Jostain syystä aina, kun odottelen menkkoja alkavaksi, niin laskeskelen salaa mielessäni, että jos nyt olisinkin raskaana, niin milloin olisi lapseni syntymäpäivä. Saatan jopa hieman innostua, että jee meille tulee tammikuunlapsi tai helmikuunlapsi tai maaliskuunlapsi tai.... ja sitten menkat alkavat juurikin sopivasti ajallaan.
Lupasin olla vauvakuumeilematta, mutta miksi, oi miksi? Miksi meille ei voi jo tapahtua tuota suunniteltua "vahinkoa". Silloin kun Tiina kertoi viime elokuussa olevansa raskaana ja me aloitimme yrittämisen, niin sanoin hänelle haluavani tammikuunlapsen. Tiina oli pettynyt, koska meidänhän piti olla samaan aikaan paksuna, ja tokaisi että "noh aloitatte tekemisen sitten puolen vuoden päästä. Voi kun se oliskin ollut vaan siitä kiinni.
Nyt lapsen syntymäpäivän ajankohdalla ei ole enää väliä, kunhan se vain olisi edes joskus. Eilen alkoi uusi kierto ja yk 10. Hui, kaksinumeroisissa mennään jo ja kohta tulee täys vuosi täyteen. Silloinhan voidaan jo virallisesti mennä lapsettomuusklinikalle, mutta en ole varma haluanko niin sanotusti virallistaa meidän "lapsettomuutta". Se voisi olla liian kova pala niin minulle kuin miehellenikin. Myöntää, että tarvitsemme apua jossain niin luonnollisessa asiassa...
Harmittaa, ärsyttää, vituttaa.... täytyy kai hakea särkylääkettä näihin kramppeihin. Argh!
P.S. Laitoin lisää ovulaatiotestejä tilaukseen. Tikkuun pissiminen on hauskaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)