkin kuullut nyt jo aika monelta taholta, että ovat olleet kipeänä joulun aikaan. Ei oo tainnu olla tarpeeks kovia pakkasia tappamassa pöpöjä :D tai liekkö vain sattumaa.
PoistaAinii piti kysyä hei pussilakanoista että oliko ne oikean kokoisia ns suomalaisiin peittoihin? ikean ei vissiin oo ainakaan? vai onko nykyään? mä oon ostanut kaikki "tylsästi" finlaysonilta kun passaa peittoihin mutta tuntuu että kaikki söpöt muualta on eri kokoisia kuin suomalaiset peitot :(
VastaaPoistaNojoo siis sitähän mä itsekkin harmittelin, kun ne lakanat oli jokusen kymmentä senttiä liian isot, ainakin siis siihen äitiyspakkauksen peittoon, mutta ajattelin, että voin sitten tarvittaessa hurauttaa ompelukoneella lakanat vähän kapeammaksi :)
Poistaah, sä oot niin kätevä emäntä ;) mulla varmaan menis lakanat kieroon... :D
PoistaMoi pitkästä aikaa ❤
VastaaPoistaAatella, että oot jo 30+ viikoilla, huhhuh miten aika on rientänyt. No ei siinä, rientää se vauvavuosi täälläkin. Ihan hirvittää, ku vauva kasvaa silmissä ja vajaa 4,5kk päästä on jo taapero 😖 minun pikku vauva.
Meillä ei vielä eteenpäin ryömitä, mutta pyöritään ympyrää ja heijataan konttausasennossa. Tällä neidillä ei kiire, saampahan juoda aamukahvit vielä rauhassa 😀
Ihanaa, että oot saamassa lisää mammakavereita. Se on niin parasta jakaa näitä fiiliksiä ja elämää toisten äitien kanssa ❤
Ihanaa, että raskautesi on helppo, niin oli mullakin ja se oikeesti oli ihanaa aikaa.
Samat fiilikset oli ennen synnytystä, et jännitti sairaalaan meneminen ja et ilman vauvaa ei todennäkösesti pois tulla 😀😍 mulla siis käynnistys oli ja siis se pelotti ja jännitti niin paljon. Vaikka pääty hätäsektioon, ja jos toisen lapsen joskus saan, niin paremmalla mielellä meen suunniteltuun sektioon sitten. Olen kuullut niistä pelkkää hyvää onneks.
Jännittää Alina sun puolesta kaikki, hyvin varmasti tulee menemään, niinkuin suurinosa meneekin ❤👍
Meillä on vieläkin rinnassa kii tää meidän vauveli. Kiinteitä syö vähemmän, mut maito maistuu aika. Öisin tai yleensä ei nukahta muutenkuin rinnalle ja siitä siirrän sänkyyn. Edelleen paljon tässä lapsessa olen kiinni ja yöllä herätään syömään monta kertaa. Univelkaa on, mutta jotenkin osaa tähänkin asennoitua ihmeen hyvin. Onneksi on tämä esikoinen, johon keskittyä kun on vaativampi tapaus, kaikella rakkaudella ❤😀
Mut sen voin sanoa, et jos joku aika menee nopeeta niin se on vauvavuosi. Vaikka olis valvottuja öitä ja univelkaa. Nää kuukaudet vilisee silmissä, tuntuu et raskausaika viime talvena oli paljon hitaampi ja yhtä odotusta vain.
Elämän parasta aikaa onneksi elää tässä ja nyt. Se alkoi raskaudesta ❤ pian on teilläkin sylissä pieni suuri ihme ihmeteltävänä ja rakastettavana ❤
En malta odottaa, kun tuut sitten kertomaan siitä 💜 ihanaa ja parasta uuttavuotta teille.
Ainiin, me lähdetään maaliskuun lopulla Kanarialle toisen ystäväperheen kanssa. Vauvat saa polskia vauva-altaissa ja se onkin elämämme eka perheloma. Sitä odotellen. Mikä pv tarkalleen sulla oli la?
Hei Dansku, kiva kuulla sunkin kuulumisia pitkästä aikaa :) Muistelinkin, että teidän vauva syntyi veljeni kuopuksen kanssa samoihin aikoihin, niin minun on helppo kuvitella minkälaista vauva-arkea siellä ollaan parhaillaan menossa :) Toki yksilöitä kaikki, mutta hänkin kovasti pyörii ympäriinsä, kun ei vielä eteenpäin pääse :D
PoistaOon huomannut myös miten kaverien lapset kasvaa ihan silmissä ja oppii kauhean nopeasti kaikkea uutta. Voin siis hyvin kuvitella, että vauvavuosikin tulee menemään aikas haipakkaan kun sinne asti päästään :)
Meillä on laskettu aika 18.3. Ystävälläni Tiinalla on laskettu aika tasan kuukauden myöhemmin ja mekin ollaan jo suunniteltu yhteistä Kanarian reissua ensi talvelle, kun meidän vauvat alkaa olemaan jo lähemmäs kymmenkuisia :D Varmasti jännittävä reissu luvassa!
Mukavaa alkanutta vuotta ja ihanaa reissua sinne teille! :) ♥