Jep, kyllä ne vaan menkat on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja tulihan ne järkyttävät vatsakrampitkin sieltä. Että kiitos vaan taas näistä....
Kun yrityskertojen määrä vain kasvaa, alan väkisinkin miettimään, että mitä vikaa minussa on kun en tule raskaaksi. Luulin, että vain naiset ajattelevat näin, mutta myös miehillä voi olla kovat paineet.
Kävimme eilen puolisoni kanssa kaupassa ja lappasin kärryyn pari pakettia tampooneja. Huomasin miehenkin vasta tajunneen, että mulla alkoi menkat. Yhtäkkiä mies tokaisi, että "pitäisiköhän aloittaa lenkkeily tai jotain." Mietin, että mitenniin, mistä tuo nyt tuli, sillä mieheni on perus hyvässä kunnossa, eikä lainkaan ylipainoinen? Kunnes tajusin, että mies oli huolissaan omasta osuudestaan vauvatekoprojektissamme.
Emme ole kertoneet projektistamme kuin Tiinalle ja Jannelle ja he ovat visusti luvanneet pitää sen meidän yhteisenä salaisuutenamme, mutta viime ystävänpäivänä, kun olimme viettämässä toisen kaveripariskunnan häitä, töksäytti Janne juovuspäissään miehelleni, että "on se ihme, että hän sai jopa ekalla kerralla lauottua suoraan maaliin, mut hei kyl se siitä". Kukaan ei onneksi tajunnut Jannen tsemppauksia miehelleni, mutta kyllähän se veti mielen hetkeksi apeaksi. Vaikka ilolientä olimmekin jo nauttineet ihan tarpeeksi :)
Voihan se tietysti olla, ettei vika tällä kertaa olekkaan minussa, vaan miehen uimareissa. Onhan hänellä ollut viime aikoina paljon stressiä koulun päättämisen suhteen ja työpaikan haun suhteen ja varmasti pieni paine kaveripiirreissäkin aiheuttaa stressiä.
Miten siis tsempata miestä ilman, että se näyttää tsemppaukselta? Ehkä kesän tulo alkaa pikkuhiljaa piristää meitä molempia ja ennen kaikkea loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)